Toggle sidebar

Mistä te tiedätte mikä on aina kulloinkin oikea ratkaisu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jep"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

"jep"

Vieras
On kysymys sitten lastenkasvatuksellisista asioista, asunnosta, työpaikasta tai elämisestä yleensä? Mistä te tiedätte tekevänne oikean päätöksen, vai tiedättekö? Elättekö vaan tyyliin elämä ottaa ja antaa?

Onkohan minulla jokin ikäkriisi (36v) kun olen huomannut pohtivani ratkaisujani entistä enemmän. Nyt pohdituttaa vieläkö yrittäisi yhtä lasta, muutettaisiinko nykyisestä asunnosta pois kaupungin keskustaan (vain edullisuus ja se ettei ole pakko muuttaa pitelee tällä), muutettaisiinko ulkomaille vähäksi aikaa, ostetaanko kakkosasunto, kasvatammeko lapsiamme oikein, otammeko lisää eläimiä vai hankkiudummeko entisistäkin eroon, vaihdammeko auton nyt vai myöhemmin.. jne jne

Kohta huomaankin tällä tyylillä, että kymmenen vuotta on kulunut ja mitään ei ole tapahtunut :) Haittaako se? En todellakaan tiedä! Olo on vaan että jotain tarttis tehdä..

Mistä te tiedätte?
 
[QUOTE="jep";27127122]koulutammeko eläimiämme oikein, hankimmeko lisää lapsia vai hankkiudummeko entisistäkin eroon, vaihdammeko auton nyt vai myöhemmin.. jne jne
[/QUOTE]

Näissä asioissa pitää vain päättää jotain ja rukoilla, että päätös on oikea.
 
Tavallaan, elämä ottaa + antaa, mutta järki on ihmiselle suotu harkintaa varten.
Suurin osa valinnoista hoidetaan terveellä maalaisjärjellä, muuta ei oikein voi. Joskus myös vaisto on neuvonut oikeaan suuntaan = jos joku asia ahdistaa kympillä se yleensä on merkki siitä, että forget it.
 
Eihän sitä mistään varmaksi tiedäkään. Tehdään päätökset niiden tietojen varassa, joita on ja arvioin riskit. Esim. mietin millaisia taloudellisia riskejä voisi (kohtuullisen realistisesti) kohdata ja hankimme asunnon sen mukaan, ettemme saata itseämme suhteettomiin ongelmiin, jos ne realisoituvat.

En mä koe erityisen suurta tuskaa päätöksistäni, pyrin pitämään valintojen riskit kohtuullisina ja sitten toteutetaan se mikä tuntuu järkevimmältä ja tiedän, ettei usein edes voi tehdä kaikkein optimaalisinta valintaa, riittävän hyvä riittää. Ja jos meneekin pieleen, tiedän suunnilleen mitä sekin vaikuttaisi, joten ei tarvitse siitäkään stressata.
 
Ihminen ylipäätään ei voi tehdä rationaalisia, pelkkiin faktoihin perustuvia valintoja. Kaikki valinnat tehdään fiilispohjalta.

Jippo onkin siinä, että osaa jälkikäteen perustella ratkaisut parhain päin.
 
Mä olen sellanen ihminen, jolla mikään ei mene ekalla kerralla putkeen. Ei mikään. Tää on ihan yleinen "vitsi" perheessä. Mutta sitten kun kantapään kautta on menty ja tehty, se tulekin tuplana paremmin takasin. Mä olen vähän hörhö ja toivottelen ihmisille keijupölyä päivään. Uskon että joku korkeampu energia meidän elämää ohjaa :)

Asioilla on tapana järjestyä on mun lempilause, ja pitää ihan paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MolliMelooni:
Ihminen ylipäätään ei voi tehdä rationaalisia, pelkkiin faktoihin perustuvia valintoja. Kaikki valinnat tehdään fiilispohjalta.

Jippo onkin siinä, että osaa jälkikäteen perustella ratkaisut parhain päin.
Click to expand...

