Mistä tietää ettei avioliittoa kannata enää jatkaa?

[Vierass]

Mistä todella tietää ettei aviliittoa kannata enää jatkaa? Mistä tietää ettei ole enää onnellinen? Tai että asiat ei enää paremmaksi muutu? Mistä tietää että jos eroaa millaiseksi toinen muuttuu? Tuleeko lapsista riitaa ja ne vaan kärsii? Tai kuinka olet luottanut lapsesi lyhyt pinnaisen vanheman hoiviin? Millaista elämän kuuluu oikeasti olla? Mistä tietää että toinen oikeasti rakastaa, eikä vain siksi että olet kätevä kotitalous -ja lastenhoitaja? Mistä tietää ettei asioista tee itse suurempia kuin ne oikeasti ovat? Voiko kovakourainen ihminen muuttua? Entä voiko ihminen oppia puhumaan ja kertoman tunteensa? Millaista on tuntea olevansa rakastettu?
Minun pää on ihan täynnä kysymyksiä, olen ihan loppu, tuntuu etten ole onnellinen. Mutta kuka määrittelee mitä se onnellisuus on? Minusta tuntuu ettei minua rakasteta. Mutta onko se vaan minun tunne? Mistä minä tiedän sen? Olen pelkkää kysymysmerkkiä. Nämä tunteet on olleet aina jossain, mutta olen saanut ne kuopattua syvälle muiden alle. Eilen jouduin kertomaan kaiken erittäin läheiselle ihmiselle kaiken ja tajusin itsekkin millaisessa elämässä olen elänyt. Kun sen sanoi ääneen se kuulosti pahemmalta kuin olin osannut ajatellakkaan..

 

["huomio"]

Moni noista kysymyksistäsi ei oikeastaan liity avioliittoon mitenkään. Jos ratkoisit niitä ensin ja sitten katsoisit, onko liitolle jotain tehtävissä. Usein ihmiset ajattelevat, että koko elämä riippuu siitä avioliitosta, hyvässä ja pahassa, muttei se ole kuin osa ihmisen, yksilön elämää.

 

[Yksvaaaa]

Niin, moni asia varmaan selviäisi juttelemalla sen aviopuolison kanssa.

Kun siinä suhteessa kuitenkin on kaksi. Ja joskus auttaa, jos ottaa kolmannen siihen keskusteluun mukaan (terapeutti).

Sun fiilikset, sun tuntemukset, sun näkemykset. Entäs se toinen? Mitä sinä voisit tehdä toisin?
Oletteko yrittäneet kaikkenne?

 

[gfhhjhjgfhjhfj]

Niin onko se kaikki omassa päässäsi? Auttaako se jos eroat, jos "vika" onkin kaiken aikaa ollut sinussa itsessäsi. Sinä itse luot kulisseja.
Kukaan muu ei voi tehdä meitä onnelliseksi, se lähtee itsestä.

Itse erosin 10v liitosta, mutta yhteenhän me palattiin. Toivon todella ettei koko juttua olisi tapahtunut. Paljon painolastia jäi harteilleni.
Olisin vain keskittynyt korjaamaan itseni ensin. Lapsen hyvinvointi painaa loppupeleissä tooodella paljon!

No ihmisillä on erilaisia tilanteita, mutta ennen kuin teet mitään, mieti tilannetta ja lue vaikka vähän psykologiaa.

 

[Näin se vaan on]

Ei kannata jatkaa jos mies pahoinpitelee. Tai juo teidän rahanne. Tai käyttää huumeita. Tai kaltoinkohtelee lapsia. Tai on sosiopaatti hullu narsisti psykopaatti.

Muut asiat on aina selvitettävissä.

 

[Vaimo-Rakas]

Moni noista kysymyksistä on sellaisia ettei tuollaista edes pitäisi joutua pohtimaan....?

Kyllä avioliitossa kuuluu tuntea olevansa rakastettu, pitää voida luottaa ja olla oma itsensä. Kukaan ei ole joka hetki onnensa kukkuloilla ja hyvässäkin liitossa on vastamäkensä, mutta pääasiassa pitää pystyä tuntea olevansa onnellinen ja hyvällä mielellä. Kumppanin seurasta pitäisi nauttia, ilon kuulua elämään. Ei missään nimessä pitäisi joutua miettimään kovakouraisuutta, ilkeyttä tai mitään sellaista.
Kenenkään ei pitäisi joutua miettimään voiko lapsia jättää kumppaninsa hoiviin???!!! Kuulostaa jo todella vinksahtaneelta.
Kirjoittamasi perusteella sanoisin ettei liittoa kannata jatkaa.

