Mistä terveimpiä lapsia?

[Mistä]

Mistä maasta nykyään kannattaa adoptoida, jos haluaa mahdollisimman terveen lapsen (ja saa olla mielellään tyttökin) Eli mikä maa on uusi Kiina. Kiinastahan voi ajatella saatavan terveempien vanhempien lapsia, kun siellä on se yhden lapsen politiikka. Onko uusi tällainen maa kenties Intia. Mikä siellä on yläikäraja.

Minulla on ikää jo 43, joten Kiinan jonoon en taida enää ehtiä. Nehän kiristävät niitä ehtojaan.

 

[Vierailijatar]

\

Mistä maasta nykyään kannattaa adoptoida, jos haluaa mahdollisimman terveen lapsen (ja saa olla mielellään tyttökin) Eli mikä maa on uusi Kiina. Kiinastahan voi ajatella saatavan terveempien vanhempien lapsia, kun siellä on se yhden lapsen politiikka. Onko uusi tällainen maa kenties Intia. Mikä siellä on yläikäraja.

Minulla on ikää jo 43, joten Kiinan jonoon en taida enää ehtiä. Nehän kiristävät niitä ehtojaan.

Käsittääkseni Etelä-Afrikasta tulee tosi terveitä ja pieniä lapsia, mutta ainakaan IP:n kautta sukupuolta ei saa toivoa. Intiasta ei varmaan tule "uutta Kiinaa", koska ainakin toisen IP:n kontaktin kautta tulee AINOASTAAN eritysitarpeisia lapsia ja toisen kontaktin kautta n. 4 lasta vuodessa...

Kannattaa soittaa IP:lle, PeLalle ja Helsingin sossulaan, saat sieltä varmimpaa ajankohtaista tietoa siitä, mitkä kontaktit voisi tulla sulle kysymykseen.

 

[vierailijana vastaan]

Siis suurinosa lapsistahan on terveitä (ainakin oman mittapuuni mukaan) ihan syntymämaastaan riippumatta, jotka kansainvälisen adoption kautta tulevat. Jos haluat olla ehdottoman varma, että saat terveen lapsen niin sellaista tapaa lisääntyä ei ole olemassakaan. Voit kyllä esittää toiveen no. "mahdollisimman terveestä lapsesta", mutta kotiselvityksessä/neuvonnassa kyllä pitäisi ainakin keskustella valmiuksista selviytyä myös tilanteissa, joissa lapsi ei olekaan jostain syystä ns. "helppohoitoinen".

Oletettavasti sinulla on hieman ennakkoluuloja siitä millä perusteilla eri maissa lapsia adoptioon päätyy. Yleisin syy lienee vaikeus elättää syntynyt lapsensa (köyhyys, tukiverkkojen puuttuminen jne). Missään tapauksessa adoptioon vapaat lapset eivät automaattisesti missään maassa ole päihdevanhempien lapsia, mutta toki on hyvä miettiä miten siihenkin suhtautuisi.

Kiinan kohdalla ehkä omaleimaisinta on lähinnä ollut kautta vuosien se, että sieltä on harvalla lapsella taustatietoa syntymäperheestä olemassa, koska ovat pääosin löytölapsia.

 

[vierailija minäkin]

Lapsi ei ole auto joka hankitaan liikkeestä. Ei ole toimitusaikaa, ei voi vaatia tiettyä varustelutasoa. Tai ehkä käytettyyn autoon voi siinä mielessä verrata, että adoptiolapsella on "takavalotakuu". Kun adoptio on vahvistettu, vaihto- tai palautusoikeutta ei ole eikä viallisesta saa rahoja takaisin tai edes hyvitystä kustannuksista.

Kuten edellinenkin vastaaja, minäkin korostan, että jos on valmis ottamaan vain terveen lapsen, niin adoptio ei ehkä ole oikea vaihtoehto.

Mitä pienempi/nuorempi lapsi, sitä vaikeampi on ennustaa, miten hän tulee kehittymään. Monet kehitysviiveet ja -vammat tulevat esiin vasta leikki-ikäisenä. Jos kaksivuotias kävelee, juoksee ja puhuu, ennuste lienee aika hyvä. Mutta harvasta lapsesta saa niin tarkkoja tietoja nimeämisvaiheessa ja silloin se päätös on tehtävä, ottaako vai jättääkö.

