Mistä tietää onko vaan laiska saamaton paska tai

[arvoton]

oikeasti masentunut?

Lääkäriin en oo menossa asian takia koska en ole itsetuohoinen. olen vain uupunut, alakuloinen enkä saa aikaan yhtään mitään kun ei vaan jaksa.

Jos mulla olis masennus olisi todennäköisesti ollut masentunut noin 12-vuotiaasta lähtien. Eli olisin elänyt 14-vuotta masennuksen kanssa. Tosin varmaan lievä masennus voi parantua itsestään välillä. Mutta uusii varmaan helposti.

Vaikuttaa siltä että ahdistavat elämäntilanteet laukaisee tämän paskamaisen olotilan. tai sitten mulla on oikeasti jotain ongelmia kun en ikään jaksa mennä töihin/kouluun niinku muut.

mulle kertyy tosi paljon sairas poissaoloja, en ole oikeasti kipeä mä vaan keksin itelleni vaivaa millä saa sairaslomaa. Tuntuu liian ahdistavalta mennä töihin en vaan pysty menemään ja sillon pakko hakea s-lomaa.

olen vissiin vain laiska, saamaton ja vielä kaikenlisäks heikkolahjainen sonta kasa...

 

["RIIKKA"]

lisään vielä listaasi yhden heikkouden jonka unohdit: todella surkea itsetunto.

Tarviiko sitä odotella sitten sinne asti, että se itsemurha alkaa kurkkia mielessä?

 

["a.p"]

niin no tuosta itsetunnosta en tiedä... mutta olen kuulemma itsekäs.. itsemurha ei kyllä ole koskaan käynyt mielessä.. sillä mä tahdon kuitenkin elää...

 

[kuulostaa]

masennukselta tuo.
itsekin aika ajoin mietin et olenko vaan laiska vai??
mutta olen omalla kohdalla tullut siihen lopputulokseen et suurin osa on masennusta ja pieni ripaus on sit ihan silkkaa laiskuutta ja omassa päässäni masennuksen piikkiin laittamista. ainoo vaan et kärsin kauheesti siitä kun en saa mitään aikaiseksi.
Ja mikset voi lääkäriin mennä??
Ja mä ekan kerran hakeutunnu hoitoon 20vuotiaana, söin hetken lääkkeitä, kävin juttelemassa ja lopetin.
menin uudestaan kun odotin esikoista 7v sitten eli 25vuotiaana ja siitä saakka käyny, ylä-ja alamäkiä ollu.
nyt taas viuhuen mennään alaspäin ja uusia lääkkeitä kokeillaan, olin pari vuotta ilman kokonaan tässä.
ja oikeesti ei kukaan halua olla laiska ihminen vaan haluamistaan, usko mua.
jotain muuta on takana aina.

 

[kuulostaa]

sorry, ethän puhunu mitään ettetkö vois hakea apua....luin jotenkin väärin. anteeks.
ja hei, en mäkään ole koskaan itsemurhaa tosissaan miettiny.
ei se oo mitenkään pakollinen ajatus mikä masentuneelle aina tulee.
mut omaan elämään tyytymätön oon ainakin minä.

 

["RIIKKA"]

Toinen pointti oli se kun jo alussa kirjoitat, että et aio mennä lääkäriin kun et ole masentunut. No, mitä sinä sitten tahdot meidän sanovan? Että olet laiska, saamaton ja masentunut? Ja että oma-arvontunteesi laskee entisestään?

Tiedät, että me vastaamme sinulle, että olet masentunut ja mene lääkäriin. Senkö kuitenkin halusitkin kuulla? Jos niin, minä ainakin voin sen sanoa ja niin monta kertaa kun sinä sitä tarvitset, että menet juttelemaan asioistasi. Mitä pahaa se tohtori sinulle tekisi, että siellä ei voi käydä? Jos kerta et ole mielestäsi masentunut, niin eikö se olisi vaan kiva saada vahvistus asialle niin voisi rauhassa möllötellä soffalla?

Anteeksi karskiuteni, mutta koitan nyt pikkasen ravistella. Toivottavasti tuntuu päänahasta jalkateriin asti.

 

["a.p"]

Ei kun tässä mietin että voinko todellakin olla masentunut. Olenko mua elänyt elämää jo 14-vuotta enemmän ja vähemmän masentuneena. Kuulostaa niin uskomattomalta. Lääkäriin voin mennä mutta mitäpä hän voi siihen tehdä muuta kun todeta että olen masentunut.

Juttelemassa käyn jo ammatti ihmisen kanssa eikä se auta mua mitenkään.

Lääkkeitä en kannata ellei henki ole vaarassa. Läheltä seurannut millaista masennuslääkkeiden kanssa voi olla...

 

["hmm"]

no mikä pakko täällä ois sitten suorittaa koko ajan ? miksi laiskotella ei saisi? kuluu se elämä niinkin.

 

["a.p"]

no siinä mielessä että jos ei oo työtä eikä koulutusta niin ihmiset ei arvosta sua pätkääkään ja onhan se aika ikävää kun tili on tyhjänä...

