Mistä voi johtua yhden perheemme lapsen epäliikunnallisuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sohvaperunan äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sohvaperunan äiti

Vieras
Lapsi on 7-vuotias tyttö ja hän on erottunut muusta perheestä aina epäliikunnallisuudellaan. Ollaan liikkuva sporttinen perhe ja kävellään välimatkoja mieluummin kuin mennään autolla, pyöräillään, käydään uimahallissa, Huimalassa, HopLopissa, lasten liikuntatapahtumissa, samoillaan luonnossa, käydään yleisurheilukentällä, luistelemassa, hiihtämässä, kesällä uimarannoilla jne. Meille muille nämä tuottavat iloa, mutta perheen 7v tyttö ei pidä juurikaan liikunnasta. On myös herkästi väsyvä.

Jos ollaan kotona oman perheen kanssa, niin muut lapset mielellään ulkona telmii ns. suunnittelemattomalla ajalla, menevät pihalle laskemaan mäkeä tai hiihtelevät kotipihalla. Tämä yksi jähmähtää askartelemaan tai leikkimään petshopeilla tuntikausiksi.

Kun lähdemme perheen kanssa vaikka luistelemaan, niin tämä yksii valittaa, kirkuu ja vinkuu että miks täytyy taas tehdä tollasta mistä ei tykkää. Uimahallissa hän on se, joka haluaa ekana pois altaasta ja muut tahtoisi vielä uida. Hiihtämässä hän on se, jonka jalat ja kädet on ihan poikki aina ensimmäisenä ja dramaattisesti esim. raahautuu käsillä vetäen eteenpäin lumessa kun ei enää jaksa kävellä tai hiihtää. Jne. Hän on se, jolle on kamala ajatus mennä kauppaan kävellen kun autokin olis pihalla.

Mistä johtuu, että tämä yksi on näin epäliikunnallinen? Siis toki ymmärrän, että lapset on erilaisia, mutta miksi? Kasvatuksesta ei ainakaan voi olla kiinni. Muut lapset (11v tyttö, 8v poika, 5v poika) ovat aina olleet energiaa puhkuvia ja liikuntaa kaipaavia. Samoin me vanhemmat ollaan aina oltu liikunnallisia.

Onko se vaan niin että toiset lapset ei ikinä opi liikunnasta pitämään vaikka mikä olis vai voiko olla että meillä on jokin mennyt vikaan tämän tytön kohdalla/mikä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sohvaperunan äiti;27983378:
Mistä johtuu, että tämä yksi on näin epäliikunnallinen? Siis toki ymmärrän, että lapset on erilaisia, mutta miksi? Kasvatuksesta ei ainakaan voi olla kiinni. Muut lapset (11v tyttö, 8v poika, 5v poika) ovat aina olleet energiaa puhkuvia ja liikuntaa kaipaavia. Samoin me vanhemmat ollaan aina oltu liikunnallisia.

Onko se vaan niin että toiset lapset ei ikinä opi liikunnasta pitämään vaikka mikä olis vai voiko olla että meillä on jokin mennyt vikaan tämän tytön kohdalla/mikä?

Ai miksi kaikki lapset ovat erilaisia - no koska kaikki ovat eri persoonia. Joku muu voi ihmetellä, miksi yksi lapsista ei halua kirjoittaa runoja, vaikka koko muu perhe kirjoittaa yhden vaan nikkaroidessa puuhevosia. Sinulla on nyt hieno mahdollisuus oppia lapsesi kautta jotain uutta, älä hukkaa sitä mahdollisuutta.

Kaikki eivät ehkä pidä koskaan liikunnasta, mutta joskus joku sohvaperunakin voi ajan kanssa innostua, jos hänelle sopiva liikuntamuoto löytyy. Pakottamalla ja tuputtamalla ei ainakaan onnistu. Mikään ei ole mennyt vikaan, ei kaikkien tarvitse olla sporttisia.
 