 

[astrolabe]

Kommunikoikaa. Jos vastaukset ovat sellaisia, joiden kanssa et halua elää, kannattaa miettiä onko parisuhde enää jatkamisen arvoinen.

 

["Aloittaja"]

Juteltu on, ainut vaan että mies ei osaa jutella. Hän ei nää asioissa ongelmia, itse kuulemma suurentelen.
Tilannehan tässä perheessä on se että mies menee ja vaimo on kotona lasten kanssa. Harrastuksia kuutena päivänä viikossa joista kahtena päivänä kaksi harrastusta. Kaiken tuon jälkeen hän sanoo ettei hän saa mennä tarpeeksi. Kun kysyn miten paljon enemmän pitäisi saada mennä niin kuulemma saunoa pitäisi saada joka toinen viikonloppu kaverin luona. Uskomatonta.
Taustalla on väkivaltaa minua kohtaan, ne tosin jääneet taakse kun säikähti viimeistä kertaa. Tönimistä ja tuuppimista esiintyy kun pinna menee. Ja sitä pinnaa kun ei juuri ole . Ei myöskään kestä lasten kiukkua, lapset ei tavallaan saa olla lapsia.
Ristiriitaista on se että mies sanoo ettei halua erota, mutta enemmän pitäisi saada vielä mennä..
Asiat ei todellakaan ole kaikki minun päässäni keksittyjä, mutta otanko ne liian vakavasti.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Aloittaja";29527375]Juteltu on, ainut vaan että mies ei osaa jutella. Hän ei nää asioissa ongelmia, itse kuulemma suurentelen.
Tilannehan tässä perheessä on se että mies menee ja vaimo on kotona lasten kanssa. Harrastuksia kuutena päivänä viikossa joista kahtena päivänä kaksi harrastusta. Kaiken tuon jälkeen hän sanoo ettei hän saa mennä tarpeeksi. Kun kysyn miten paljon enemmän pitäisi saada mennä niin kuulemma saunoa pitäisi saada joka toinen viikonloppu kaverin luona. Uskomatonta.
Taustalla on väkivaltaa minua kohtaan, ne tosin jääneet taakse kun säikähti viimeistä kertaa. Tönimistä ja tuuppimista esiintyy kun pinna menee. Ja sitä pinnaa kun ei juuri ole . Ei myöskään kestä lasten kiukkua, lapset ei tavallaan saa olla lapsia.
Ristiriitaista on se että mies sanoo ettei halua erota, mutta enemmän pitäisi saada vielä mennä..
Asiat ei todellakaan ole kaikki minun päässäni keksittyjä, mutta otanko ne liian vakavasti.[/QUOTE]

Eli toinen:
- ei huomioi sinua vaikka olet toiveesi hänelle esittänyt
- elää omaa elämäänsä ja muu perhe toista elämää
- on väkivaltainen
- ei ole kiinnostunut omista lapsistaan isänä

JSSAP

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Aloittaja";29527375]Juteltu on, ainut vaan että mies ei osaa jutella. Hän ei nää asioissa ongelmia, itse kuulemma suurentelen.
Tilannehan tässä perheessä on se että mies menee ja vaimo on kotona lasten kanssa. Harrastuksia kuutena päivänä viikossa joista kahtena päivänä kaksi harrastusta. Kaiken tuon jälkeen hän sanoo ettei hän saa mennä tarpeeksi. Kun kysyn miten paljon enemmän pitäisi saada mennä niin kuulemma saunoa pitäisi saada joka toinen viikonloppu kaverin luona. Uskomatonta.
Taustalla on väkivaltaa minua kohtaan, ne tosin jääneet taakse kun säikähti viimeistä kertaa. Tönimistä ja tuuppimista esiintyy kun pinna menee. Ja sitä pinnaa kun ei juuri ole . Ei myöskään kestä lasten kiukkua, lapset ei tavallaan saa olla lapsia.
Ristiriitaista on se että mies sanoo ettei halua erota, mutta enemmän pitäisi saada vielä mennä..
Asiat ei todellakaan ole kaikki minun päässäni keksittyjä, mutta otanko ne liian vakavasti.[/QUOTE]

Et ota liian vakavasti. Tuollainen ei ole normaalia, saatika onnellista perhe-elämää, sanoopa mies mitä hyvänsä. Olisit varmasti onnellisempi ilman aikuista, ja vieläpä väkivaltaista, lasta. Eli miestäsi.