Näinhän se taitaa olla, olen kyllä hyvä selittelemään ;)
Ehkä meidän vaan tarvii tehdä jotain päätöksiä, eikä vain jahkailla. Inhoan jahkailijoita ja nyt huomaan itse olevani sellainen :D
 
[QUOTE="Eva";27127322]Mä olen sellanen ihminen, jolla mikään ei mene ekalla kerralla putkeen. Ei mikään. Tää on ihan yleinen "vitsi" perheessä. Mutta sitten kun kantapään kautta on menty ja tehty, se tulekin tuplana paremmin takasin. Mä olen vähän hörhö ja toivottelen ihmisille keijupölyä päivään. Uskon että joku korkeampu energia meidän elämää ohjaa :)

Asioilla on tapana järjestyä on mun lempilause, ja pitää ihan paikkansa.[/QUOTE]

Juu olen kyllä huomannut että päätökseni ovat yleensä loppupeleissä olleet ihan hyviä. Mutta se päätöksien tekemisen tuska.. Asiat kyllä yleensä ovat järjestyneet, en tiedä miksi minun on ollut viime aikoina niin vaikea uskoa siihen?
 
Eihän sitä tiedäkään. Jotain vaan on päätettävä ja toivoa sitten että se oli oikea ratkaisu. Jos ei ollu, niin sitten yrittää tilanteen mukaan muuttaa ratkaisua tai sopeutua. Aika hyvin kyllä tiedän jo tässä iässä (38v) mitä haluan ja varsinkin mitä EN halua. Tähän lapsiperhehärdelliin EN halua yhtään lemmikkiä, EN halua asua maalla, ulkomaille muutto on ihan utopiaa ja liian vaivalloista jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sdf:
Eihän sitä tiedäkään. Jotain vaan on päätettävä ja toivoa sitten että se oli oikea ratkaisu. Jos ei ollu, niin sitten yrittää tilanteen mukaan muuttaa ratkaisua tai sopeutua. Aika hyvin kyllä tiedän jo tässä iässä (38v) mitä haluan ja varsinkin mitä EN halua. Tähän lapsiperhehärdelliin EN halua yhtään lemmikkiä, EN halua asua maalla, ulkomaille muutto on ihan utopiaa ja liian vaivalloista jne.
Click to expand...

Hmm, minusta taas tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tiedän mitä haluan.. Vai olenkohan nyt vasta alkanut miettimään sitä mitä todella haluan, en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
Elän kuten haluan ja oikeaksi koen. Olen korkeintaan retroanalyyttinen, jos sitäkään. En ehkä täysin puhtaasti tunteella elävä, mutta vahvasti intuition varassa?
Click to expand...

Osaatko sanoa miten voisi paremmin kuunnella intuitiotaan, seurata sitä? Miten siis esim itse toimit, tuleeko sinulle vain vahva tunne jostain asioista, vai "kuunteletko" jotenkin tietoisesti itseäsi, vai miten tämä tapahtuu? Haluaisi olla intuitiivinen ja luulen että olenkin, mutten tiedä miten "kuuntelisin" itseäni paremmin.. ääh hankala selittää :)
 
Teen ratkaisun sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu oikealle tai paremmalle. Joskus mennään väärään mutta välillä ei. Mitään ei elämässä voi saada jos ei uskalla yrittää tehdä asioita toisin tai testata jotain mitä ei ennen ole tehnyt. Elämä antaa jos uskaltaa ottaa riskejä...toki se myös ottaa jos ottaa riskejä. Mutta lopulta olet kokemuksia rikkaampi.
 
  • Tykkää
Reactions: Rosabella
On parempi tehdä virhe, korjata se ja oppia siitä kuin olla tekemättä mitään. Tuon soisi ihmisten sisältävän varsinkin työelämässä, jossa päättämättömyyden hinta on mittaamaton.

Kotona mennään intuitiolla, vaistoilla, sekä sillä elämänkokemuksen tuomalla viisaudella mitä on suotu. Periaate kuitenkin sama. Valitettavasti jotkut virheet on peruuttamattomia, mutta päättämättömyyden hinta on kotonakin korkeampi kuin virheiden tekeminen ja oppiminen.
 
Harvemmin minä olen tiennyt että ratkaisuni on oikea. Useasti olen miettinyt elämääni ja valintojani, .. ja melko useasti todennut että vituikshan se meni.
Minkäs niillekään, enää, mahtaa. Elettävä on, ja päätöksiä tehtävä. Virheistään oppii jos oikein mokaa, pienemmät, ne on vaan elämätä.
Ja toisaalta ; mistäs minä tiedän jos toisenlainen päätös olisi johtanut vielä huonompaan suuntaan? ;-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Junttimies:
On parempi tehdä virhe, korjata se ja oppia siitä kuin olla tekemättä mitään. Tuon soisi ihmisten sisältävän varsinkin työelämässä, jossa päättämättömyyden hinta on mittaamaton.

