Mistä tietää milloin erota?

[Maarit]

Tunteeni vaihtelevat kokoajan miestäni kohtaa. Välitän miehestäni mutta välillä tuntuu että haluaisin erota ja etsiä parempaa. En haluaisi vaan tyytyä siihen mitä jo on, jos voisin löytää parempaakin. Olen ajatellut että uskallan erota vasta sitten kun en enää yksinkertaisesti voi olla hänen kanssaan. Mistä tietää milloin on oikeasti aika erota? Mikä teillä muilla on johtanut eropäätökseen? En haluaisi kuitenkaan hetken mielijohteesta erota.

 

[Minä vain yksinäni]

kaipaan myös vastausta tähän. Meillä on ihana lapsi, seksi sujuu, mut siihen se sitten jää. Kumpikin käydään töissä, joten kotona ei paljoa olla, ja jos ollaan katotaan tv:tä tai ollaan hiljaa. Lapsen kans tietenkin vuoroin touhutaan, mut nyt ei siitä lapsisuhteesta olekaan kysymys. Meidän välissä on muuri. En tiedä mikä muuri, rakastetaanko vielä vai ollaanko yhdessä kun ei "jakseta" vielä erotakaan. Elämä kiitää vauhdilla eteenpäin mut mikään ei muutu. Kumpikin tietää et jotain puuttuu, mut kumpikaan ei "jaksa" oikeesti yrittää parantaa mitään. Milloin on aika erota?

 

[kirnu]

Mä oon kans pohtinu tätä. Ollaan mieheni kans viimeinen vuosi seilattu ees takasin, kun kumpikaan ei osaa laskea irti. En tiiä, kuitenkin sitä ajattelee että olisi niin paljon helpompaa olla yksin, kun tuon miehen kanssa. Ja taas seuraavana päivänä ajattelee toisin.

Meillä on ollu useita isoja riitoja, johtuen yleensä miehen käytöksestä. Mutta eihän kukaan riitele yksin, on minussakin vikaan. Ollaan niin totaaliset vastakohdat toisillemme että..ehkä se juuri meitä vetääkin toisiamme puoleensa. Mutta kyllä se aika näyttää, millon se on ohi lopullisesti (ainakin itse olen tätä mieltä). Sen vaan sitten itse oivaltaa ja paluuta edelliseen ei enää ole. Näin kait se jotenkiin meneepi, vaikeita nämä asiat..

 

[harmaana]

Keksikää piristystä suhteeseen. Alatte tekemään sellasia juttuja yhessä mitä ette ole ennen tehneet. Semmosta se on välillä, joskus tuntuu ettei rakasta ja taas välillä taas rakastaa hirmusesti. Se on sitä arkea. Mutta jos ahistaa koko suhde, sillon kannattaa miettiä mitä tosiaan tekee...

 

[Missu]

Kyllä sen vaan tietää. Jos vaan uskaltaa ottaa asian puheeksi. Ensin suosittelen pariterapiaa, mutta esim. meillä ei mies halunut lähteä. Älkää luovuttako helpolla. Meillä ero oli oikea ratkaisu, sillä nyt kun ollaan oltu pari kuukautta erossa huomaan että ei ole minkäänlaisia tunteita(paitsi ystävyttä) miestä kohtaan ja tiedän että mies tuntee samoin. Parisuhteessa täytyy olla paljon muutakin. Meillä lapset eivät ole erosta kärsineet, päinvastoin. Enemmän huomasin heidän kärsivän meidän huonoista väleistä. En siis suosittele eroa tietenkään kenellekkään, mutta meille se oli oikea ratkaisu.

 

[Mariliisa]

Käypä lukemassa Väestöliiton sivuja. Itse tajusin, ettei meillä ole koskaan ollut oikeata, elävää yhteyttä. Kohtalaisen pian sen jälkeen tein eropäätöksen.

 

[mr conzales]

\

Käypä lukemassa Väestöliiton sivuja. Itse tajusin, ettei meillä ole koskaan ollut oikeata, elävää yhteyttä. Kohtalaisen pian sen jälkeen tein eropäätöksen.

Tuota, ei kai sitä tarvitse manuaalista lukea jos ei homma toimi :flower:

 

[taustalla]

\

\

Käypä lukemassa Väestöliiton sivuja. Itse tajusin, ettei meillä ole koskaan ollut oikeata, elävää yhteyttä. Kohtalaisen pian sen jälkeen tein eropäätöksen.

Tuota, ei kai sitä tarvitse manuaalista lukea jos ei homma toimi :flower:

joskus sitä varmaan tarvitsee päätökselleen hieman apua "manuaalista"

 

[putunen]

Tämä elämä on kummallista, samoin tunteet. Mieheni nimittäin reilu vuosi sitten luuli, ettei hän enää rakasta minua. Hän luuli, että meidän kummankin tunteet ovat kuolleet. Tällainen tunne hänellä oli ollut jo pitkään. Hän sitten rakastui toiseen, ja vuoden verran olemme nyt elämäämme miettineet erillämme. Nyt rakastamme toisiamme kumpikin taas vahvasti, tunteet heräsivät, keskusteluyhteys löytyi, ennenkokematon henkinen läheisyys myös.

Tunteet voivat välillä olla todella hukassa, ja silloin tarvittaisiin työtä suhteen eteen, avointa keskustelua ja pohdintaa, mutta se on ilmeisesti kovin vaikea aloittaa, ennen kuin on jo myöhäistä. Mutta mieluummin kannattaisi uskaltaa keskustella ajoissa, toisin kuin meillä kävi. Vaikeista asioista kannattaa siis todella uskaltaa puhua. Meillä on välillä tapahtunut niin suuria mutkia matkassa, että en tiedä enää, riittääkö tässä edes uudelleen syttynyt syvä rakkaus ja vahva tahtokaan. Saa nähdä.