Toggle sidebar

Mistä voi johtua kun tuntuu et rakkaus on ihan loppu ja lähes vaan vihaa toista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaikea vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Vaikea vaimo

Vieras
Siis mun mies on ihan täydellinen perheen isä, tekee kotitöitä, laittaa ruokaa, huolehtii lapsista, ei juo, ei käy baareissa, on hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, talous on kunnossa... hän on kaikinpuolin ihan ihnateellinen ja sitä kaikki mulle aina sanookin. Kaverit on jopa usein sanoneet kadehtivansa mua tuollaisesta miehestä. Mut mä vaan oon ihan kypsä koko ihmiseen... käviskin jossain, baareissa vaikka ettei aina tarvis katsella sen naamaa. Miten ihmees tää rakkaus näin loppui, mietin vähän väliä eroa...

Mikä mua vaivaa? Joskus me vietettiin tuntkausia keskustellen ja nykyään mua ei huvita edes puhua sille mitään.
 
Meillä on ollut khdenkeskisiä lomia, mies hemmotellut mua ja vienyt viikonloppulomille ilman lapsia keskieurooppaan jne. Mut kun se vaan ei enää tunnu miltään. Mun puolelta ihan kuin jotain kulissia, että voikun hienoa kun tää elämä on niin kivaa ja kaikki muka niin täydellistä. Joskus se sitä olikin, mutta ei enää.
 
Onko tuota jatkunut pitkäänkin?

Ja mielestäni rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys. Niin kauan kun miehesi herättää sinussa vahvoja tunteita - vaikka sitten negatiivisiakin - on sitä rakkauttakin ehkä siellä taustalla vielä olemassa. Mutta jos/kun muutut täydellisen välinpitämättömäksi häntä kohtaan, on peli koko lailla menetetty. Eli vielä on toivoa.
 
Ootko miettinyt sitä mahdollisuutta, että olisit itse esim. masentunut tai jotain? Jos tämä vaihtoehto on poissuljettu, ilmaisen eriävän mielipiteeni tuohon vieraan "älä luovuta" -viestiin. On totta, että nykyään luovutetaan liiankin helposti, mutta sitten taas toisaalta; koko elämäänsä ei pidä uhrata "taistelen avioliittoni puolesta kuolemaani asti" -ajatuksen alttarille. Älä luovuta VIELÄ, mutta jos tunne pysyy tai syvenee, jossain kohtaa on parempi antaa periksi ja myöntää, että tässä liitossa en enää onnelliseksi tule.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei niin kunnollisen vaimo:
kaipaatte vaan vaihtelua ja yllätyksiä. Siinä se. Vielä kadutte, jos lähdette. Viikonkin totaalinen ero tekee jo ihmeitä
Click to expand...

Mut kun ei se erossa oleminenkään onnistu kun molemmilla työt ja tää arjen pyöritys lasten kanssa. Siis että olis aikaa ottaa sitä etäisyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seipääntyöntäjä:
Ootko miettinyt sitä mahdollisuutta, että olisit itse esim. masentunut tai jotain? Jos tämä vaihtoehto on poissuljettu, ilmaisen eriävän mielipiteeni tuohon vieraan "älä luovuta" -viestiin. On totta, että nykyään luovutetaan liiankin helposti, mutta sitten taas toisaalta; koko elämäänsä ei pidä uhrata "taistelen avioliittoni puolesta kuolemaani asti" -ajatuksen alttarille. Älä luovuta VIELÄ, mutta jos tunne pysyy tai syvenee, jossain kohtaa on parempi antaa periksi ja myöntää, että tässä liitossa en enää onnelliseksi tule.
Click to expand...

Mä en usko että olisin masentunut, siis kun kaikin puolin muuten on elämässä asiat kunnossa ja olen innostunut lapsista, työelämän haasteista yms. eli mulla on energiaa ja virtaa ja intoa. Mut kun tulen kotiin niin pelkästä tuon miehen näkeminen laskee fiiliksiä. Suoraan sanoen jotenkin musta tuntuu et ongelma on se ettei se ole älyllisesti mun tasolla, enkä väitä itseänikään miten erityisen fiksuksi mutta joitakin asioita joutuu selittämään kuin lapselle. Ehkä kaipaisin tai siis kaipaisin (eikä mikään ehkä) niin enemmän haastetta, tarkoitan keskusteluissa... sinänsä hassua tosiaan että ennen tosiaan keskusteltiin kaikesta ihan pikku tunneille asti mutta mä oon kai tässä vuosien v arrella kasvanut ja muuttunut ja tuntuu että mies taas ei. Hän ei ole sellaista ihmistyyppiä joka haluis "kehittyä". Kuulostanko ihan pöhlöltä jo?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Meillä on ollut khdenkeskisiä lomia, mies hemmotellut mua ja vienyt viikonloppulomille ilman lapsia keskieurooppaan jne. Mut kun se vaan ei enää tunnu miltään. Mun puolelta ihan kuin jotain kulissia, että voikun hienoa kun tää elämä on niin kivaa ja kaikki muka niin täydellistä. Joskus se sitä olikin, mutta ei enää.
Click to expand...

