Mistä tietää milloin on aika luovuttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avemaria
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Avemaria

Jäsen
19.10.2007
974
0
16
Siis parisuhteessa. Mistä sen voi tietää milloin on kaikki keinot käytetty ja on aika luovuttaa ja erota? Ainoa asia mitä ei olla kokeiltu on terapia ja sinne en halua kun tiedän millainen on paikkakunnan terapeutti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä84:
onhan niitä terapian tarjoajia muitakin=) mutta alkuperäiseen kysymykseen; ei hajuakaan!

Sen mitä olen asiaan perehtynyt niin ainoa vaihtoehto on tuo kyseinen terapeutti jolla olen itse joutunut käymään. Naapurikunnassa ei palvella tämän kylän asukkaita kun meillä on oma terapeutti ja yksityiseen ei yksinkertaisesti ole varaa.
 
Kyllä sen tietää, kun on kaikki keinot käyttänyt. Jos näyttää siltä, että tilanne ei muutu. Haluaako molemmat pelastaa suhteen vai pelkästään toinen? Jos molemmat ei ole siinä mukana, ei se silloin parane.
 
Molemmilla on haluja pelastaa liitto mutta tuntuu että vain minä teen suhteen eteen töitä. Yritän puhua asioista, löytää ratkaisuja ja kompromisseja. Tilanne ollut tällainen nyt kolme vuotta ja mulla alkaa olla keinot vähissä.
 
Miten olisi seurakunnan keskusteluapu? Parisuhdeleiri? Näitä järjestetään paljon. Olen itsekin miettinyt menemistä, vaikka mies ei kirkkoon kuulukaan.

Jos molemmilla on tahtoa, niin kannattaa yrittää. Miehillä muutokset tapahtuvat hitaammin, tarvitsevat erilaisen herätyksen, olen huomannut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
tarviiko selvän asian ymmärtämiseen jonkun ulkopuolisen lausuntoa, tarkotan nyt jotain terapeuttia :o

Millä tavalla selvän asian? Ja lähinnä siksi olisin valmis myös terapiaan että vois puhua jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa joka saattais nähdä tässä liitossa jotain sellaista mitä kumpikaan meistä ei näe. Mutta kun ainoa vaihtoehto on tuo yksi terapeutti niin siihen en halua mennä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten olisi seurakunnan keskusteluapu? Parisuhdeleiri? Näitä järjestetään paljon. Olen itsekin miettinyt menemistä, vaikka mies ei kirkkoon kuulukaan.

Jos molemmilla on tahtoa, niin kannattaa yrittää. Miehillä muutokset tapahtuvat hitaammin, tarvitsevat erilaisen herätyksen, olen huomannut...

Ukko sai herätyksensä viime syksynä ku eropaperit lähti. Saimme asiat pitkien keskustelujen jälkeen kuitenkin raiteilleen. Parisen kuukautta asiat oli oikein hyvin mutta vähitellen taas palauduttiin samaan pisteeseen missä ollaan oltu jo pitkään. Missä meni vikaan? Miksi ollaan taas tässä tilanteessa? Milloin on aika luovuttaa?
 
Siinä vaiheessa kun ei enää kiinnosta eikä jaksa. Kun toinen ihminen on ihan tyhjää ilmaa vaan, ei herätä vihan tunteita eikä rakkauden. Siinä vaiheessa kun ero ei tunnu helpoimmalta ratkaisulta vaan ainoalta ratkaisulta. Sillon kun yrittämisestä, kompromisseista ja lupauksista huolimatta ei tunnu hyvältä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Siinä vaiheessa kun ei enää kiinnosta eikä jaksa. Kun toinen ihminen on ihan tyhjää ilmaa vaan, ei herätä vihan tunteita eikä rakkauden. Siinä vaiheessa kun ero ei tunnu helpoimmalta ratkaisulta vaan ainoalta ratkaisulta. Sillon kun yrittämisestä, kompromisseista ja lupauksista huolimatta ei tunnu hyvältä.

No entäs jos lupauksista ja yrittämisestä huolimatta ei saa muutosta aikaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vartooja:
Alkuperäinen kirjoittaja Avemaria:
No entäs jos lupauksista ja yrittämisestä huolimatta ei saa muutosta aikaan?

