Mitä ajattelet tällaisesta perheestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minäkin sitten
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="a p";23708620]Miksi? En näe mitään järkeä tunkea lapsia vielähoitoon ja harrastuksiin. Plajon mukavampi heillekkin se, että voimme yhdessä tehdä mukavia juttuja fiiliksen mukaan, eikä niin, että päivät menisi tarhassa ja harrastuksissa hirveen stressin ja aikatauluttamisen kanssa. Olin töissä tai en niin ne velat kuitenkin tulee vanhenemaan ennen, kuin niitä ehdin maksaa.[/QUOTE]
Mukavia juttuja, kun ympärillä riidellään usein kovaä'änisesti...Tuolle on nimi: todellisuudentajun menetys.
 
Eli toisinsanoen te koette? Jos ette kokisi, ette sellaisia jaksaisi edes miettiä saatikka kaivata.

En mä mitään kaipaa... Tietty olis kiva, jos ei olis velkaa, mutta en mä sitä jää murehtimaan.
Yleinen käsityshän on se, että pitää olla kauhea omaisuus ja muutenkin täydellinen, että voi olla onnellinen. Ja, että saa tehdä lapsia.
Itse olen sitä mieltä, että ne ovat tois arvoisia asioita. Etkö huomaa miten näistäkin viesteistä paistaa läpi se, että ollaan arvostelijoiden mielestä surullisia-wt-luusereita joiden lapset kärsii. Näin ei todellakaan ole vaikka ei ole akateemista koulutusta, omaa taloa ja auto. Ja vaikka olenkin kiinnostunut siitä mikä on vyötärön ympärykseni. Tuskin mieleni ja itsetuntoni olisi paremi, jos olisin äästänyt itseni lihomaan, kun sellaiseen kuitenkin on taipumusta.
Vai oliko se niin, että emme saisi olla tyytyväisiä tämänhetkiseen elämäänne, kun ei olla tehty kaikkea niin, kuin moni "täydellinen".
 
[QUOTE="a p";23708718]Kuka on sanonut, että lasten kuullen riidellään???[/QUOTE]

Lapset tietää. Ne tietää tällaiset asiat aina. Harvoin kuitenkaan kysyttäessä myöntävät.
 
Ihan normi alkoholistiperhe.
Yrittäjällä on parempi vapaus juomiseen.
Vaimon jatkuva laihduttaminen on tapa koittaa hallita elämää, nälkä tuntuu hyvältä, se on niitä harvoja asioita elämässä, jotka saa päättää ihan itse, onko nälkä vai ei. Onnistuuko vai ei onkin sitten eri asia, on niitä jotka on alipainoisia ja niitä jotka on ylipainoisia, kun pöäivän paastottuaan illalla syö kunnes oksentaa.
Velat ulosotossa kuuluu kuvioo, ei ne kiinosta, kun elämä ei muutenkaan ole hallinnassa, niin so what!
Matkusteleminen on tapa tositaa itselle ja muille että elämä on hallinnassa ja samalla pienimuotoinen maantietellinen pako, luulee että asiat on jotenkin toisin siellä matkalla ja ehkä muuttuu kotonakin matkan aikana. Sanasta sanaan kuvaus meidän perheen elämästä 4 vuotta sitten ulosotossa, oli jatkuvasti jotain jommallakummalla, mitä väliä niin kauuan kun luottotiedot on kunossa ja lisää saa velkaa!
En halua tuohon elämään takaisin mistään hinnasta, kun sieltä on kerran päässy pois. Jos mulle luvattais miljoona paluusta kuukaudeksi siihen, en suostuis. päivittäinen kovaääninen riitely ei ole millään muotoa normaalia, ystäviä ei voi olla, koska "kamalaa jos joku sais tietää, mitä meillä kotona tapahtuu" samasta syystä ei voi olla lapsilla harreastuksia, eristätytyminen on keino selvitä tilanteesta.

