Mistä tietää kehen voi luottaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen aina ollut avoin ihminen, möläyttelijä joka harmittelee jälkeenpäin että tulipa taas kerrottua liikaa.
Oli karua huomata että suurinosa ihmisistä kuuntelee juttuja sairas kiilto silmissään vain odottaen että pääsevät kertomaan ne eteenpäin.
Luulin naiivisti että fiksut ihmiset eivät juoruile kavereidensa ja ystäviensä henkilökohtaisia asioita seläntakana, olin väärässä.
Nyt olen sitten tästä syystä eristäytynyt paljon, olen hylännyt kaikki paitsi lähimmät ystäväni ja harmittaa että olen heillekin kertonut henk.koht asioita vaikka tiedän heidän aiemminkin asioitani juorunneen ja jopa kostaneen riidan yhteydessä paljastamalla intiimejä juttuja minusta muille.
Olenko vain törkeän huono ihmistuntija(ja miten tulla paremmaksi?) vai ovatko lähes kaikki ihmiset vain epäluotettavia?
Onko parempi olla kertomatta mistään ongelmista eteenpäin?
 
En luottaisi kehenkään 100% varmuudella, en edes itseeni tai en etenkään itseeni.
Mutta se ei vielä tee kenestäkään epäluotettavaa.

Se, että luottaa toiseen, on aina tietoinen riskinotto. Mitään sokeaa sinisilmäistä luottamista en suosittele kenellekään, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että jossain määrin ihmisiin luottaminen kannattaa. Koska luottaminekin on itsensä alttiiksi laittamista, ja olen sitä mieltä, ettei jos itseään ei uskalla lainkaan alttiksi laittaa, ei mitään saakaan.

Tämä nyt ei vastannut kysymykseen tosin.
 
  • Tykkää
Reactions: HippuTAR
Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, ettei luota kehenkään?
Pitäisikö olla kertomatta esim. puolisolle sitten mitään intiimimpiä juttuja tai pitää oletuksena sitä että hän on saattanut pettää ollessaan baarissa/ulkomaan reissussa?
Eikö se käy psyykelle raskaaksi pitää kaikki sisällään ja epäillä kaikkia kokoajan?
 
[QUOTE="vieras ap";28767185]Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, ettei luota kehenkään?
Pitäisikö olla kertomatta esim. puolisolle sitten mitään intiimimpiä juttuja tai pitää oletuksena sitä että hän on saattanut pettää ollessaan baarissa/ulkomaan reissussa?
Eikö se käy psyykelle raskaaksi pitää kaikki sisällään ja epäillä kaikkia kokoajan?[/QUOTE]

Ei mun mielestä tarkoita ettei voi mitään kertoa. Mutta kannattaa olla tietoinen että kerrottu tieto saattaa kulkeutua eteenpäin.

Ultramariini kirjoitti mun mielestä hyvin.
 
[QUOTE="vieras ap";28767185]Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, ettei luota kehenkään?
Pitäisikö olla kertomatta esim. puolisolle sitten mitään intiimimpiä juttuja tai pitää oletuksena sitä että hän on saattanut pettää ollessaan baarissa/ulkomaan reissussa?
Eikö se käy psyykelle raskaaksi pitää kaikki sisällään ja epäillä kaikkia kokoajan?[/QUOTE]
en minä mitenkään akuutisti epäile kaikkia kokoajan, en puolisoani, enkä ystäviäni.
Ei se, että ei luota toiseen täysin tarkoita sitä, että ei luottaisi toiseen tai pitäisi tätä epäluotettavana. Minulle se, etten luota 100 % tarkoittaa sitä, etten tuudittaudu siihen, etteikö toinen voisi minua koskaan pettää ( jos nyt vaikka puolisosta puhutaan ), mutta en kuitenkaan pelkää petetyksi tulemista.

Ja mitä sitten taas omien asioittensa puhumiseen tulee, jos niitä toisille jakaa on aina mahdollista, että niitä kerrotaan eteenpäin. Mutta sekin on riski, joka on otettava, jos haluaa asioitaan jakaa. Olen ottanut myös sen riskin, ja joskus tullut petetyksi siltä osin.

Tosin kaikkea en kerro kenellekään, ei niinkään siksi, että pelkäisin asioiden " vuotavan " eteenpäin, vaan siksi, että on myös asioita, jotka haluankin pitää vain itselläni, jotka ovat sisintä minuuttaani ja vain minun tiedossani ja tunteissani.

Ei se ettei luota kehenkään ihan kokonaisvaltaisesti, tarkoita sitä, etteikö luottaisi ihmisiin. Ainkaan minulla.
 
[QUOTE="vieras";28767300]Oletko sama aloittaja , joka aloitti "miksi naiset ovat julmia"ketjun? Kuulostaa kovasti samalta.[/QUOTE]

En ole, mutta luin kyllä ketjua ja tunnistin paljon samaa itsessäni ja ketjun aloittajassa.
Siitäpä tuo ketjun aihe taisi mieleen tullakin..
 
Luulen, että jotkut ihmiset ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Eivät osaa uskoa tai erottaa että jotkut tosiaan ovat vilpillisiä tai jopa kieroja, ja monet ihmiset nauttivat toisten asioiden juoruamisesta,ja draaman aiheuttamisesta. Sen kun tajuaa, alkaa tarkemmin miettiä kehen oikeasti kannattaa luottaa, ja mitä itsestään kannattaa kertoa. Ja sen kyllä sisimmässään usein tietää heti.Intuitio kyllä kertoo.
 
Minä vastaavassa tilanteessa miettisin, että mikä on se syy, joka aiheuttaa avautumisen tarpeen. Että eikö sitä osaa viettää aikaa ihmisten kanssa muuten kuin kertomalla intiimejä asioita. Intiimit asiat ovat intiimejä, eikä niitä olekaan tarkoitus huudella kaikille. Jos on möläyttelija, niin se on ongelma. Ei se itsestäänselvä asia, että ihmiset ovat juoruilunhaluisia.
 
[QUOTE="vieras";28769449]Minä vastaavassa tilanteessa miettisin, että mikä on se syy, joka aiheuttaa avautumisen tarpeen. Että eikö sitä osaa viettää aikaa ihmisten kanssa muuten kuin kertomalla intiimejä asioita. Intiimit asiat ovat intiimejä, eikä niitä olekaan tarkoitus huudella kaikille. Jos on möläyttelija, niin se on ongelma. Ei se itsestäänselvä asia, että ihmiset ovat juoruilunhaluisia.[/QUOTE]
Ja sinunkin kohdallasi voisi kuvitella, että adhd lymyilee ongelmien taustalla. Jos aikuinen ihminen ei ymmärrä mikä on sosiaalisesti sopivaa, vaan jatkaa haitallista käytöstään, niin yleensä siihen on syy.
 

Yhteistyössä