Mit vit? Kuka tässä toimii väärin?

[tytsi-89]

Mun äitini pahoinpiteli mua niin monet kerrat kun olin lapsi, että muistan joskus 8-vuotiaana itkeneeni että haluan kuolla kun en jaksa enää sitä pelkoa ja halveksuntaa jota äidiltäni sain. Lapsuus meni siinä sitten. Kun tulin murrosikään, lakkasin olemasta vanhemmilleni kokonaan. Ei ollut kotiintuloaikoja, ei yhtään mitään muutakaan. Sain olla tulematta kotiin tai tulla kännissä tai mitä vain, kukaan ei koskaan sanonut mitään.

Kun sain omia lapsiani, äitini jatkoi heidän pahoinpitelemistä. Lyöntejä, potkuja, nipistelyä, tukistamista, tönimistä. Minusta hän keksi kaikenlaisia valheita, joita kertoi suvulleen ja kaikille. Uhkailee minua milloin itsensä tappamisella, milloin sillä että lapseni otetaan minulta huostaan jne. Yrittää kiristää multa rahaa yms. Kaikkea sellaista "kivaa". (Kun sain tietää että käy lasteni kimppuun, en ole enää pyytänyt häntä vahtimaan lapsiani joten tästä ei tarvitse olla huolissaan.)

Että miten sun mielestä vois mun vanhemmista/äidistä sanoa? Pitäiskö mun nyt vaan ymmärtää ja koettaa kestää? Kääntää vielä toinenkin poski, ja sanoa lapsillekin että älkääs nyt viitsikö pelätä mummoa, ihan kiva se on, se on sentään sukulainen?

Ei lapsia tuollaisen mummon luo. :O Todellakaan.

 

[lucifer]

"Helvetti noita sukulaisia"... ei ymmärrä kuin omista vanhemmista voi noin sanoa, vaikka kuinka ärsyttäisi.

helposti voi sanoa.... vaikka kuinka olisivat omat vanhemmat.

 

[chrissy]

sen sijaa et soitit viestin jälkeen isällesi niin olisit soittanut äidille ja vaatinut selittämään ongelmansa ja viestien tarkoituksen.

se et jos äitis on siinä luulos et sä et oo tulos viemään isääs lääkäriin vaan meet sinne kavereilles. Sanoiko isäs äidillesi et ei tartte viedä.. Onko asiassa tullut kommunikaatiokatkos ja siitä äitis vetäny omat johtopäätökset?, tosin olis voinu varmistaa ennenkuin kilahtaa... Mulla oli yks tollanen kaveri joka heti veti "onks toi sulle tärkeempi kuin"- kortin jos joku ei menny niinkuin hän halus. Väsyttävä ihminen.

yritin kyllä lukea viestit mutta saattoi mennä jotain ohitte.

 

[ok]

Voi äidit.. Minulla myös syyllistävä ja anteeksi pyytämätön äiti - ja olen sairastanut masennusta :O En voi kuin toivoa että itse osaan olla toisenlainen äiti, vaikka äidissäni paljon hyvää onkin.

Muuten äitisi toiminta kuulostaa jotenkin selitettävissä olevalta (vaikka väärältä), mutta tuota en vaan ymmärrä, että valittaa siitä, että olette ystäväperheen luona. Kuulostaa ihan järjettömältä.

:hug: sinulle ja voimia olla oma vahva itsesi! Yritä anteeksi pyytämisen sijaan keskustelua, kunhan tunteet hieman rauhoittuu.

 

[Pesky Pixie]

sen sijaa et soitit viestin jälkeen isällesi niin olisit soittanut äidille ja vaatinut selittämään ongelmansa ja viestien tarkoituksen.

se et jos äitis on siinä luulos et sä et oo tulos viemään isääs lääkäriin vaan meet sinne kavereilles. Sanoiko isäs äidillesi et ei tartte viedä.. Onko asiassa tullut kommunikaatiokatkos ja siitä äitis vetäny omat johtopäätökset?, tosin olis voinu varmistaa ennenkuin kilahtaa... Mulla oli yks tollanen kaveri joka heti veti "onks toi sulle tärkeempi kuin"- kortin jos joku ei menny niinkuin hän halus. Väsyttävä ihminen.

yritin kyllä lukea viestit mutta saattoi mennä jotain ohitte.

Ihana oot :hug:

Ihan hyvin oot lukenut viestit, vastauksia ei aikaisemmista viesteistä kysymyksiisi tullut. En osaa sanoa miksen soittanut äidille heti, meillä on kai enemmän tai vähemmän nää asiat hoideltu viestitellen aina. Toisaalta äiti oli töissä, etten tiedä olisko voinut vastata. Joskus olen vastaavissa tilanteissa yrittänyt soittaa äitille, mutta se katkaisi puhelimen kesken mun puheeni. En tiedä oliko isä ennestään sanonut äidille ettei häntä tartte viedä, mun puheluni jälkeen lupasi kyllä sanoa. Mäkin kyllä mietin, että ehkä se vaan ei ajatellut ja kilahti vaan menemään ilman parempaa tietoa, mutta toisaalta selitin kyllä asian ja vastaus oli, että ei tartte tulla (heille) enää.