 

["Aloittaja"]

Kun mies oikein suuttui, uhkaa hän lähteä ja sanoo että tämä oli tässä. Haukkuu todella rumasti. Tyhmä, vajaaälyinen, typerä, yksinkertainen ihminen, ärsyttävä, typerä huora jne. Ottaa mukaan myös sukulaiset, koska tietää että se loukkaa.
Hyvillä hetkillä on mitä ihanin. Mutta onko niitä riittävästi? Voiko ne hyvät, voittaa ne kakkki pahat mitä siellä taustalla on.

 

["Aloittaja"]

Eli toinen:
- ei huomioi sinua vaikka olet toiveesi hänelle esittänyt
- elää omaa elämäänsä ja muu perhe toista elämää
- on väkivaltainen
- ei ole kiinnostunut omista lapsistaan isänä

JSSAP

Kyllä hön välittää lapsistaa ja on kiinnostunut, mutta vasta sitten kun häntä sattuu huvittamaan. Ensi on hän ja hänen menot, joita ei tarpeeksi kuulemma ole vieläkään. Sitten lapset. Minä olen käytännössä kasvattanut lapset yksi seitsemän vuotta. Ja kyllä sen lapsista huomaakin, ovat äidin lapsia molemmat.

 

["Aloittaja"]

Minä teen kaikki kotityöt, hän ei kuulemma osaa. Tai häntä ei sotku häiritse.
Ja jos en tee hänelle voileipää niin olen laiska ja itserakas. Eikä siinä jos voileipä pitäisi tehdä kerran viikkoon, mutta aina. Itse ei jaksa tehdä tuskin koskaan. Ja aamuisink un herää menee sohvalle ja alkaa ruinata kahvikuppia sinne, ja jos en tuo olen hirveä ja itsekäs akka.
On siis aikuinen lapsi. Kauhea kun tämä kuulostaa kamalalta kun sen kirjoittaa tähän. Osaa vaan kaiken tuon jälkeen olla niin mielinkielin..

 

[kausja]

[QUOTE="Aloittaja";29527413]Minä teen kaikki kotityöt, hän ei kuulemma osaa. Tai häntä ei sotku häiritse.
Ja jos en tee hänelle voileipää niin olen laiska ja itserakas. Eikä siinä jos voileipä pitäisi tehdä kerran viikkoon, mutta aina. Itse ei jaksa tehdä tuskin koskaan. Ja aamuisink un herää menee sohvalle ja alkaa ruinata kahvikuppia sinne, ja jos en tuo olen hirveä ja itsekäs akka.
On siis aikuinen lapsi. Kauhea kun tämä kuulostaa kamalalta kun sen kirjoittaa tähän. Osaa vaan kaiken tuon jälkeen olla niin mielinkielin..[/QUOTE]

Mutta SINÄ olet sallinut tuon kaikea. KErää itsearvostuksesi hyvä nainen!!!

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Aloittaja";29527392]Kun mies oikein suuttui, uhkaa hän lähteä ja sanoo että tämä oli tässä. Haukkuu todella rumasti. Tyhmä, vajaaälyinen, typerä, yksinkertainen ihminen, ärsyttävä, typerä huora jne. Ottaa mukaan myös sukulaiset, koska tietää että se loukkaa.
Hyvillä hetkillä on mitä ihanin. Mutta onko niitä riittävästi? Voiko ne hyvät, voittaa ne kakkki pahat mitä siellä taustalla on.[/QUOTE]

Ei voita. Jos tuollaista on edes murto-osa ajasta niin se hävittää kaiken hyvän.

 

["Aloittaja"]

Mutta SINÄ olet sallinut tuon kaikea. KErää itsearvostuksesi hyvä nainen!!!

Niin, olen. Koska en halua että mies alkaa kiukutella, riidellä ja sättiä.

 

[Tuttua]

Voi apua kun kuulostat ihan minulta!!! Toi tuttua, niin tuttua!

Viitsinkö ottaa vähä imurilla ku on niin paskasta?
-juu, niinkun juuri eilenki tein

Viittitkö syöttää lapset?
-juu niinku joka ikinen päivä 7vuoden ajan!

Teeppä pari leipää!
-en nyt just jaksa

Etkö rakasta!?
-öö... Liittyykö leipiin jotenki!!!

Ym ym... Meillä mies kiskoo kaljaa monia päiviä/viikkoja putken, hermostuu lasten kiukuttelusta, puhuu todella rumasti lapsista ja musta.
Silti aina hehkuttaa kuinka HÄN välittää ja mua ei kiinnosta paskan vertaa! Ollaan nyt todella tien päässä yhteistä taivalta ja itse olisin valmis lähtemään heti!