Lapset on erilaisia. Toiset tykkää, toiset ei. samaan perheeseen voi syntyä hyvin erilaisia lapsia, vaikka kasvatus on sama. Ehkä on laiskempi jo luonteeltaan ja muut reippaampia. Toiset valittaa herkemmin kuin toiset. toiset ei vaan yksinkertaisesti tykkää.
 
Lievä astma voi oireilla myös siten, että ponnistelu ja varsinkin talviulkoilu tuntuu raskaalta ja epämiellyttävältä.

Ja luonne-ero muuhun perheeseen tuntuu tytöstä itsestäänkin varmasti inhottavalta. Voin kuvitella että liikunnallisessa perheessä on HUONO olla epäliikunnallinen...
 
Teettekö liikunnasta pakkopullaa? Mulla katosi liikunnan halu kokonaan tän seurauksena

Ei mielestäni... Tätäkin oon miettinyt, mutta me muut (etenkin muut lapset) puhkutaan innosta liikuntaan...
Tuo lapsi on rauhallisempi ja herkemmin väsynyt ja muutenkin herkempi noin muutenkin kuin muut. Sitäkin olen miettinyt, kokeeko itsensä jotenkin huonommaksi liikkuessa vrt. muihin, kun kunto ei ole yhtä hyvä (teietystikään kun aina "makoilee"/istuksii kun on mahdollista) ja ei ole yhtä taitava eri lajeissa, ketterä jne. Mutta olen yrittänyt kannustaa kovasti tätäkin lasta. Menen hitaasti hänen kanssaan ja selitän että ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, kukin saa tehdä asiat omaan tahtiinsa, mutta silti... Joskus (harvemmin) kyllä sanoo että "täähän on ihan kivaa", mutta koskaan ei haluaisi lähteä liikkumaan ja loputtaa haluaa aina ekana. Useimmiten jo heti aloittamisen jälkeen alkaa se valitus että voisiko jo lopettaa..

Ja ei, en suutu lapselleni tästä asiasta. Pysyn rauhallisena, mutta kieltämättä harmittaa tuo epäliikunnallisuus ja yritän liikuntaan häntäkin tsempata, koska se on niin monella eri tavalla hyväksi ihmiselle se liikunta....

Kyllä tuollakin lapsella on liikuntaharrastus (tanssi kerran viikossa) ja sinne lähtee yleensä melko mielellään.
 
[QUOTE="ares";27983449]Lievä astma voi oireilla myös siten, että ponnistelu ja varsinkin talviulkoilu tuntuu raskaalta ja epämiellyttävältä.

Ja luonne-ero muuhun perheeseen tuntuu tytöstä itsestäänkin varmasti inhottavalta. Voin kuvitella että liikunnallisessa perheessä on HUONO olla epäliikunnallinen...[/QUOTE]

No tällä lapsella on astma ihan todettu, lääkitys hänellä on käytössä niin että ennen liikuntaa avaavaa, hoitava lääkitys on keväästä kesän yli siitepölykauden aikana ja flunssissa. Myöskin yhdellä toisella lapsistamme on astma, mutta hänen liikunnallisuuteensa se ei vaikuta. Voisiko kuitenkin astma vaikuttaa tämän tytön kohdalla siihen, että liikunta tuntuu epämukavalta??? Tyttö itse kuitenkaan ei kysyttäessä sano että olisi vaikea hengittää tms. eikä myöskään näytä siltä.
 
Voisiko olla niin, että tämä lapsi kaipaa sille liikunnalle muutakin kuin vain, hänen näkökulmastaan, päämäärätöntä menemistä ja rehkimistä? Tuosta että tykkää tanssista tuli mieleeni.