Tällasessa tapauksessa me erottiin... Yritettiin kyllä viimeseen saakka, mutta sit kuitenkaan mitään muutosta ei tapahtunu...

En tiedä vaadinko sit liikaa mut tuntuu että vain minä yritän. Miestä ei jotenki häiritse asiat millään tavalla. Ei ota yleensä asioihin mitään kantaa. Lupaa tehdä sitä ja tätä, minä lupaan sitä ja tätä mutta yleensä vain minä pidän lupauksista kiinni.
 
Varmaankin siinä vaiheessa kun joku tai kaikki perheenjäsenet kärsivät enemmän kuin hyötyvät suhteesta. Esim. jos toisen osapuolen tekemiset tai tekemättä jättämiset saavat toisen osapuolen siihen pisteeseen, ettei enään millään ole mitään väliä ja hän menettää elämänhallintansa. Tai jos parisuhteen ongelmat alkavat olla liian suuria ja lapset joutuvat niistä kohtuuttomasti kärsimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Avemaria:
Alkuperäinen kirjoittaja vartooja:
Alkuperäinen kirjoittaja Avemaria:
No entäs jos lupauksista ja yrittämisestä huolimatta ei saa muutosta aikaan?

Tällasessa tapauksessa me erottiin... Yritettiin kyllä viimeseen saakka, mutta sit kuitenkaan mitään muutosta ei tapahtunu...

En tiedä vaadinko sit liikaa mut tuntuu että vain minä yritän. Miestä ei jotenki häiritse asiat millään tavalla. Ei ota yleensä asioihin mitään kantaa. Lupaa tehdä sitä ja tätä, minä lupaan sitä ja tätä mutta yleensä vain minä pidän lupauksista kiinni.

Joo tuttu juttu...
Meillä kyllä mies aina kovasti puhu että nyt kyllä pitää tehdä yhdessä jotain, viettää aikaa perheen kesken sekä kaksin... Mutta sitten kun jotain ehdotti niin ei käyny...
Eipä sitä jaksanu enää yksin yrittää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vartooja:
Alkuperäinen kirjoittaja Avemaria:
Alkuperäinen kirjoittaja vartooja:
Alkuperäinen kirjoittaja Avemaria:
No entäs jos lupauksista ja yrittämisestä huolimatta ei saa muutosta aikaan?

Tällasessa tapauksessa me erottiin... Yritettiin kyllä viimeseen saakka, mutta sit kuitenkaan mitään muutosta ei tapahtunu...

En tiedä vaadinko sit liikaa mut tuntuu että vain minä yritän. Miestä ei jotenki häiritse asiat millään tavalla. Ei ota yleensä asioihin mitään kantaa. Lupaa tehdä sitä ja tätä, minä lupaan sitä ja tätä mutta yleensä vain minä pidän lupauksista kiinni.

Joo tuttu juttu...
Meillä kyllä mies aina kovasti puhu että nyt kyllä pitää tehdä yhdessä jotain, viettää aikaa perheen kesken sekä kaksin... Mutta sitten kun jotain ehdotti niin ei käyny...
Eipä sitä jaksanu enää yksin yrittää...


Kuulostaa tosiaan tutulta. Ja tähän ku lisää sen että nykyään ku yritetään asioista puhua niin ukolle iskee paniikkikohtaus päälle. Ymmärrän tämän kyllä mutta en sitä että esimerkiksi eilen kohtaus kesti noin 10 tuntia. Ja tähän kohtaukseen vedoten ei voi tehdä mitään eikä voi lähteä mihinkään...
 
Rakkaus on tahdon asia.
ehkä suhde on sitten ohi kun ei löydä tahtoa rakastaa toista kaikesta huolimatta.

Suhteetkin on aaltoilevia.
voi mennä 5 vuotta oikein hyvin, 2vuotta erittäin huonosti ja taas 4vuotta hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja päätön:
tarviiko selvän asian ymmärtämiseen jonkun ulkopuolisen lausuntoa, tarkotan nyt jotain terapeuttia :o

ja eikai terapeutti mitään lausuntoa tai tuomiota anna. Auttaa vaan paria käsittelemään omia ongelmiaan ja päättämään sitten jatkaako vai eikö.
 

Yhteistyössä