Miehellä vaan on nyt pinttynyt päähän että jos ero tulee hänelle jää lapset! Sitä en anna tapahtua! Siksi kidun pystyyn kuolleessa suhteessa ja mietin mitä teen!? Mistä aloitan?

Kuinka kaikki tapahtuisi vaihe vaiheelta??

Nuorin lapsi on vasta alle vuoden! En voi luopua lapsista noin vain!!

Mies on myös väkivaltainen mua kohtaan jos sille päälle sattuu ja kun tarpeeksi promilleja veressä...

 

[vieraampi mies]

[QUOTE="Aloittaja";29527413]Minä teen kaikki kotityöt, hän ei kuulemma osaa. Tai häntä ei sotku häiritse.
Ja jos en tee hänelle voileipää niin olen laiska ja itserakas. Eikä siinä jos voileipä pitäisi tehdä kerran viikkoon, mutta aina. Itse ei jaksa tehdä tuskin koskaan. Ja aamuisink un herää menee sohvalle ja alkaa ruinata kahvikuppia sinne, ja jos en tuo olen hirveä ja itsekäs akka.
On siis aikuinen lapsi. Kauhea kun tämä kuulostaa kamalalta kun sen kirjoittaa tähän. Osaa vaan kaiken tuon jälkeen olla niin mielinkielin..[/QUOTE]Tyypillinen jokapäiväinen palstarääkymisen valmiiksi maalattu ja väritetty ennakkoasetelma:

Mies = itsekäs, ilkeä paska joka ei tee mitään
Nainen = kultakruunuinen marttyyri joka hyvää hyvyyttään tekee kaiken

Todellisuus on valitettavasti usein ihan jotain muuta, ei toki aina mutta asioilla on AINA vähintään kaksi puolta joista täällä tuodaan esiin usein vahvasti väritettynä se toinen. Mutta kai näiden aloitusten tarkoituskin on pelkästään saada kanssasiskoilta näennäistä oman heikon itsetunnon pönkitystä ja tukea kun itse ei osata tai uskalleta katsoa peiliin, ei nähdä itsessä mitään vikaa eikä toisessa enää mitään hyvää ja halutaan kiertää ne todelliset ongelmat sen sijaan että ratkottaisiin ne yhdessä ihan oikeasti. Aina sanotaan että ratkominen ei onnistu kun mies ei puhu tai halua keskustella, ikinä ei sanota että miksi minä en osaa puhua miehelle niin että hän kuuntelisi ja osallistuisi. Erotilastot puhuvat sitten rumaa kieltään kaikesta tästä.

Ei mitään uutta, jatkakaa.

 

["aloittaja"]

Tyypillinen jokapäiväinen palstarääkymisen valmiiksi maalattu ja väritetty ennakkoasetelma:

Mies = itsekäs, ilkeä paska joka ei tee mitään
Nainen = kultakruunuinen marttyyri joka hyvää hyvyyttään tekee kaiken

Todellisuus on valitettavasti usein ihan jotain muuta, ei toki aina mutta asioilla on AINA vähintään kaksi puolta joista täällä tuodaan esiin usein vahvasti väritettynä se toinen. Mutta kai näiden aloitusten tarkoituskin on pelkästään saada kanssasiskoilta näennäistä oman heikon itsetunnon pönkitystä ja tukea kun itse ei osata tai uskalleta katsoa peiliin, ei nähdä itsessä mitään vikaa eikä toisessa enää mitään hyvää ja halutaan kiertää ne todelliset ongelmat sen sijaan että ratkottaisiin ne yhdessä ihan oikeasti. Aina sanotaan että ratkominen ei onnistu kun mies ei puhu tai halua keskustella, ikinä ei sanota että miksi minä en osaa puhua miehelle nkiin että hän kuuntelisi ja osallistuisi. Erotilastot puhuvat sitten rumaa kieltään kaikesta tästä.

Ei mitään uutta, jatkakaa.

kyllä minä tiedän että minussakin on vikaa, enkä ole ihminen helpoimmasta päästä. Mutta ei kai minun ja lasten tarvitse koko aika olla varpasillaan miehen suhteen? Kuuluko minun tehtävääni vaimona tehdä nuo kaikki? Kuuluuko elämään pelätä toisen suuttumista tai lasten puolesta?
onko oikea mies sellainen joka on lasten kanssa kun huvittaa.
Riitoihin tarvitaan aina kaksi sen kyllä tiedän.