Juu, tollaset ihmiset on vähän väsyttäviä Mullakin oli joskus sellainen kaveri, joka heti veti hernettä nenään jos mulla oli kivaa jonkun muun kanssa. : / Nyt olen siinä onnellisessa tilanteessa, että mulla on muutamia hyviä ystäviä, joista kukaan ei ole mustasukkainen ajasta, jonka saan toisen kanssa viettää. Enkä itsekään mustasukkaile kavereideni ajasta toisten kavereidensa kanssa. Se on jotenkin helpottavaa kun ikään kuin.. krhm.. kasvaa aikuiseksi :xmas: ja pääsee sen "tykkääksä tosta enemmän kuin musta"-vaiheen yli eikä tuu enää näitä elämää suurempia draamoja läheisten kanssa.

 

[Pesky Pixie]

Voi äidit.. Minulla myös syyllistävä ja anteeksi pyytämätön äiti - ja olen sairastanut masennusta :O En voi kuin toivoa että itse osaan olla toisenlainen äiti, vaikka äidissäni paljon hyvää onkin.

Muuten äitisi toiminta kuulostaa jotenkin selitettävissä olevalta (vaikka väärältä), mutta tuota en vaan ymmärrä, että valittaa siitä, että olette ystäväperheen luona. Kuulostaa ihan järjettömältä.

:hug: sinulle ja voimia olla oma vahva itsesi! Yritä anteeksi pyytämisen sijaan keskustelua, kunhan tunteet hieman rauhoittuu.

Kiitos :hug: On meitä sentään muitakin

Tää ystäväperhe on ajoittain ollut vähän sellainen ongelmakohta meidän äiti-tytär-suhteessa. Kyse on siis perheestä, joiden neljästä lapsesta kaksi on kummilapsiani. Perheen äiti on minun toisen lapseni kummitäti. Olemme tunteneet jo 15 vuotta, ja kieltämättä hyvin läheisiä. Tämä on ihan kuin toinen koti minulle ja lapsille, joskus saattaa mennä parikin kuukautta, ettei käydä, mutta sitten välillä ollaan useampia päiviä täällä. Täällä me viihdymme, maalla me kaupunkilaiset, pihapiirin ja metsän touhuissa me urbaanin maailman vangit. Molemminpuolista auttamista tässä on; välillä voin jättää lapset tänne hoitoon ja käydä asioilla, nyt perheen äiti on töissä ja isä purjehtimassa ja minä huolehdin kuudesta lapsesta. Lapset ovat onnellisia viettäessään aikaa yhdessä, nuo 5-15vuotiaat vekarat. Pian menen tekemään emännälle kasvimaan laitaan kurpitsapenkin, ja mennessäni vien kotiparvekkeelle hänen kasvattamansa tomaatintaimet. En oikein tiedä miten selittää ja kuvailla sitä, miksi me täällä vietämme aikaa, eikä minun kai tarvitsekaan. Muille kuin äidilleni, jolle se tuntuu olevan ongelma. En ymmärrä miksi, koska kuten sanoin, yleensä olemme täällä juurikin silloin kun äidillä ja isällä ei kuitenkaan olisi meille aikaa. Huomenna esimerkiksi äiti vie siskoni lapsineen piknik-risteilylle, minä siis mieluummin olen täällä kuin kotona lasten kanssa miettimässä mitä nyt seuraavaksi tekisi päivänsä täytteeksi.

 

[piina]

Mä ymmärrän, että äiti suuttuu ja syyttömästikin syyttää jostain äkkipikaisuuttaan. Mutta sitä en ymmärrä, että katkaisee välinsä lapseen, jonkun mitättömän pikkujutun takia. Mitättömän siksi, että isä on ihan yhtä hyvin mennyt sairaalaan taksilla kuin ap:n kyydissä, eikä jäänyt kotiin henkitoreissaan.

 

[Pesky Pixie]

Mä ymmärrän, että äiti suuttuu ja syyttömästikin syyttää jostain äkkipikaisuuttaan. Mutta sitä en ymmärrä, että katkaisee välinsä lapseen, jonkun mitättömän pikkujutun takia. Mitättömän siksi, että isä on ihan yhtä hyvin mennyt sairaalaan taksilla kuin ap:n kyydissä, eikä jäänyt kotiin henkitoreissaan.

Totta, olisinhan mä ilman muuta mennyt heti paikalle jos isä olisi ollut tyyliin kuolemankielissä, mutta kyse oli vaan siitä, että hänen piti käydä terveyskeskuksessa se piikki hakemassa. Normaalisti isällä itsellään on auto käytössä, mutta sinä päivänä äiti vei sen mukanaan töihin. Lisäksi paikalla oli tosiaan mun isosiskoni, jolla myös on auto.