tässä sen taas näkee.. oot saanu kaiken oikeen kultatarjottimella niin enää ei mitkään pikku yllätykset edes kelpaa!! kaikki pitäs olla vaan niin suurta ja hienoo mitä muilla ei oo.. olisit tyytyväinen että joku susta välittää, ei kaikilla ole miestä, saatikka että se välittäis tai toisi lahjoja ja veisi lomille. Tekis kai sullekkin hyvää kokeilla eloa "paskan miehen kanssa"!!
 
En tiedä mistä voisi johtua. Itse ollut saman miehen kanssa 26 vuotta ja ihan yhtä kivaa on vuodesta toiseen. Tosin ollaan molemmat tavallisia, vaatimattomia talliaisia, ei vaadita, ei odoteta toisiltamme suuria. Näin on hyvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaikea vaimo:
Siis mun mies on ihan täydellinen perheen isä, tekee kotitöitä, laittaa ruokaa, huolehtii lapsista, ei juo, ei käy baareissa, on hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, talous on kunnossa... hän on kaikinpuolin ihan ihnateellinen ja sitä kaikki mulle aina sanookin. Kaverit on jopa usein sanoneet kadehtivansa mua tuollaisesta miehestä. Mut mä vaan oon ihan kypsä koko ihmiseen... käviskin jossain, baareissa vaikka ettei aina tarvis katsella sen naamaa. Miten ihmees tää rakkaus näin loppui, mietin vähän väliä eroa...

Mikä mua vaivaa? Joskus me vietettiin tuntkausia keskustellen ja nykyään mua ei huvita edes puhua sille mitään.
Click to expand...

Ei ole vihaa ilman rakkautta! Jos tuntuu, että oikeasti vihaat, niin kyllä myös rakastatkin. Ihminen/asia jota et rakasta, ei herätä sussa niin vahvoja tunteita kuin viha.

Ja mä tiedän kyllä miltä susta tuntuu. Itsellä vähän samaa ongelmaa, mutta kun kunnolla kaivaa niin kyllä se rakkauskin löytyy. :D Jätä ne "se on täydellinen" kommentit omaan arvoonsa, ne ainakin mua ahdisti eniten. On vaikeaa olla jonkun kanssa, joka on täydellinen kaikkien muitten mielestä.

Puhu miehellesi tunteistasi. Niitä selvästi vielä on. Ja voit ihan vaikka tosiaa käskeä häntä välillä viettämään omaa aikaakin, niin saat itsekin sitä. Ei kukaan jaksa olla 24/7 toisen kanssa. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eikö kukaan osais antaa mitään neuvoa?
Click to expand...

Kolmenkympin kriisi? Tai muu kriisi? Mietit mitä elämältä haluat ja katsot mieheen, mies ei voi antaa sulle nyt tässä vaiheessa sitä mitä haluat. Kaikki kuulostaa kyllä hyvin ideaalilta, nuo keskieuroopan lomat sun muut, eikä taustalla ole mitään "pakottavaa" eron syytäkään eli väkivaltaa, alkoholia, laiminlyöntiä, pettämistä...
Tutkiskele rauhassa mitä haluat elämältä, äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja. Joskus sitä tietenkin vaan "kasvaa erilleen", tunnetta on vaikea pakottaa ellei sitä ole! Nuorina jos mennään yhteen voi käydä niin että kasvetaan samaan suuntaan ja esimerkiksi lasten syntymät ja yhdessä koetut kriisit liittää tiiviimmin yhteen, tai juuri noin, eli toinen kehittyy, kasvaa sisäisesti ja esimerkiksi "henkistyy" (älylliset, tai henkiset asiat, itsensä kehittäminen jne. tuntuu tärkeältä), toinen taas musertuu ja jumittuu arkeen tai esimerkiksi materian merkitys ja haaliminen muuttuu elämänsisällöksi. Nämä asiat ei ole yksiselitteisiä tai helppoja. Joskus puhuminen ulkopuolisen kanssa tai ihan psykologian lukeminen (ihmisen kehityskaari, kriisit jne.) avartavat omaa mieltä. Tsemppiä vain!
 