 

[vieraampi mies]

[QUOTE="Aloittaja";29527375]Juteltu on, ainut vaan että mies ei osaa jutella. Hän ei nää asioissa ongelmia, itse kuulemma suurentelen.
Tilannehan tässä perheessä on se että mies menee ja vaimo on kotona lasten kanssa. Harrastuksia kuutena päivänä viikossa joista kahtena päivänä kaksi harrastusta. Kaiken tuon jälkeen hän sanoo ettei hän saa mennä tarpeeksi. Kun kysyn miten paljon enemmän pitäisi saada mennä niin kuulemma saunoa pitäisi saada joka toinen viikonloppu kaverin luona. Uskomatonta.
Taustalla on väkivaltaa minua kohtaan, ne tosin jääneet taakse kun säikähti viimeistä kertaa. Tönimistä ja tuuppimista esiintyy kun pinna menee. Ja sitä pinnaa kun ei juuri ole . Ei myöskään kestä lasten kiukkua, lapset ei tavallaan saa olla lapsia.
Ristiriitaista on se että mies sanoo ettei halua erota, mutta enemmän pitäisi saada vielä mennä..
Asiat ei todellakaan ole kaikki minun päässäni keksittyjä, mutta otanko ne liian vakavasti.[/QUOTE]Väkivalta ei ole koskaan OK mutta sitäkin on kahdenlaista. Usein henkiseen väkivaltaan vastataan fyysisellä, kumpikaan ei ole toista oikeutetumpaa tai hyväksyttävämpää mutta henkiseen väkivaltaan syyllistyvä ei usein tajua edes tekevänsä niin.

Harrastuksiin pitää olla kaikilla mahdollisuus, samoin kavereiden näkemiseen ja muuhun omaan aikaan. Jos kaverin luona saunomiseen pitää pyytää lupa ja toinen suhtautuu siihen lähtökohtaisesti nihkeästi tai kieltävästi, jossain on joku todella pahasti vialla ja tuossa syyllistytään nimenomaan siihen henkiseen väkivaltaan. Lopputulos on se että saunomaan menijä kokee olevansa vanki omassa kodissaan ja saunomista vastustava kokee ettei toinen viihdy kotona. Vaikka nämä tarinasi ovat väritettyjä ja oma näkemyksesi asioista, niistä paistaa selvästi läpi kommunikaation puute ja henkinen epäkypsyys molempien osalta. En usko että pärjäisit tuota paremmin toisessakaan suhteessa ellet löydä puolisoksesi kumppania joka haluaa alistua tahtoosi ja määräysvaltasi alle kyseenalaistamatta sitä. Teillä on molemmilla miettimisen ja itsetutkiskelun paikka ja molempien pitää muuttua.

 

[Vitas]

Väkivalta ei ole koskaan OK mutta sitäkin on kahdenlaista. Usein henkiseen väkivaltaan vastataan fyysisellä, kumpikaan ei ole toista oikeutetumpaa tai hyväksyttävämpää mutta henkiseen väkivaltaan syyllistyvä ei usein tajua edes tekevänsä niin.

Harrastuksiin pitää olla kaikilla mahdollisuus, samoin kavereiden näkemiseen ja muuhun omaan aikaan. Jos kaverin luona saunomiseen pitää pyytää lupa ja toinen suhtautuu siihen lähtökohtaisesti nihkeästi tai kieltävästi, jossain on joku todella pahasti vialla ja tuossa syyllistytään nimenomaan siihen henkiseen väkivaltaan. Lopputulos on se että saunomaan menijä kokee olevansa vanki omassa kodissaan ja saunomista vastustava kokee ettei toinen viihdy kotona. Vaikka nämä tarinasi ovat väritettyjä ja oma näkemyksesi asioista, niistä paistaa selvästi läpi kommunikaation puute ja henkinen epäkypsyys molempien osalta. En usko että pärjäisit tuota paremmin toisessakaan suhteessa ellet löydä puolisoksesi kumppania joka haluaa alistua tahtoosi ja määräysvaltasi alle kyseenalaistamatta sitä. Teillä on molemmilla miettimisen ja itsetutkiskelun paikka ja molempien pitää muuttua.

Kylläpä oli sellaista hevonpaskaa vieraan miehen suusta että huhheiijaa.
Ap, mieti todella haluatko elää pelossa ja surussa koko loppu elämäsi.

 

[kyllä]

Tuo on jo päivänselvä juttu