 

["hupsis"]

Niinhän se on. Oman äidin kohdalla se on aina... vaikeampaa. No, olen kyllä tottunut näihin äidin hiljaisiin kausiin, niitä on säännöllisesti ollut, jokaisen lapsen kanssa. Muistan äidin joskus siskollekin suuttuneen, kun hän meni kavereidensa luo joulupäiväksi. Tämä tilanne jotenkin muistuttaa minua siitä, en tiedä miksi. Sekin nykyään tietenkin surettaa, että miten tuo vaikuttaa omiin lapsiini, mummi on heille kovin tärkeä, mutta nyt eivät lapsetkaan tietysti näe mummia kun ei kerran minun kanssani voi olla tekemisissä

Eli sulle on tavallaan selvää, että äitisi on mustasukkainen lastensa ystävyyssuhteista, mutta sulla ei ehkä ole ollut varaa myöntää, että miten mustasukkainen, koska se on kertakaikkiaan tuhoavan vahvaa? Kirjoitat pitkän lepyttelevän selonteon, jossa tavallaan pyydät meiltäkin anteeksi sitä, että sulla on ihanan toimiva yya-suhde ystävien kanssa, ja puolustelet oikeuttasi tähän (kieltämättä kadehdittavaan) onneen sillä, että eihän äiti siinä sinun aikaasi menetä, koska käyt siellä kuitenkin vain välillä ja silloinkin vain kun äiti on valmiiksi varattu?

Vaan äitisi on luultavasti täysin kyltymätön asian suhteen, koska eihän hän ole mustasukkainen ajastasi vaan siitä, että sinulla on ystävissäsi jotain mitä hänellä ei. Äiti on paitsi mustasukkainen sinusta, niin kateellinen sinulle. Ja sen kateuden hillitsemiseksi olet saattanut joutua typistämään itseäsi ja oikeuksiasi niin rajusti, että asiasta kokemasi viha on pitänyt kätkeä syvälle. Ja silloin sinusta on tullut kumipallon kaltainen joustoihme. Se tekee sinusta varmasti ihanan ystävän joka kykenee noin hienosti kehittämään elämäänsä sisältöä, mutta maksaa sitten tuon jatkuvan syyllisyyden- ja kelpaamattomuudentunteen verran, joiden seurauksia sitten myös masennukseksi kutsutaan.

Saattoi mennä analyysi pahasti huti, sovelsin suhteellisen suoraan omasta elämästäni... Herättikö mitään?

 

[Irski]

myös se keuhkokuume

Kaikki on sun syytäsi. Kaikki.

 

[Irski]

äitis toimii väärin. asia ei kuulu hänelle pätkääkään, voithan mennä omaa isääsi katsomaan, jos haluat! tuskin äitisi oviaukkoakaan tukkii kehollaan, jos menet! suku on pahin, paranemisia isällesi

 

["nuuh"]

Jos nyt antaisitte molemmat daamit isän sairastaa rauhassa. Nuo teidän teinirähinnöinnit tuskin häntä auttaa parantumaan. Toinen tekstaa ja toinen soittaa perään että arvaas mitä se NYT sano...ja yks yskii keuhkojaan pihalle, voi voi.

 

[Tietävä]

Äidilläsi on toinen mies. Sinua syyllistämällä yrittää rauhoittaa mieltään, kun ei kiinnosta itse hoitaa isääsi.

Tämä on NIIN nähty.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="hupsis";26444285]Eli sulle on tavallaan selvää, että äitisi on mustasukkainen lastensa ystävyyssuhteista, mutta sulla ei ehkä ole ollut varaa myöntää, että miten mustasukkainen, koska se on kertakaikkiaan tuhoavan vahvaa? Kirjoitat pitkän lepyttelevän selonteon, jossa tavallaan pyydät meiltäkin anteeksi sitä, että sulla on ihanan toimiva yya-suhde ystävien kanssa, ja puolustelet oikeuttasi tähän (kieltämättä kadehdittavaan) onneen sillä, että eihän äiti siinä sinun aikaasi menetä, koska käyt siellä kuitenkin vain välillä ja silloinkin vain kun äiti on valmiiksi varattu?

Vaan äitisi on luultavasti täysin kyltymätön asian suhteen, koska eihän hän ole mustasukkainen ajastasi vaan siitä, että sinulla on ystävissäsi jotain mitä hänellä ei. Äiti on paitsi mustasukkainen sinusta, niin kateellinen sinulle. Ja sen kateuden hillitsemiseksi olet saattanut joutua typistämään itseäsi ja oikeuksiasi niin rajusti, että asiasta kokemasi viha on pitänyt kätkeä syvälle. Ja silloin sinusta on tullut kumipallon kaltainen joustoihme. Se tekee sinusta varmasti ihanan ystävän joka kykenee noin hienosti kehittämään elämäänsä sisältöä, mutta maksaa sitten tuon jatkuvan syyllisyyden- ja kelpaamattomuudentunteen verran, joiden seurauksia sitten myös masennukseksi kutsutaan.

Saattoi mennä analyysi pahasti huti, sovelsin suhteellisen suoraan omasta elämästäni... Herättikö mitään?[/QUOTE]

Analyysi varmaankin osui aika lähelle ja herätti paljonkin Kiitos näistä ajatuksista. :hug: Kieltämättä meillä on varmaan poikkeuksellinen ystävyyssuhde, on sitä kuulemma ystävänikin äidin ollut välillä vaikeaa ymmärtää.