Kotona mennään intuitiolla, vaistoilla, sekä sillä elämänkokemuksen tuomalla viisaudella mitä on suotu. Periaate kuitenkin sama. Valitettavasti jotkut virheet on peruuttamattomia, mutta päättämättömyyden hinta on kotonakin korkeampi kuin virheiden tekeminen ja oppiminen.
Click to expand...

Olet aika pitkälle mielestäni oikeassa.. :)
 
Pienestä pitäen päätösten tekeminen on ollut minulle vaikeaa. Välillä käytetään ihan järkeä ja faktoja päätösten tueksi ja välillä mennään intuitiolla. Joskus on sellainen tilanne, että päätöstä ei vain pysty tekemään näillä, silloin turvaudun höpsismiin, eli heitän kylmästi kolikkoa:) Isävainaalta opittu juttu, tai siis Aku Ankalta:)

Monet ihmettelee, että miten voin heittää kolikkoa joskus isoistakin asioista, mutta heitän vain sillloin, kun yksinkertaisesti muuten en saa päätettyä.. Ja monesti käy niin, että kun "kolikko päättää" jotain niin haluankin sen toisen vaihtoehdon ja silloin valitsenkin sen. Olipas jotenkin oudosti selitetty, mutta ei voi mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vikuri:
Pienestä pitäen päätösten tekeminen on ollut minulle vaikeaa. Välillä käytetään ihan järkeä ja faktoja päätösten tueksi ja välillä mennään intuitiolla. Joskus on sellainen tilanne, että päätöstä ei vain pysty tekemään näillä, silloin turvaudun höpsismiin, eli heitän kylmästi kolikkoa:) Isävainaalta opittu juttu, tai siis Aku Ankalta:)

Monet ihmettelee, että miten voin heittää kolikkoa joskus isoistakin asioista, mutta heitän vain sillloin, kun yksinkertaisesti muuten en saa päätettyä.. Ja monesti käy niin, että kun "kolikko päättää" jotain niin haluankin sen toisen vaihtoehdon ja silloin valitsenkin sen. Olipas jotenkin oudosti selitetty, mutta ei voi mitään.
Click to expand...

Itse olen joskus miettinyt vaihtoehdot totaalisesti läpi, eli käynyt mielessäni läpi mitä mikäkin vaihtoehto valittuna tarkoittaisi konkreettisesti, mitä sen myötä siis tapahtuisi tulevaisuudessa. Tuossa kolikolla heittämisessähän on vähän kyse samasta asiasta; kun valituksi tulee tietty juttu, saattaa siinä huomatakin kun niin pitäisi sitten tehdä, ettei se olisikaan hyvä valinta..
 
Ratkaisu on oikea silloin, kun nykytilanne on huonompi kuin muutos+siihen liittyvät mahdolliset riskit. Ja huonommalla tarkoitan myös tyytymättömyyttä. Mä pidän pari kertaa vuodessa sellaisen "päivä pääni sisällä" -päivän, jolloin mietin elämääni, mihin siinä olen tyytyväinen ja mihin tyytymätön. Sen jälkeen mietin, mitä pitäisi tehdä, jotta ne tyytymättömyyttä aiheuttavat jutut poistuisivat. Sen jälkeen mietin mahdolliset riskit ja arvioin muutoksen tarpeen uudelleen. Joskus - itse asiassa aika useinkin - huomaan, ettei mulla sittenkään ole syytä olla tyytymätön johonkin asiaan.
 
Erilaiset päätöksenteko kynnykset madaltuvat, kun selvittää itselleen ja tarvittaessa muille sidosryhmille, yleensä perheenjäsenille, että mitä päätöksen peruminen tarkoittaa ja jättää takaportin auki. Esim. toiselle paikkakunnalle muutto, työn vastaanottaminen, lapsi pph:lle, lapsi päiväkotiin jne. Ei nuo ole mitään loppuelämän juttuja. Siitä vaan päättämään ja sovitun ajan päästä tai ongelmien ilmetessä miettimään korjausliikettä.

Kun hallitus, esim. mies ja vaimo, antavat myös toisilleen mahdollisuuden olla rehellisesti väärässä, niin suuremmatkin päätökset helpottuvat. Toki jossain asuntoasiassa voi tulla päätöksen pyörtämisen jälkeen vaikka kymppitonni takkiin, mutta se on pieni hinta siitä, että miettii lopun ikäänsä toisen ratkaisun kanssa, että olisikohan sittenkin pitänyt koittaa sitä toista..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa