Mistä voimia eteenpäin elämiseen?

[Maura]

Tilanne on siis tällä hetkellä se että monivaiheinen 21v avioliitto on loppu. Yhdessä elettiin lapsen (yksi viidestä) synnytyksessä vammautuminen, miehen konkurssi, lapsen kuolema, työttömyttä,kouluttautumisia jne . Nyt kun molemmat töissä ja elämä parin vuoden sisään olis jo taloudellisestikin ollut selvinnyt tuli ero.
Miehellä uusi rakas ja kaikki on niin ihanaa (kai se parin viikon jälkeen vielä on..), en vaan meinais jaksaa tätä elämää viedä eteenpäin.
Välillä menee ihan ok ja huomenna taas kaikki itkettää. Kuin kauan tää tasottuminen vie? Missä menee raja että on pakko vaan jaksaa?
hirveesti tilannetta ei myöskään helpota isäni kuolema vuosi sitten (ja perintöasioiden selvittely) eikä äidin sydäninfarkti kuukausi sitten. :headwall:

 

[Jakob Creuzfeldt]

Nyt sinä taidat olla siinä rajalla.

 

[Criminal Mind]

:hug: :hug: voi, hae vaikka saikkua tai jotain terapiaa, tossa tilanteessa sitä varmasti tarvii. Mun äiti oli joku vuos sitten rajalla ja se sai jotain seratoniini pillereitä kuurin että selvis pahimmasta... käy ihan yksityisellä jutteleen.

 

[Non compos mentis]

:hug:

Vertaistukea saa yhden vanhemman perheiden liitosta. http://www.yyl.fi

Kunnasta kannattaa yrittää perheiden kotipalvelusta hieman jeesiä saada.

 

[Maura]

Kiitos, jo tää jakaminen taitaa vähän helpottaa. Arki sujuu kyll ihan kohtalaisesti, muksut jo melko isoja ja töissä oon ainakin toistaiseks jaksanu käydä. :|
Kun sais vaan nuppinsa oikenemaan ja tottumaan tähän ajatukseen.

 

[miuu]

:hug:

on se kummallista, kun kaikki ISOT asiat tulevat kertarytinällä. Ehkä se on sitä varten, että osaa sitten taas arvostaa tasaista arkea.

Tsemppiä ja voimia!!!