 

[hyviä]

Hyviä vastauksia teillä. Tarkoitan siis juuri sitä, että mistä maasta saa suurimmalla todennäköisyydellä lapsia, jotka eivät ole päihdeäitien synnyttämiä. Kiinahan on ollut tähän asti sellainen yhden lapsen politiikkansa vuoksi.

(Tottahan toki lapselle voi tulla vaikka reuma tai epilepsia Suomeen tulonsa jälkeen, eihän sille mitään voi. Tarkoitan juuri suurinta todennäköisyyttä sille, että lapsen synnyttänyt ei ole käyttäytynyt erityisen sikiötä vaurioittavasti raskausaikanaan.)

 

[Intia äiti]

Intiassa lapsen ja vanhemman välinen ikäero saa olla juuri 43 v. Intiasta tulee vain sn-lapsia, käytännössä niin podanurista kuin delhistäkin, fas tai fae lapsia en ole kuullut tulleen, mahdollisuus kuitenkin on olemassa. Myös sn-lapset voivat olla terveitä ja erityistarve onkin taustan takia tai Intiassa tehty diagnoosi osoittautuu vääräksi. Intiasta ei ihan pieniä vauvoja tule, yleensä hieman alle/yli 2v on tavallisin. Prosessi Intiassa kestää muutamasta kuukaudesta noin kahteen vuoteen nimeämisen jälkeen, joten nimettyä lasta odotetaan pitkään. Intiasta ei tule "uutta Kiinaa", Intian adoptio on vaativa prosessi epävarmuuden ja tietynlaisen mielivaltaisuuden takia. No mikään adoptio prosessi ei ole mutkaton. Interpedian kautta adoptoitaessa ei saa valita sukupuolta eikä etnistä taustaa. Onnea prosessiin, missä vaiheessa olet menossa?

 

[ihmettelijä]

En ymmärrä alkuunkaan asennetta, etteikö tuleva äiti voisi toivoa tervettä lasta. Kyllähän jokainen biolapsenkin äiti toivoo tervettä lasta. Eri asia sitten on, jos jotain tapahtuu myöhemmin. Sukupuolen toivominen menee jo ehkä yli, mutta itse erityisparpeisia lapsia paljon kohdanneena toivoisin kyllä ehdottomasti oletuksena tervettä lasta (en nyt tarkoita esim. allergioita, astmaa ym. sairauksia vaan siis kehitysvammaa/kehitysviivettä/autismia jne.

 

[Nella-Mari]

\

En ymmärrä alkuunkaan asennetta, etteikö tuleva äiti voisi toivoa tervettä lasta. Kyllähän jokainen biolapsenkin äiti toivoo tervettä lasta. Eri asia sitten on, jos jotain tapahtuu myöhemmin. Sukupuolen toivominen menee jo ehkä yli, mutta itse erityisparpeisia lapsia paljon kohdanneena toivoisin kyllä ehdottomasti oletuksena tervettä lasta (en nyt tarkoita esim. allergioita, astmaa ym. sairauksia vaan siis kehitysvammaa/kehitysviivettä/autismia jne.

Kehitysvamman, -viiveen tms. omaavat lapset tulevat adoptioon ns. SN-kiintiöissä (special needs). Samaisessa kiintiössä on lisäksi esimerkiksi sellaisia lapsia, joiden erityistarpeet ovat esim. lapsuuden henkisistä kokemuksista johtuvia, kirjo on laaja. Vanhempi voi itse valita adoptoiko "tavallisesta kiintiöstä" vaiko SN-kiintiöstä.

 

[Vierailijatar]

\

En ymmärrä alkuunkaan asennetta, etteikö tuleva äiti voisi toivoa tervettä lasta. Kyllähän jokainen biolapsenkin äiti toivoo tervettä lasta. Eri asia sitten on, jos jotain tapahtuu myöhemmin. Sukupuolen toivominen menee jo ehkä yli, mutta itse erityisparpeisia lapsia paljon kohdanneena toivoisin kyllä ehdottomasti oletuksena tervettä lasta (en nyt tarkoita esim. allergioita, astmaa ym. sairauksia vaan siis kehitysvammaa/kehitysviivettä/autismia jne.