Ehkä tuo oli teillä, mutta ei se nyt kyllä täsmännyt meihin. Ekaksi mulla ei ole mitään syömishäiriötä. Toisekseen mies ei ole alkoholisti n. 1 viinipullo VIIKOSSA.
Ulosotossa ai ole jatkuvasti jotain, vaan siellä on paljon ja yhden ainoan tapahtuman seurauksena miehellä ei ole ulosotossa mitään koskaan ollutkaan. Ja velalla ei eletä. Tulot riittää nykyisiin menoihin ja ylikin.
Me ei riidellä päivittäin mun mie´lestä kerran viikossa on usein keskiarvoltaan siis tuo suunilleen.
Tuttvia löytyy, mutta tarkoitin luottoystäviä suvun ulkopuolelta sellaisia ei ole. Meillä käy vieraita kerran pari viikossa ja itse kyläilemme myös.
Harrastukset on mun mielestä pikkulasille turhia, koska he nauttivat ihan siitä, kun pääsevät tuttujen tai perheen kesken esim. puistoon, uimaan, retkelle.
 
[QUOTE="a p";23708704]En mä mitään kaipaa... Tietty olis kiva, jos ei olis velkaa, mutta en mä sitä jää murehtimaan.
Yleinen käsityshän on se, että pitää olla kauhea omaisuus ja muutenkin täydellinen, että voi olla onnellinen. Ja, että saa tehdä lapsia.
Itse olen sitä mieltä, että ne ovat tois arvoisia asioita. Etkö huomaa miten näistäkin viesteistä paistaa läpi se, että ollaan arvostelijoiden mielestä surullisia-wt-luusereita joiden lapset kärsii. Näin ei todellakaan ole vaikka ei ole akateemista koulutusta, omaa taloa ja auto. Ja vaikka olenkin kiinnostunut siitä mikä on vyötärön ympärykseni. Tuskin mieleni ja itsetuntoni olisi paremi, jos olisin äästänyt itseni lihomaan, kun sellaiseen kuitenkin on taipumusta.
Vai oliko se niin, että emme saisi olla tyytyväisiä tämänhetkiseen elämäänne, kun ei olla tehty kaikkea niin, kuin moni "täydellinen".[/QUOTE]

Minä tutustuisin paljon mieluummin teihin, kuin näihin palstan "täydellisiin mammoihin", jotka täällä nyt teidän perhettä mollaa.
 
[QUOTE="vieras";23708747]Lapset tietää. Ne tietää tällaiset asiat aina. Harvoin kuitenkaan kysyttäessä myöntävät.[/QUOTE]

No meinaatko, että eivät vaistoa selvittelemättömiä riitoja vanhempien välillä.
 
[QUOTE="vieras";23708737]en haluaisi tutustua teihin.[/QUOTE]

jos olet meidän tuttu, niin tuskin ajattelet noin. Et ehkä hoksaa, mutta me ollaan kuitenkin ihan normaaleja ja joidenkin mielestä ehkä vähän "parempia"
 
[QUOTE="a p";23708704]
Yleinen käsityshän on se, että pitää olla kauhea omaisuus ja muutenkin täydellinen, että voi olla onnellinen. Ja, että saa tehdä lapsia.
Itse olen sitä mieltä, että ne ovat tois arvoisia asioita. Etkö huomaa miten näistäkin viesteistä paistaa läpi se, että ollaan arvostelijoiden mielestä surullisia-wt-luusereita joiden lapset kärsii. ".[/QUOTE]
Ei kyse ole rahasta tai sen olemattomuudesta vaan ensinäkin siitä päivittäisestä alkoholinkäytöstä, toisekseen kovaäänisestä riitelystä ja ennen muuta siitä, että ed3s nuo, saati mikään muu tuossa elämässö tuntuu normaalilta:x
Taloudellinen asemamme on alkanut kummasti kohentua -vaikka ulosottosetä edelleen ajoittain muistaa- kun nuo kaksi asiaa on saatu elämästä pois; nyt riittää voimavarat asioiden hoitoon.
Lapset todella kärsii, jos äiti vanhemmat kärsii ja päivittäisestä kovaäänisestä riitelystä kärsii kaikki.
Eristäytymisestä, ystävien ja sukulaisten puutteesta samoin kärsii, vaikka sille tietysti keksitään hienot syyt ja perustelut.
Jos ihminen on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, se ei edes kysy muilta, mitä ne ajattelee omasta elämästä ja perheestä. Tyytyväinen ihminen ei löydä poikkeamaa normaaliin, koska tuntee itsensö normaaliksi juuri sellaisena kuin on. Sen mielestä ympäristö on epäterve ja epänormaali, ei hän itse.
 