Tanssitunneilla on merkitys useimmiten: Opitaan koreografia ja sitten esitetään se. Hiihtäessä.. no mitä siinä. Jauhetaan latua eteenpäin uudelleen ja uudelleen. Ei mitään mielenkiintoa.
Ehkä tämä lapsi haluaakin rasittaa mielummin aivojaan kuin pelkkiä lihaksia. Liikuntaan pitää liittyä henkinen haaste, että se kiinnostaa. Petsoppileikki voi tuntua tuhat kertaa mielenkiintoisemmalta kuin pulkan kanssa eestaas jauhaminen pihalla. Saa käyttää mielikuvitusta.
 
Ei pahalla mutta sä olisit ollut painajaismainen äiti minulle. Hiihtäminen, uiminen jne. ovat tylsiä lajeja ja viimeistään koulussa into niihin tapettiin tehokkaasti.

Mielekkäämpää olivat mm. taiteet ja vaikka piirtelystä ei ammattia tullutkaan, olen siinä hyvä. Lapsena mieluummin leikin mielikuvituksellisesti rikkaita leikkejä, askartelin, piirtelin, maalasin ja luin paljon. Noiden kautta lopulta löytyi se mieluisin liikuntaharrastuskin jossa sain omassa rauhassa touhuta ja edetä. Liikunnallisesti en ole koskaan ollut mikään lahjakas, se on jo lähtökohtaisesti ollut turhauttavaa kun siitä rehkimisestä ei tule sitä hyvää oloa mitä monet muut hehkuttaa. Aikuisiällä ainoa plussa on että pidän itseni kunnossa mutta en mä vieläkään juoksulenkeistä nauti, tippaakaan.
 
Minäkin miettisin että pitäiskös olla jotain semmosta liikuntaa kuitenkin mistä neiti tykkäis? Mitä ton ikäset tytöt tykkää touhuta? Jos hän tykkää askarrella niin askarteletteko hänen kanssaan vai onko hän aina ulkopuolinen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sohvaperunan äiti;27983458:
Ja ei, en suutu lapselleni tästä asiasta. Pysyn rauhallisena, mutta kieltämättä harmittaa tuo epäliikunnallisuus ja yritän liikuntaan häntäkin tsempata, koska se on niin monella eri tavalla hyväksi ihmiselle se liikunta....

Kyllä tuollakin lapsella on liikuntaharrastus (tanssi kerran viikossa) ja sinne lähtee yleensä melko mielellään.

No eihän hän sitten ole epäliikunnallinen, jos tykkää harrastaa tanssia.

Minusta vähän kuulostaa siltä, että lapsesi saattaa olla ihan normaalisti liikkuva, mutta koska te muu perhe olette jotain himoliikkujia, niin teille hän ei sen vuoksi kelpaa. Lapsesi saattaa kokea tuon himoliikunnallisuuden ja etenkin siihen "tsemppaamisen" painostavana.
 
Oletko varma ettei lapsella ole astmaa tms. Meillä esikoisen astma oireili nimenomaan sillä että ei jaksa / huvita liikkua. Aina tietää että astman pahenemisvaihe menossa kun liikkuminen ei enää maita ja valittaa ja kitisee kaikesta liikunnasta ja sanoo väsyvänsä. Astmalla ei välttämättä ole mitään muuta oiretta.
 
Oletko varma ettei lapsella ole astmaa tms. Meillä esikoisen astma oireili nimenomaan sillä että ei jaksa / huvita liikkua. Aina tietää että astman pahenemisvaihe menossa kun liikkuminen ei enää maita ja valittaa ja kitisee kaikesta liikunnasta ja sanoo väsyvänsä. Astmalla ei välttämättä ole mitään muuta oiretta.

Tuollahan yhdessä viestissä ap mainitsee, että lapsella on todettu astma. Ja heidän toisellakin lapsella on astma, mutta hän on liikunnallinen siitä huolimatta.
 
Tuollahan yhdessä viestissä ap mainitsee, että lapsella on todettu astma. Ja heidän toisellakin lapsella on astma, mutta hän on liikunnallinen siitä huolimatta.