Pointtihan on se, että kun adoptoi lapsen kv-adoption kautta, voi siitä huolimatta, että toivoo tervettä lasta, saada jollakin tapaa erityistarpeisen. Tähän on kaikkien tulevien adoptiovanhempien syytä varautua. Lapset tulevat kehitysmaista, joissa usein lääketiede ei ole samalla tasolla länsimaiden kanssa. Esimerkiksi neurologisia vaurioita ei välttämättä voidakkaan havaita kohdemaassa. Kannattaa tilata Adoptioperheet ry:ltä infokansio, siellä on paljon yksityiskohtaista tietoa, mitä erityistarpeita lapsilla voi olla.

Ja joidenkin käsitysten mukaan kaikki kv-adoptiolapset ovat jollakin tapaa erityistarpeisia (esim. verrattuna biologisiin), minkä kyllä minäkin kokemukseeni perustuen allerkijoitan.

 

[vierailijana vastaan]

Samaa mieltä kuin Vierailijatar.
Kv-adoptiossa tosiaan valitaan special-needs tai terve ja maankin voi valita. Pitää kuitenkin ymmärtää, että tuo raja on häilyvä kumpaankin suuntaan. Kuten biolapsenkaan prosessissa, ei adoptioprosessissakaan siis pääse määräänsä enempää vaikuttamaan lopputulokseen ja takuuta ei tässäkään ole. Mielestäni pitää siis tiedostaa rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa lapsen terveydentilaan ja hyväksyä no. se, että ensisijaisesti vanhemmille ei haeta tietynlaista lasta, vaan lapselle oikeanlaisia vanhempia.
Vaiheessa, jossa lapsi hyväksytään, on rajallinen määrä tietoa lapsen siihenastisesta havaitusta terveyshistoriasta (kuten bioraskaudessakin).
Saa siis toivoa toki, mutta pitää varautua moneen myös tässä tavassa tulla vanhemmaksi (näinhän on bioraskaudessakin).

Minä myös kahden omalla mittapuullani terveen adoptiolapsen äitinä olen sitä mieltä, että adoptiolapset ovat erityisen tarvitsevia lapsia silloinkin kun fysiikka ei tuo omia rajoituksiaan. Meillä toisen lapsen osalta myös terveystiedot menivät uusiksi Suomessa ja lääkärissä juoksemista on paljon. Kyseessä on kuitenkin vaivoja, jotka ovat puhtaasti fyysisiä ja rassaavat nyt oletettavasti reilu vuoden ajan ja ovat sen jälkeen kondiksessa. En tiedä olisivatko nämä vaivat määrittäneet lapsemme fyysisessä mielessä Special-needs lapseksi jos olisivat olleet tiedossa luovuttajamaassa jo. Itse emme näitä fyysisiä vaivoja pidä sellaisina, että kokisimme niitä kuormaksi eikä niistä lapsellekaan sellaista tule nyt kun vaivat on diagnosoitu ja osataan hoitaa.

Psyyken puolen erityistarpeet ovat läsnä arjessa vaihtelevassa mitassa. En koe niitä rasitteeksi, mutta tiedostan sen, että perusturva-asioissa on selkeitä eroja useimpiin bio-lapsiin ja vanhemmille asettaa se myös haasteita arjessa kaiken onnen keskelläkin.

 

[Kiinnostavia]

vastauksia edelleen teillä. Luen niitä mielelläni. Olen tässä aivan alkutaipaleella vasta, eli en edes neuvontaa aloittanut. Olen ollut jo pitempään kiinnostunut ja nyt innostuin entisestään, kun kuulin läheisen ystäväni päättäneen adoptoida Kiinasta. Kiinaahan minäkin tässä olen jo pitkään itsekseni ajatellut, mutta en ehkä siis ehdi enää saada sieltä.

