Mitä äitinä voin tehdä?

[suutarin lapsi]

Ollaan tekemisissä päivittäin (joskus) harvemmin kaverini kanssa jolla on sman ikäiset lapset kuin itelläni. Esikoisemme ovat 4 vuotiaita ja olleet nyt toista vuotta kaveruksia. Nyt on tässä ajan mittaan huomattu että "tyttöni vie ja kaveri vikisee", kaveri ei osaa sanoa vastaan vaan usein vaan menee likkamme mukana leikeissä. Samoin hän tekee myös toisten lasten kanssa (siis tämä kaveri).
Nyt tyttöni on "fiksuna tajunnut että kun hän sanoo kaverille että "mä en halua leikiä sun kanssa tai olla sun kaveri" niin tämä kaveri pahoittaa mielensä ja vaikka me äidit koitamme kuinka selittää kaverille että tyttömme ei ole tosissaan että se sanoo sen vaan kiusatakseen/ puhuu typeriä, niin hänelle silti jää "päälle" tää homma et se sanoi niin. Ja sitte menee hetki/ sueraavana päivänä ne on taas ylimmät ystävykset.
Ite äitinä oon koittanu puhua lapselleni et noin ei saa puhua kaverille, kun tulee paha mieli. Mut ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa myöskään jos ei halua, et voi mennä muittenki kanssa leikimään. Ja oon sanonu et voidaan tehä niin et seuraavan kerran kun ollaan lähössä kavereille niin likka voi jäädä ukon kanssa kotiin, koska ei tahdo olla kaverin kaveri /leikkiä sen kanssa.
Jos ollaan ulkona jossa on juita lapsia ja tää sen kaveri leikkii muitten kanssa niin mun lapseni ei tee sit muuta ku narise siitä ja pyöri mun ympärillä -ei siis tahdo leikkiä muiden kanssa (ei uskalla mennä tutustumaankaan). Kerhoa käy ja siellä toimii yhteistyö kuulemma hyvin akikkien lapsien kanssa ja tälläistä "mä en oo sun kaa juttua" ei siellä kuulemma esiinny, puhumattakaan et sielä on voimakas tahtosempia lapsia joiden kanssa meijän likalla ei oo ongelmia, et aika hyvin setvivät asiat ja/tai leikkivät yhdessä kaikki.
Miksis siis lapseni tekee tämän vain tälle kaverille? Huomannut että hän voi näin kiusata häntä? Ollaanko me sitten liian paljon tekemisissä? Pitäskö pitää vähän taukoa? Mua vaivaa tää asia, sillä se koko perhe on meijän perheelle tosi tärkeitä ja hyviä ystäviä. Enkä tosiaankaan tiedä mitä muutakaan voin tehdä muuta kuin keskustella asiasta tyttöni kanssa joka tuntuu tajuavan kyllä, mut silti tää jatkuu aina välillä. Nyt kyllä muutenkin menossa joku uhmaus kausi, mut kun on tätä tapahtunu ennenki. JA sit jos ei tosiaan nähä näitä pariin pvään niin likka on heti vinkumassa et tahtoo sinne/kaverin meille leikkimään...

Niin että mietteitä, kiitos...

 

[muuttanut]

Lapsesi on tainut huomata että tuo on kätevä keino saada kaveri tekemään asioita hänen mielensä mukaan plus että sillä saa kivasti huomiota muutenkin.
Tuttavan perheessä oli sama ongelma naapurin tytön kanssa, tämä aina sano et "lähen sit kotia", jos ei saanu tahtoaan läpi ja toinen sit kiltimpänä suostu...
Vaikee tilanne, lapset osaa tosi hyvin huomata että mikä menee läpi missäkin paikassa ja huomaavat että eri paikoissa toimii eri säännöt.
Enpä osaa sanoa varmaksi, mikä tohon toimis. Minä yritän opettaa lapsilleni että ei ole reilua jättää toisia leikeistä. En sitten tiedä että onko kumpi parempi pitemmän päälle, eihän kumpikaan päde joka tilanteeseen aina, siis että ei tarvi leikkiä kaikkien kanssa tai että ei jätetä leikeistä.

 

[muuttanut]

No ei sitten ite jaksanu enää jatkaa aiheesta

 

[ap]

No ei sitten ite jaksanu enää jatkaa aiheesta

juuh, unohin kokonaan et tuo 4v piti viedä kerhoon ni en kerennyt jatkamaan, mut mielelläni haluaisin kuulla lisää mielipiteitä tähän asiaan. Vaikea tilanne, kaikille...

 

[vieras]

Meillä vähän vastaava tilanne, että huomasin, että lapseni tottelee uhkailujen edessä. Eli yrittää pitää puolensa, mutta myöntyy, jos uhkaillaan, että lähden kotiin, tai en olekaan sun kanssa.
Toisaalta lapsi on viisas, ja ehkä itsekin alkaa vähitellen kyllästyä tuohon käytökseen, ja hakeutuu ihan itse seuraan, jossa ei uhkailla, tai vaikka mieluummin leikkii yksin?

 

[ap]

mua ärsyttää uhkailla, mut mitä ihmettä voin muutakaan tehä niin et se tajuaa et sen teot ja sanat satuttaa toisia! Just kun oon kuin koittanu jutella sen kanssa ni se vaan "on ymmärtävinään" ja naureskelee joo joo ja se ihan varsin hyvin tajuaa tilanteen jne. mut silti sit jatkaa tota...