Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
No miten, kaikkitietävänä, sinun mielestäsi minun pitäisi suhtautua? Esittää ettei lapsi ole paikalla? Tuijottaa suu auki?
Entäpä jos lapsella olisikin oikeasti aivovamma ja vanhempi sitten suuttuisi, kun suhtautuisin lapseen väärin, ehkäpä äiti haluaisikin, että hänen erikoislapseensa suhtaudutaan erikoistavoin? Kaikkia ei vain voi miellyttää.
Minä suhtautuisin, jos puhetta kuulisin, sen tasoisesti, miltä puhe kuulostaisi ( eli apn mukaan vauvakieleltä), kuin vauvaan ja puhuisin siis yksinkertaisesti ja mahdollisesti lässyttäen kunnes joku kertoisi, ettei vika pysyvä. Harmi, jos joku siitä herneet nenuun vetää, mutta tavallinen viisivuotias tai viisivuotiaan näköinen harvemmin terveenä lapsena puhuu kuin vauvat, ne viat on siihen mennessä usein korjattu pitkälti.
Kehitysviivästymä tai vanhempien osalta lapsen kasvun heikko tukeminen. Nopeasti ohimennen ei voi tietää mitä kyse.
Miksi kaikki ristiinnaulitsevat Katylinan hänen vastauksestaan? Rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus. Taustat selvitettynä me tiedämme että ap:n lapsi ei todenäköisesti ole "aivovammainen", mutta lapsen luuleminen muuksi mitä hän on ei ole loukkaavaa.
Onko teidän muiden mielestä "aivovammainen" lapsi sitten muita huonompi. Hävetkää!
:stick:
Miten se, että oletan lapsella olevan jokin vamma päässään, joka rajoittaa hänen kanssaan kommunikointia ja täten yritän kommunikoida mahdollisimman samalla tavalla, tekee minusta empatiakyvyttömän ja kylmän?
Alkuperäinen kirjoittaja mitä mä just luin?;27760539:eli ihan tavallinen lapsi. Onko hän esikoisesi, vai onko sulla kenties muistakin lapsistas suuruudenhulluja kuvitelmia?
Alkuperäinen kirjoittaja mitä mä just luin?;27760581:et ole huolissasi, mutta muuten vaan vaatimalla vaadit pojallesi ne puheterapiatunnit? Musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että ap itse tekee pojastaan suuremman ongelman kuin mitä onkaan, ja ehkä jopa jollain tasolla häpeää tätä.![]()
Alkuperäinen kirjoittaja mitä mä just luin?;27760539:eli ihan tavallinen lapsi. Onko hän esikoisesi, vai onko sulla kenties muistakin lapsistas suuruudenhulluja kuvitelmia?
Miten se, että oletan lapsella olevan jokin vamma päässään, joka rajoittaa hänen kanssaan kommunikointia ja täten yritän kommunikoida mahdollisimman samalla tavalla, tekee minusta empatiakyvyttömän ja kylmän?
Vaikka 5-vuotias lapsi puhuisi kuin 2-vuotias, et sinä todellakaan vastaile samalla tavalla. Äh..olkoot.... :headwall:
Alkuperäinen kirjoittaja mitä mä just luin?;27760679:muistatko enää mistä mun lainaamassa viestissäsi puhuttiin? Sä itse olet nyt luetellut vaikka mitä ihan normaalilasten ominaisuuksia ikään kuin ne olisivat lapsesi ominaisuuksina jotenkin erityisen hienoja ja edistyksellisiä.
Muutenkin ap:n tarina ja jopa lapsen puheen taso on vaihdellut niin moneen kertaan tässä ketjussa, että mä väittäisin ap:n olevan vain huomionkipeä provo.
Alkuperäinen kirjoittaja mitä mä just luin?;27760679:Muutenkin ap:n tarina ja jopa lapsen puheen taso on vaihdellut niin moneen kertaan tässä ketjussa, että mä väittäisin ap:n olevan vain huomionkipeä provo.
Ehkä tuo on sitten hyvin paikkakuntakohtaista tms. Itse en ole törmännyt lapselle naureskeluun tai supatteluun kuin jonkun hassun kerran, harvoin ihmiset edes jaksavat sen pidempää tuijottaa jos lapsi ei satu tekemään mitään ihan erikoista. Siksi tuntuu vähän oudolta että muut leikkipuistoilijat tai kerhoilijat ovat niin kovin kiinnostuneita jonkun vieraan lapsen puheesta kun nuo isommatkaan poikkeamat ei niin hirveästi huomioa vie. Tietty kukin ajattelee mielessään mitä ajattelee mutta ei niin että siihen koettaisi yleisemmin tarvetta puuttua.
Tai no, kun enemmän mietin niin lasten ollessa pienempiä kävelemättömyys herätti huomioa. Poika oppi kävelemään 3v10kk iässä ja joskus 3v paikkeilla yksi naapuri kummasteli miksi hän istuu aina rattaissa kun lähdetään jonnekin, miksei anneta lapsen kävellä itse.![]()