Tottahan on, että adoptiolapset ovat kokeneet kovia ja ei koskaan tiedä, mitä piilevää on sairautena. Tarkoitankin tässä lähinnä siis kysyä sitä, että mistä maasta saisi terveitä lapsia siinä suhteessa kuin Kiinasta nykyään. Siis , jos ajatellaan, että Kiinassa monen lapsen adoptioon joutumisen syy on lähinnä yhden lapsen politiikka. Jos taas olisi niin, että joissain maissa useammin adoptioon joutuu vain lähinnä päihteiden käyttäjien lapsia tai muuten hyvin huonotapaista elämää viettäneiden lapsia.

Mistä vaan voi saada millaisen vain ja mistään ei ole mitään varmuutta. Toki ymmärrän sen. Mietinkin vaan ihan näitä todennäköisyyksiä. En tiedä, miten paljon ylipäätään seulotaan sitä, mitkä lapset luokitellaan ylipäätään kansainväliseen adoptioon sopiviksi. Ilmeisesti jotain kuitenkin testataan, kun on olemassa tuollainen erityistarpeisten ryhmä myös.

 

[Vierailijatar]

Hyvä, kun olet sisäistänyt tämän terveysasian! Sillä asenteella pötkii jo pitkälle!

Kiinassa on muuten erittäin paljon erityistarpeisia lapsia vapaana adoptioon, nämä lapset vaan eivät ole kovin haluttuja, vaan yleensä halutaan se terve ja siitä varmaan on muodostunut käsitys, että sieltä tulee vain terveitä...

Varsinkin maaseudun alkeellisissa kylissä lapsia hylätään milloin minkäkin syyn perusteella. Kierot silmät, ruumiin epämuodostuma, suu- tai kitalakihalkio, kampurajalka, mansikkaluomi tms. ihon pigmenttivirhe... Maalaiset uskovat, että lasta on tuolloin katsonut "paha silmä" ja lapsen pitämine tuottaa epäonnea koko perheelle. :'(

 

[borgnäs]

Useimmista maista ei luovuteta adoptioon selkeästi kehitysvammaisia lapsia. Taustalla lienee se, että lapsen kapasiteetti käsitellä isoa elämänmuutosta on rajallinen ja vaikka lapsi voisi esim. saada uudessa maassa tehokkaampaa ja parempaa kuntoutusta, niin psyykkisesti lapselle voi olla odotettavissa vaikeuksia. Jenkit kelpuuttavat myös vammaisia, ja tiedän sinne adoptoidun mm. down-lapsia ainakin Kolumbiasta.

Suomeen on adoptoitu jonkin verran esim. kuulovammaisia lapsia viittomakielen taitoisiin perheisiin. Venäjältä on tullut fas- ja fae-lapsia. Suomeen tulevat special needs-lapset ovat olleet mm. sydänvikaisia, huuli-suulakihalkioisa tms. fyysisiä poikkeavuuksia omaavia lapsia. Interpedian kysymys/vastauspalstalla on muistaakseni oma osio sn-lapsen adoptiosta, käypä siellä katsomassa niin saat selville, mitä sn voisi tarkoittaa.

Maittain ei liene isoja eroja siinä, miten terveitä/sairaita lapsia Suomeen tulee, paitsi Intia josta kaikki ovat sn-lapsia.

 

[Vierailijatar]

\

Mistä vaan voi saada millaisen vain ja mistään ei ole mitään varmuutta. Toki ymmärrän sen. Mietinkin vaan ihan näitä todennäköisyyksiä. En tiedä, miten paljon ylipäätään seulotaan sitä, mitkä lapset luokitellaan ylipäätään kansainväliseen adoptioon sopiviksi. Ilmeisesti jotain kuitenkin testataan, kun on olemassa tuollainen erityistarpeisten ryhmä myös.

Niin siis tuon edellisen tekstini pointti oli se, että aina lapsia Kiinassa ei ole hylätty yhden lapsen politiikan vuoksi.

"Eritysitarveluokittelu" vaihtelee maittain ja kontakteittain, toisen kontaktin erityistarve ei toisella ole erityistarve.