Mulla on sama tilanne kuin ap:lla. En tosin vihaa, mutta ärsyttää yms. Ei mies nyt ihan noin täydellinen ole kuin ap:lla mutta kelpo yksilö kuitenkin. Mietin eroa päivittäin mutta en sitä kuitenkaan toteuta kun ei ole mitään oikeaa syytä. Jollain tavoin kiinni kasvanut taidan olla ja kun on vauvakin. Miehen pitäisi yksinkertaisesti jättää mut niin selviäisi mullekin haluanko elää sen kanssa. (Ja palata sitten mieluusti takaisin jos niin haluan :D )
 
Alkuperäinen kirjoittaja Seipääntyöntäjä:
Onko tuota jatkunut pitkäänkin?

Ja mielestäni rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys. Niin kauan kun miehesi herättää sinussa vahvoja tunteita - vaikka sitten negatiivisiakin - on sitä rakkauttakin ehkä siellä taustalla vielä olemassa. Mutta jos/kun muutut täydellisen välinpitämättömäksi häntä kohtaan, on peli koko lailla menetetty. Eli vielä on toivoa.
Click to expand...

Juuri samat ajatukset. Jos on vihaa, on vielä tunnetta ja toivoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tympiii:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Meillä on ollut khdenkeskisiä lomia, mies hemmotellut mua ja vienyt viikonloppulomille ilman lapsia keskieurooppaan jne. Mut kun se vaan ei enää tunnu miltään. Mun puolelta ihan kuin jotain kulissia, että voikun hienoa kun tää elämä on niin kivaa ja kaikki muka niin täydellistä. Joskus se sitä olikin, mutta ei enää.
Click to expand...

tässä sen taas näkee.. oot saanu kaiken oikeen kultatarjottimella niin enää ei mitkään pikku yllätykset edes kelpaa!! kaikki pitäs olla vaan niin suurta ja hienoo mitä muilla ei oo.. olisit tyytyväinen että joku susta välittää, ei kaikilla ole miestä, saatikka että se välittäis tai toisi lahjoja ja veisi lomille. Tekis kai sullekkin hyvää kokeilla eloa "paskan miehen kanssa"!!
Click to expand...

Musta vaan sen onnen ja rakkauden pitäis tulla sisältäpäin, eikä upeista kulisseista. En mä niitä etelän lomia kaipaa vaan sitä tunnetta, että rakastaa toista. Mulle riittäis paljon vähempikin, kunhan vaan se tunne olis kunnossa että "kemiat" kohtaa.
 
Sulla on asiat liian hyvin, ehkä kaipaisit vähän inhorealismia: miehen joka juoksee baareissa, ei tee kotitöitä, on äkkipikainen ja uhkaa väkivallalla. Alkaisi oma miehesi näyttää taivaan lahjalta. Opettele kiitollisuutta, elämässä ei voi saada kaikkea. Rikkoisitko lapsilta kodin vain koska kaipaat haastavampaa suhdetta? Todella itsekästä. Etsi haasteet muualta ja kehitä itseäsi. Yritä löytää miehesi uudelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joopajoo:
Sulla on asiat liian hyvin, ehkä kaipaisit vähän inhorealismia: miehen joka juoksee baareissa, ei tee kotitöitä, on äkkipikainen ja uhkaa väkivallalla. Alkaisi oma miehesi näyttää taivaan lahjalta. Opettele kiitollisuutta, elämässä ei voi saada kaikkea. Rikkoisitko lapsilta kodin vain koska kaipaat haastavampaa suhdetta? Todella itsekästä. Etsi haasteet muualta ja kehitä itseäsi. Yritä löytää miehesi uudelleen.
Click to expand...

Itsekö olisit valmis ylläpitämään ja elää kulissia jos rakkautta ei ole? Rakastella miestä jota et halua?
En olekaan minnekään lähtemässä ja rikkomassa lapsilta kotia, mut mä kärsin tästä tilanteesta. Siitä, että toinen tuntuu jopa vastenmieliseltä :-(

Ja inhorealismista sen verran, että olen mä sitäkin kokenut, ollut joskus pettäjän ja hakkaajan kanssa. Mut se, että nykyinen mies on täydellinen ei saa mua rakastamaan sitä. Helpottavalta tuntuis vaan olla yksin, eikä aina ja jatkuvasti liimautuneena toiseen kiinni.

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa