Minulla on 2 lasta ex miehen kanssa, molemmat koululaisia ja sitten pk-ikäinen lapsi toisen miehen kanssa. Kuopus oli todellinen yllätys, ei todellakaan suunniteltu, mutta ei tullut mieleenikään tehdä aborttia! Hänen isänsä kanssa emme edes suunnitelleen yhteistä tulevaisuutta, mutta lapsesta hän on aina huolehtinut. Vanhempien lasten isä on yhtä kuin kuollut.
Olen 3-kymppinen enkä vieläkään ole sitä mieltä, etten enää ikinä haluaisi lisää lapsia. Aika surullista olisi, jos pitäisi ajatella, että olen nyt jotenkin pilannut itseni, elämäni on niin surkeaa, etten kelpaa kenellekään saati minun ei pitäisi enää saada lapsia! Minulla on työpaikka, lapseni pärjäävät hyvin koulussa, heillä on harrastuksia ja ystäviä, matkustelemme ainakin kerran vuodessa, olen raitis, savuton, elämää arvostava ja tiukka äiti.
Onpas meidän elämää kauheaa!
Tiedän useampiakin naisia joilla on lapsia kahden tai kolmen miehen kanssa. Monet heistä on todellakin vahvoja ja hyvin elämässä pärjääviä, koska he ovat kokeneet pettymyksiä ja pärjänneet yksin! Jotkut eivät edes halua miestä elämäänsä, jokainen tavallaan... Totta kai on myös sossun avulla eläviä, joilla ei ole mitään haaveita elämässä saati työtä tai koulutusta, mutta vähemmistö nämä ovat.