Esim. Venäjältä ei lain mukaan saa tervettä lasta luovuttaa kv-adoptioon ollenkaan. Siellä terve lapsi voidaan diagnosoida tahallaan väärin sairaaksi, koska kaikille ei riitä kotia Venäjältä ja lapsille halutaan kuitenkin koti löytää. En tiedä, voiko muissakin maissa olla sama juttu.

 

[Intia äiti]

\

\

Mistä vaan voi saada millaisen vain ja mistään ei ole mitään varmuutta. Toki ymmärrän sen. Mietinkin vaan ihan näitä todennäköisyyksiä. En tiedä, miten paljon ylipäätään seulotaan sitä, mitkä lapset luokitellaan ylipäätään kansainväliseen adoptioon sopiviksi. Ilmeisesti jotain kuitenkin testataan, kun on olemassa tuollainen erityistarpeisten ryhmä myös.

Niin siis tuon edellisen tekstini pointti oli se, että aina lapsia Kiinassa ei ole hylätty yhden lapsen politiikan vuoksi.

"Eritysitarveluokittelu" vaihtelee maittain ja kontakteittain, toisen kontaktin erityistarve ei toisella ole erityistarve.

Esim. Venäjältä ei lain mukaan saa tervettä lasta luovuttaa kv-adoptioon ollenkaan. Siellä terve lapsi voidaan diagnosoida tahallaan väärin sairaaksi, koska kaikille ei riitä kotia Venäjältä ja lapsille halutaan kuitenkin koti löytää. En tiedä, voiko muissakin maissa olla sama juttu.

Tuo laki on poistunut Venäjän adoptiosta jo vuosia sitten, se vain elää sitkeästi suomalais odottajien puheissa. Venäjä saa luovuttaa terveen lapsen kv-adoptioon, kun lapsi on sitä ennen ollut vähintään 6kk kotimaisessa adoptio jonossa.

 

[ihmettelijä]

Onko todella poistunut laki Venäjällä siitä, että kv-adoptioon annetaan vain sairausdiagnoosin saaneita lapsia?!

Kiinnostuin vuosi sitten Venäjä -adoptiosta ja olen keräillyt siitä tietoa hiljalleen. Ihan joka paikassa olen kuullut tuosta laista. Olen ymmärtänyt, että useimmiten maan aloittaessa kerran vapaamman kv-adoption lakien kiristyksen, siitä on matka hiljalleen vain siihen suuntaan, että kv-adoptiot vaikeutuvat ja harvinaistuvat hiljalleen ja sitten kokonaan loppuvat (esim. Viron tilanne). Mikä on tietysti positiivista, jos maan kotimaiset adoptiot ja sijaisperhejärjestelmä myös kehittyy.

Mulle ei ole väliä onko tällaisia sairausdiagnooseja näillä lapsilla vai ei; yhtä paljon silti haluan adoptoida. Mun mielestä ei olisi hullumpaa jos ihan kaikilla kansainvälisesti adoptoitavilla lapsilla olisi jonkun sortin virallinen diagnoosi, kuten esimerkiksi "kokenut hylkäyksen" ihan vaan siksi, että adoptoivat ihmiset ymmärtäisivät adoptiolapsen aina olevan jollakin tasolla erityistarvelapsi!

 

[vierailijana vastaan]

Hyvä pointti mielestäni tuo, että lapsella olisi diagnoosina esim. "kokenut hylkäämisen". Itseäni nimittäin kauhistutti kun vähän aikaa sitten A-talkissa haastateltu, itsekin adoptioäiti, kieltäytyi pitämästä adoptiolapsiaan millään lailla erityistarpeisina. Mieheni kanssa siitä keskusteltiin ja mielestämme pitää ymmärtää, että se, että on menettänyt jo pienenä niin paljon/kokenut hylkäämisen - tekee kyllä ainakin meidän lapsistamme (2kpl -toinen adoptoitu vauvaikäisenä ja toinen leikki-ikäisenä) erityisen tarvitsevia tuolla psyykepuolella. Ulkopuoliset eivät tätä taatusti meidän lapsista huomaa kun ovat niin reippaita, sosiaalisia ja tasapainoisia, mutta itsellemme on päivänselvää, että tietyt "hankaluudet" (jotka esiintyvät pääasiassa vain kotona, sillä meille onneksi ovat uskaltaneet aina näyttää sen vähemmän reippaankin, haavoittuvan, puolensa) juontavat noihin eroasioihin. Myös vauvaikäisenä adoptoidun kohdalla on näin eli itse olen alkanut uskoa, että vauva tutustuu todellakin äitiinsä jo isossa määrin kohdussa ollessaan. Minusta tuntui pahalta että koin tämän A-talkissa haastatellun äidin ikäänkuin kieltävän lastensa mahdolliset psyykkiset tarvitsevuudet jotka tulevat hylkäämiskokemuksen /varhaisen eron kautta useimmille kuitenkin.