 

[Vaankaks]

Karkeasti sanoisin, että laiska saamaton paska on sellainen, jolla oireet esiintyvät valikoivasti kun taas masentunut on masentunut kokonaisvaltaisemmin.

 

[hmhmh]

No entäpä joku sosiaalisten tilanteiden pelko, tai ADD? Mistä johtuu että ahdistut töissä tai opinnoissa?

 

["hmm"]

[QUOTE="a.p";26094675]no siinä mielessä että jos ei oo työtä eikä koulutusta niin ihmiset ei arvosta sua pätkääkään ja onhan se aika ikävää kun tili on tyhjänä...[/QUOTE]

no on niitäkin olemassa, jotka eivät ekana kiinnostu toisten lompakon paksuudesta, vaikka valitettavasti aika moni kyllä, luulevat varmaan että rikkaalta tippuu jotain heillekin, no eihän se niin mene, rikas on rikas koska hän ajattelee itseään.

 

["a.p"]

No entäpä joku sosiaalisten tilanteiden pelko, tai ADD? Mistä johtuu että ahdistut töissä tai opinnoissa?

Opinnoissa ahdistun koska mua on kiusattu koulussa kun olin 13-18v. Se kummittelee mielessä ainakin olen astunut kouluun ja pelkään saman tilanteen toistuvan ja ettei ihmiset hyväksy mua sellaisena kuin olen, ujona, rauhallisena ja huonona keskustelijana. Töissä vähän sama ongelma jään helposti kaiken ulkopuolelle. Tuntuu etten ole kelpo sellaisena kuin olen. Lisäks jotenkin ahdistun kun on paljon ihmisiä ympärillä. se on tosi etten pidä sosiaalisista tilanteista mutta en mä niitä pelkää, mä en vaan jaksa niitä.

 

["ninni"]

[QUOTE="a.p";26094632]Ei kun tässä mietin että voinko todellakin olla masentunut. Olenko mua elänyt elämää jo 14-vuotta enemmän ja vähemmän masentuneena. Kuulostaa niin uskomattomalta. Lääkäriin voin mennä mutta mitäpä hän voi siihen tehdä muuta kun todeta että olen masentunut.

Juttelemassa käyn jo ammatti ihmisen kanssa eikä se auta mua mitenkään.

Lääkkeitä en kannata ellei henki ole vaarassa. Läheltä seurannut millaista masennuslääkkeiden kanssa voi olla...[/QUOTE]

Lääkäri voi auttaa sua saamaan terapiaan kelalta rahaa.
Millaisella ammatti-ihmisellä olet käynyt? Miten usein ja miten kauan?

 

["ninni"]

Piti vielä sanoa, että todellakin voisit hyvin olla masentunut. Etenkin lievä/keskivaikea masennus on juuri sellaista, ettei sitä itse usko masennukseksi. Vaan nimenomaan syyttää itseään lähinnä laiskaksi. Mutta kuvauksesi kuulostaa kyllä masentuneelta.

Hyvin on voinut olla monen monta vuotta masentunut. Joko koko ajan tai sitten aina silloin tällöin, vaihdellen. Se on itseasiassa aika yleistäkin.

Ja tuo monta vuotta jatkunut koulukiusaaminen voi olla enemmän takan kuin arvaatkaan...

 

["a.p"]

psyk. sairaanhoitajan luona olen käynyt. joka toinen keskiviikko käyn sielä puhumassa.

 

["Maru"]

[QUOTE="a.p";26094632].

Lääkkeitä en kannata ellei henki ole vaarassa. Läheltä seurannut millaista masennuslääkkeiden kanssa voi olla...[/QUOTE]

Tätä kommenttia ihmettelen aina uudelleen. Itse olen syönyt lääkkeitä jo kuusi vuotta, enkä luopuisi niistä lainkaan. Ne ovat antaneet minulle uuden, paremman elämän. En enää missään tapauksessa halua sitä p..kaa oloa ja laiskuus päiviä takaisin. Toki niitä vielä joskus on, mutta normaali rajoissa. Mitään negatiivista en näissä lääkkeissä näe... paitsi että ne pitää ottaa laatasta ja kumota veden kanssa suuhun.

 

[psh]

[QUOTE="Maru";26096055]Tätä kommenttia ihmettelen aina uudelleen. Itse olen syönyt lääkkeitä jo kuusi vuotta, enkä luopuisi niistä lainkaan. Ne ovat antaneet minulle uuden, paremman elämän. En enää missään tapauksessa halua sitä p..kaa oloa ja laiskuus päiviä takaisin. Toki niitä vielä joskus on, mutta normaali rajoissa. Mitään negatiivista en näissä lääkkeissä näe... paitsi että ne pitää ottaa laatasta ja kumota veden kanssa suuhun. [/QUOTE]

Se että lääkkeet sopii sulle ei tarkoita että ne sopii kaikille. Useimmiten masennuslääkkeistä ei ole mitään apua lievissä masennustapauksissa. Ja lievältähän tuo aloittajan masennus kuulostaa.