Mistä sen tietää, että on valmis vanhemmaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kasvihuoneilmiö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kasvihuoneilmiö:
Kun toisaalta sitä ajattelee, että kyllä mä pystyn, mutta toisaalta epäilyttää, että miten siinä käy. Että voiko olla oikeasti rakastava vanhempi, jos itse ei ole sellaista saanut kokea.

Voi myös miettiä, millainen vanhempi ei halua olla, ja tehdä sen perusteella päätöksiä ihan järjen perusteella miten aikoo lapsensa kanssa menetellä. Lasten kanssa oleminen on paljolti tunnetasoista, mutta myös järjen voi ottaa käyttöön ja toimia sen mukaan. Ja jos tekee jonkun virheen jossain asiassa, niin aina voi seuraavalla kerralla yrittää paremmin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Ei ne lapset mitään sirkus-suorituksia ole, että pitäisi toimia jollain tietyllä tapaa jotta toimii oikein. Veikkaan että koska tommosia pohdit, olet riittävän hyvä äidiksi:) Kukaan ei ole täydellinen, mutta jos yrität parhaasi jotta ölapsi saisi kunnon eväät elämään, niin hyvin menee. Ns huonot äidit tuskin miettii tollasia pössytellessään pilveä vauvan nähdessä nälkää

Toivoisinkin, että se olis näin ja oma yritys kantais pitkälle. Mut sitten joskus mietin, että kai se munkin äitirukka oikeesti yritti parhaansa. Mutta ei se kyllä oikein riittänyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins tallustamassa:
Alkuperäinen kirjoittaja kasvihuoneilmiö:
Kun toisaalta sitä ajattelee, että kyllä mä pystyn, mutta toisaalta epäilyttää, että miten siinä käy. Että voiko olla oikeasti rakastava vanhempi, jos itse ei ole sellaista saanut kokea.

Voi myös miettiä, millainen vanhempi ei halua olla, ja tehdä sen perusteella päätöksiä ihan järjen perusteella miten aikoo lapsensa kanssa menetellä. Lasten kanssa oleminen on paljolti tunnetasoista, mutta myös järjen voi ottaa käyttöön ja toimia sen mukaan. Ja jos tekee jonkun virheen jossain asiassa, niin aina voi seuraavalla kerralla yrittää paremmin :)


Jees, no toikin on kyllä niin totta. Ehkä mä siis panikoin vähän turhia. Olis kyllä mulle aika luontaista :kieh:
 
Siihen oppii ja kasvaa! Vanhempi et ole ilman lapsia. Ja viisaasti on luoja tai joku suunnitellut, että odotusaika kestää 9kk. Jo sinä aikana ehtii valmistautua jotenkin, vaikka heikosti ;) Elämä opettaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kasvihuoneilmiö:
Alkuperäinen kirjoittaja Fantaihana:
Samassa hetkessä kun tajusin että mä menen mun miehen kanssa naimisiin, eli kolmannella kerralla kun mä miehen näin mä vaan tiesin että me mennään naimisiin ja saadaan lapsia.

Tosin oltiin molemmat jo 30 v. joten ihan kypsässä iässä.

Heh, me ollaan jo naimisissa ja kyllä mä tiedän, että jos koskaan lapsia saan, niin tän miehen kanssa. Eikä meiltäkään montaa vuotta tuosta 30 puutu. Mut hirvee epäilys iski silti. Että miten sitä pärjäis ja miten elämä järjestyis ja pystyisinkö mä vielä opiskelemaan ja mitenhän mä jaksaisin. Ja sit samalla houkuttais niin paljon uskaltautua yrittämään!

No mä mietin opiskelun jatkamista n. 10 vuotta ilman miestä ja lasta. Aina oli joku hyvä syy miks en voinu jatkaa. Sit tavattiin miehen kanssa, mentiin naimisiin kolme viikkoa ensitreffien jälkeen, poika synty vuoden sisällä ja kun äitiysloma oli loppumassa mä hain AMK aikuiskoulutukseen joka alko kun poika oli 1,3v.

Lapsen samiseen ei elämä lopu, siitä se vasta alkaa.
 

Yhteistyössä