En muuten usko, että on ketään joka osaisi sanoa mitään todennäköisyyksiä siitä mistä maasta vähiten on tullut "sairaita" lapsia "terve"-jonosta. Olen itsekin kuullut tuon jutun Venäjä-adoptiosta, mutta itse en kyllä näe tossa asiassa eroja maiden välillä. Toki me esim. (lapsemme ovat eri maista) saimme toisen lapsen kohdalla todella kattavat, monisivuiset terveystiedot (nämä saimme itsellemme kylläkin lapsen hakumatkalla eikä etukäteen) ja toisen kohdalla tutkimukset syntymämaassa olivat puutteellisemmat eikä hakumatkaltakaan jäänyt juuri dokumentteja kotiin tuotavaksi. Nimeämistilanteessa molemmat oli mainittu terveiksi. Kotiintultu sitten hoideltiin ne "sairaudet" mitä ilmeni täkäläisellä lääketieteellä. Terveen kirjoissa ovat molemmat nyt kaikkien silmissä - myös lääkäreiden, mutta itse näemme sen psyyken puolen erityistarvitsevuuden kohtuu usein. Itse näemme tietysti lapsemme myös erityisen ihanina yksilöinä.

Itse en siis näe mahdolliseksi tehdä maavalintaa sairastavuustodennäköisyyksien perusteella ellei tyydy siinä mutu-tuntumaan. Sitä sen sijaan kannattaa miettiä esim. Kiina-adoption kohdalla, että miltä tuntuu ettei lapsesta ole todennäköisesti taustatietoja lapselle välitettäväksi kuin lastenkoti-/sijaiskotiajalta. Yksi mietinnän aihe on myös odotuksen luonne: Joissakin kontakteissahan pääsee hakumatkalle heti lapsitiedosta ja joissakin joutuu tuijottelemaan lapsensa kuvaa vuodenkin ennenkuin byrokratia on siinä pisteessä, että matkalle pääsee ja lapsen luokseen. Niin ja viimekädessähän kun prosessi etenee kontaktin valintaan niin tosiasia on ainakin meidän kohdalla ollut molemmilla kerroilla, ettei niitä vaihtoehtoja sitten välttämättä niin montaa olekaan kun välillä jotkut kontaktit toimivat huomattavasti paremmin ja toiset saattavat olla esim. kiintiöiltään täynnä tai muuten toimimattomia siinä vaiheessa.

 

[Vierailijatar]

\Tuo laki on poistunut Venäjän adoptiosta jo vuosia sitten, se vain elää sitkeästi suomalais odottajien puheissa. Venäjä saa luovuttaa terveen lapsen kv-adoptioon, kun lapsi on sitä ennen ollut vähintään 6kk kotimaisessa adoptio jonossa.

[/quote]

Outo juttu, ei ole kauaa kun juttelin asiasta PeLan edustajan kanssa ja hän nimenomaan sanoi, että Venäjältä ei luovuteta virallisesti terveitä lapsia ulkomaille... Mutta hyvä homma, että asiaan on tullut muutos!

 

[kiintoisia]

Kiintoisia vastauksia teillä edelleen. Olen lukenut ne tarkoin.