No se astma voi selittää koko homman. Jos tällä lapsella on astma huonossa hoitotasapainossa niin hän ei yksinkertaisesti jaksa liikkua ja kaikki liikkuminen on tuskallista. Tiedän sen astmaatikkona itse miten liikkuminen on tosi tuskaa silloin jos astma oireilee. Ja kuten jo kirjoitin, se voi oireilla pelkästään sillä että ei jaksa liikkua. Ei välttämättä ole yskää tai hengenahdistusta tms.
 
Itse olen aina ollut samanlainen. Uskson, että liikunnan suhteen on sama kuin alkoholinkin. Ne ihmiset, joista tulee alkoholisteja, kokevan alkoholin vaikutuksen jotenkin positiivisemmin kuin muut. Osa ihmisistä kokee liikunnan negatiivisemmin kuin muut. Esim. itse en ikinä ole kokenut saavani liikunnasta mitään positiivista fiilistä. Minusta se on aina ollut erittäin tylsää eikä mitään hyvän olon tunnetta tule, kuten monet liikunnasta sanovat sellaisen saavansa. Älä painosta lasta. Et itsekään tekisi jatkuvasti sellaista, minkä koet ikävänä ja negatiivisena. Minulle on sama kuin menisin joka päivä tunniksi hammaslääkäriin porattavaksi tunniksi kuin joka päivä liikkumaan tunniksi. Toki minäkin haluaisin, että kokisin liikunnan positiivisesti, se liikuntahan on hyödyllistä terveydelle.
 
Mä luin otsikosta että 'epäKUNNIALLISUUS' ja mietin koko tekstin ajan että miten ei ole kunniallinen jos ei liiku...

No, asiaan. Varmaankin johtuu siitä että raahaatte häntä mukana vaikka hän ei tahdo. Eikä mikään sen kummempi ole mennyt vikaan :)
 
Ei kaikki lapset ole samanlaisia. Omat sisarukseni olivat liikunnallisesti lahjakkaita lapsena, menestyivät suuremmissakin kilpailuissa yleisurheilussa, minä taas olin kömpelö enkä muista nauttineeni liikkumisesta. Muistan kyllä joskus hiihtäneeni yksin ja esim. uimisesta tykkäsin, mutta kaikkein eniten nautin olostani leikkiessäni itsekseni kotona, saatoin tuntikausia leikkiä barbeilla, askarrella tms. Liikuntatunnit olivat minulle AINA pakkopullaa, en koskaan kokenut liikunnan riemua. Aikuisenakin meni pitkään, ennenkuin löysin ensimmäistä kertaa iloa liikunnasta, en uskonut sen olevan kohdallani edes mahdollista, eikä siihen olisi kukaan minua voinut pakottaa, vaan se oivallus piti itse löytää. Kokeilemalla eri juttuja löysin lopulta sellaisen liikkumisen muodon, johon hurahdin ja josta jopa nautin.

Ehkä tyttäresi kokee huonommuutta vähäisestä liikkumishalustaan/taidoistaan, jos koko muu perhe on liikunnallinen, ja hänen vahvuutensa/kiinnostuksensa kohdistuu muualle. Ainakin painostusta kannattaa välttää,ja tuskin olette painostaneetkaan viestistäsi päätellen. Mietin, että eikö tyttönne viihdy edes hoplopissa? Tuntuisi, että se olisi sellainen paikka, jossa epäliikunnallisempikin lapsi viihtyisi. Mutta minusta se on jo hyvä juttu, että tanssissa viihtyy! Ehkä se on se hänen "juttunsa".
 
Kaikki eivät ole liikunnasta innostuneita. Se vähäkin into useasti loppuu pakolla syötetyn liikunnan seurauksena. Koululiikunnan joukkuepelit ovat todella tehokkaita tuhoamaan hauskuuden liikkumisesta.

Hyväksy asia. Liikunta ei tuo iloa kaikille. Pikemminkin mielipahaa.
 

Yhteistyössä