S
sohvaperunan äiti
Vieras
Lapsi on 7-vuotias tyttö ja hän on erottunut muusta perheestä aina epäliikunnallisuudellaan. Ollaan liikkuva sporttinen perhe ja kävellään välimatkoja mieluummin kuin mennään autolla, pyöräillään, käydään uimahallissa, Huimalassa, HopLopissa, lasten liikuntatapahtumissa, samoillaan luonnossa, käydään yleisurheilukentällä, luistelemassa, hiihtämässä, kesällä uimarannoilla jne. Meille muille nämä tuottavat iloa, mutta perheen 7v tyttö ei pidä juurikaan liikunnasta. On myös herkästi väsyvä.
Jos ollaan kotona oman perheen kanssa, niin muut lapset mielellään ulkona telmii ns. suunnittelemattomalla ajalla, menevät pihalle laskemaan mäkeä tai hiihtelevät kotipihalla. Tämä yksi jähmähtää askartelemaan tai leikkimään petshopeilla tuntikausiksi.
Kun lähdemme perheen kanssa vaikka luistelemaan, niin tämä yksii valittaa, kirkuu ja vinkuu että miks täytyy taas tehdä tollasta mistä ei tykkää. Uimahallissa hän on se, joka haluaa ekana pois altaasta ja muut tahtoisi vielä uida. Hiihtämässä hän on se, jonka jalat ja kädet on ihan poikki aina ensimmäisenä ja dramaattisesti esim. raahautuu käsillä vetäen eteenpäin lumessa kun ei enää jaksa kävellä tai hiihtää. Jne. Hän on se, jolle on kamala ajatus mennä kauppaan kävellen kun autokin olis pihalla.
Mistä johtuu, että tämä yksi on näin epäliikunnallinen? Siis toki ymmärrän, että lapset on erilaisia, mutta miksi? Kasvatuksesta ei ainakaan voi olla kiinni. Muut lapset (11v tyttö, 8v poika, 5v poika) ovat aina olleet energiaa puhkuvia ja liikuntaa kaipaavia. Samoin me vanhemmat ollaan aina oltu liikunnallisia.
Onko se vaan niin että toiset lapset ei ikinä opi liikunnasta pitämään vaikka mikä olis vai voiko olla että meillä on jokin mennyt vikaan tämän tytön kohdalla/mikä?
Jos ollaan kotona oman perheen kanssa, niin muut lapset mielellään ulkona telmii ns. suunnittelemattomalla ajalla, menevät pihalle laskemaan mäkeä tai hiihtelevät kotipihalla. Tämä yksi jähmähtää askartelemaan tai leikkimään petshopeilla tuntikausiksi.
Kun lähdemme perheen kanssa vaikka luistelemaan, niin tämä yksii valittaa, kirkuu ja vinkuu että miks täytyy taas tehdä tollasta mistä ei tykkää. Uimahallissa hän on se, joka haluaa ekana pois altaasta ja muut tahtoisi vielä uida. Hiihtämässä hän on se, jonka jalat ja kädet on ihan poikki aina ensimmäisenä ja dramaattisesti esim. raahautuu käsillä vetäen eteenpäin lumessa kun ei enää jaksa kävellä tai hiihtää. Jne. Hän on se, jolle on kamala ajatus mennä kauppaan kävellen kun autokin olis pihalla.
Mistä johtuu, että tämä yksi on näin epäliikunnallinen? Siis toki ymmärrän, että lapset on erilaisia, mutta miksi? Kasvatuksesta ei ainakaan voi olla kiinni. Muut lapset (11v tyttö, 8v poika, 5v poika) ovat aina olleet energiaa puhkuvia ja liikuntaa kaipaavia. Samoin me vanhemmat ollaan aina oltu liikunnallisia.
Onko se vaan niin että toiset lapset ei ikinä opi liikunnasta pitämään vaikka mikä olis vai voiko olla että meillä on jokin mennyt vikaan tämän tytön kohdalla/mikä?