Tarkoitan siis sitä, että kun adoptoi ei-erityistarpeisten lasten ryhmästä, niin mistä tulisi todennäköisimmin terve lapsi. Tarkoitan sitä, että lapsen äiti ei ole holtittomalla käytöksellään lastaan vammauttanut (esim alkoholi ja huumeet).

Mikä olisi siis Kiinan jälkeen seuraavaksi terveimpien lasten maa. Tämän täytyisi olla sellainen, joka antaa myös 45-vuotiaille ja sitä vanhemmillekin. Yhden lapsen politiikan vuoksi siis annettu paljon lapsia myös raittiista ja tavallisista perheistä Kiinasta.

 

[Vierailijatar]

\

Kiintoisia vastauksia teillä edelleen. Olen lukenut ne tarkoin.

Tarkoitan siis sitä, että kun adoptoi ei-erityistarpeisten lasten ryhmästä, niin mistä tulisi todennäköisimmin terve lapsi. Tarkoitan sitä, että lapsen äiti ei ole holtittomalla käytöksellään lastaan vammauttanut (esim alkoholi ja huumeet).

Mikä olisi siis Kiinan jälkeen seuraavaksi terveimpien lasten maa. Tämän täytyisi olla sellainen, joka antaa myös 45-vuotiaille ja sitä vanhemmillekin. Yhden lapsen politiikan vuoksi siis annettu paljon lapsia myös raittiista ja tavallisista perheistä Kiinasta.

Voisit ehkä yrittää löytää netistä jotain tilastoa maista, joissa eniten käytetään huumeita ja alkoholia ja joissa naiset usien toimivat "rakkauden ammattilaisina", ja verrata tällaista tilastoa lapsia adoptioon luovuttaviin maihin.

Mutta et voi saada minkään maan kohdalla takuuta siitä, ettei lapsen äiti ole viettänyt huonoa elämää.

Jännä, että sinulla on tuosta Kiinasta niin sitkeä fiksaatio raittiista ihmisistä. Myös siellä nykyään on paljon huume- ja alkoholiongelmia. Kiinan lasten kohdalla vain ei yksinkertaisesti tiedetä, onko lapsen vanhemmat käyttäneet aineita vai ei. Yllätys voi olla lapsen tullessa leikki-ikään suurempi, jos on...

 

[NiiN]

Jotenkin vaan sitä ajattelen, että Kiinassa olisi sen yhden lapsen politiikan vuoksi enemmän normaaleja ihmisiä antamassa adoptioon. Muistan lukeneeni myös jostain Suvi Lindenin haastattelusta, että hän ajatteli samoin. Hämärä muistikuva. En muista varmasti.

 

[vierailijana vastaan]

No, kun Kiinasta tuo yhden lapsen politiikka on yksi merkittävä peruste lasten päätymiseksi adoptioon,: Esim. Kolumbiassa adoptio on laissa hyväksytty, mutta abortti paheksuttu. Sosiaaliturvaa maassa ei ole. Tuskin siis juuri todennäköisempää, että lapsen äiti olisi huumeiden käyttäjä kuin Kiinassakaan - mahdollista kyllä molemmissa.

Itse olen siinä uskossa, että tyypillisin syy lapsen luovuttamiselle adoptioon on yksinkertaisuudessaan juuri tuo sosiaaliturvan puuttuminen, taloudellisten resurssien puuttuminen, henkilökohtaisten tukiverkkojen puuttuminen jne. Taloudellinen tilanne voi monessa tapauksessa pakottaa vastaavaan kuin yhden lapsen poliitiikka Kiinassa, vaikka valtio ei tuon vaatimuksen takana olekaan.
Esim. On monissa maissa mahdotonta olla yksinhuoltajaäiti, käydä työssä ja hoitaa lapsi samaan aikaan - ainakin jos ei ole suvun tms. tukea.
Em. pätee varmasti jokaiseen kontaktimaahan, joita esim. Suomella on. Meillä on sosiaaliturva eikä kenenkään tarvitse sen vuoksi taloudellisten seikkojen vuoksi luopua lapsestaan, mutta useissa maissa vastaava järjestelmä puuttuu ihan kokonaan, eikä ole itsestään selvää esim. kouluttaa saati ruokkia lapsensa.
Huumeiden käyttäjiä muuten on Suomessa merkittävän paljon asukasmäärää kohden moneen muuhun maahan verrattuna.

Minusta on siis täysin hedelmätöntä miettiä maavalintaa tällä sairaustodennäköisyyden perusteella.

Suvi Linden tosiaan haastattelussa myös esiin käsityksensä siitä, että no. Kiinasta tulee terveempiä lapsia eikä huumeiden käyttäjien lapsia kuten muualta todennäk. tulisi. Minusta kommenttinsa oli sen sävyinen, että samalla antoi sen käsityksen, että muista maista juuri huumetausta olisi se tyypillinen adoptioon päätyvillä lapsilla. Muutama muukin kommenttinsa oli mielestäni sellainen, että teki hallaa kansaivälisesti adoptoiduille lapsille ja vahvisti tiettyjä vääriä stereotypioita. Henk. koht. olisin toivonut, että olisi puhunut vain omista tuntemuksistaan ja omasta adoptio-odotuksestaan kun ei ollut kovin valistuneen oloinen muilta osin. Ihmettelin, että poliitikko kommentoi tuohon tyyliin asiaa ilman että on paremmin perehtynyt aiheeseen. (Jutussa kun oli muutakin joka omaan korvaani kalskahti). Huomasi selkeästi että ei vielä ajatellut asioita lapsen kannalta vaan täysin itsensä kautta kun harmitteli esim. Kiinan asettamaa ikärajoitusta 0-2 v lapsen adoption suhteen.

 

[Vierailijatar]

Ihan samaa mieltä olen "vieralijana vastaan" kanssa. Sosiaalinen tilanne on taatusti suurin syy lapsen luovuttamiseen. Kannattaa muistaa, että vielä 70-luvulla Suomi oli maailman toiseksi eniten lapsia kv-adoptioon luovuttava maa, Korean jälkeen, eikä silloinkaan ollut (aina) syynä alkoholi tai huumeet, vaan se, ettei täällä ollut yksinhuoltajalle minkäänlaista yhteiskunnan tukea ja lapsen pitäminen ei ollut mahdollista, jos sitten ei omat vanhemmat olleet tukemassa. Monissa maissa on nykyään sama tilanne, mikä täällä oli vain 30 vuotta sitten.

Minulle tuli tosi paha mieli siitä Lindenin haastattelusta ja juuri tuon samaisen asian vuoksi; siitä tosiaan jotenkin välittyi mielikuva, että VAIN Kiinasta tulee terveitä lapsia ja muista maista tulee huumeäitien lapsia. En käsitä, mistä hän on sellaista saanut päähänsä. Ajatelkaa, miten voi tuleva adoptioäiti päästellä suustaan tuollaisia asioita ja sillä tavalla LISÄTÄ ennakkoluuloja kv-adoptiolasia kohtaan. Pelkäsin, että siinä käy juuri noin, että ihmiset ajattelevat, että kun rouva ministeri näin sanoo, sen täytyy olla totta. Linden ei tosiaan vaikuttanut olevan kovin hyvin perillä adoptiolasten taustoista tai yleensäkään koko hommasta.

 

[piip]

Hei,

Kyselen aiheeseen liittyen. Sain sellaisen käsityksen ap:n viestistä, että kiinasta ei ylipäätään saisi adoptoida enää tiettyä ikää vanhemmat henkilöt. Eikö asia kuitenkin ole pikemminkin niin, että kyseessä on lapsen ja äidin ikäero - vanhempikin saa adoptoida, kunhan lapsi ei ole ihan pieni? Vai johtuuko tämä sitten siitä, että Kiinassa olisi vain ihan pieniä lapsia tarjolla (mistä tämä voisi johtua)?


:heart: piip

 

[Kiinaäiti]

Ikäero saa olla 45 vuotta. Ja se katsotaan iäkkäämmän vanhemman (ei siis äidin) iästä. Ja ikämääräys tulee Suomen adoptiolautakunnalta, ei kohdemaasta.

Eli kaksivuotiaan saa vielä pariskunta, joissa vanhempi puoliso on 47 jne.