[QUOTE="a p";23708806]Ehkä tuo oli teillä, mutta ei se nyt kyllä täsmännyt meihin. Ekaksi mulla ei ole mitään syömishäiriötä. Toisekseen mies ei ole alkoholisti n. 1 viinipullo VIIKOSSA.
Ulosotossa ai ole jatkuvasti jotain, vaan siellä on paljon ja yhden ainoan tapahtuman seurauksena miehellä ei ole ulosotossa mitään koskaan ollutkaan. Ja velalla ei eletä. Tulot riittää nykyisiin menoihin ja ylikin.
Me ei riidellä päivittäin mun mie´lestä kerran viikossa on usein keskiarvoltaan siis tuo suunilleen.
Tuttvia löytyy, mutta tarkoitin luottoystäviä suvun ulkopuolelta sellaisia ei ole. Meillä käy vieraita kerran pari viikossa ja itse kyläilemme myös.
Harrastukset on mun mielestä pikkulasille turhia, koska he nauttivat ihan siitä, kun pääsevät tuttujen tai perheen kesken esim. puistoon, uimaan, retkelle.[/QUOTE]
Miksi sä mainitset, että mies juo alkoholia päivittäin, jos siinä ei sinusta ole mitään poikkeavaa tai outoa? Jos se on sinulle ja perheellenne ok? Alkoholismia ei mitata juodulla määrällä, vaan sen juomisen 8tai ehkä määrien ollessa pieniä paremminkin juomattomuuden, sen mitä tapahtuu, kun annostaan ei saa) seurauksilla.
Onko sinusta todellakin noraalia elää niin, että oman mittapuusi mukaan joudut riitelemään usein, oli se sittebn kerran päivässä tai kerran vuodessa?
 
Ei kyse ole rahasta tai sen olemattomuudesta vaan ensinäkin siitä päivittäisestä alkoholinkäytöstä, toisekseen kovaäänisestä riitelystä ja ennen muuta siitä, että ed3s nuo, saati mikään muu tuossa elämässö tuntuu normaalilta:x
Taloudellinen asemamme on alkanut kummasti kohentua -vaikka ulosottosetä edelleen ajoittain muistaa- kun nuo kaksi asiaa on saatu elämästä pois; nyt riittää voimavarat asioiden hoitoon.
Lapset todella kärsii, jos äiti vanhemmat kärsii ja päivittäisestä kovaäänisestä riitelystä kärsii kaikki.
Eristäytymisestä, ystävien ja sukulaisten puutteesta samoin kärsii, vaikka sille tietysti keksitään hienot syyt ja perustelut.
Jos ihminen on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, se ei edes kysy muilta, mitä ne ajattelee omasta elämästä ja perheestä. Tyytyväinen ihminen ei löydä poikkeamaa normaaliin, koska tuntee itsensö normaaliksi juuri sellaisena kuin on. Sen mielestä ympäristö on epäterve ja epänormaali, ei hän itse.

Mitä pahaa on päivittäisessä alkoholinkäytössä, jos se on kuitenkin kohtuullista??
 
[QUOTE="a p";23708820]No meinaatko, että eivät vaistoa selvittelemättömiä riitoja vanhempien välillä.[/QUOTE]

Meillä esim. kolmivuotias saattaa äsähtää meille vanhemmille, että älkääs kinastelko, sopikaa.

Minusta on hyvä, että kaikki perheenjäsenet saavat näyttää tunteensa. Tärkeää on myös nähdä, että erimielisyydet voi perheessä ratkoa kukin ikänsä suomin edellytyksin. Meillä ei paljoa riidellä, mutta jos jotain on, ei ole tarvetta säilöä niitä siihen saakka, että lapset eivät ole kuuloetäisyydellä. Me osaamme riidellä ilman versaaliaakkosia. Jos viikoittain on jotain niin isoa, että pitää huutaa ja lapset kuskata pois, niin ehkä kannattaisi miettiä mitä muita keinoja välien selvittämiseksi on olemassa.
 
Hassua tuo, että ensin sanoit olevasi ikuinen laihduttaja, ja nyt alat puolustella, että olisiko sitten parempi että olisit lihava tai jotain. Tiedätkö, mitä jos kerran laihduttaisit itsesi siihen tavoitepainoosi, ja sitten pysyisit siinä jatkamalla terveellisiä elämäntapoja, tekisit niistä itsellesi normaalia? Ei tarvitsisi olla se "ikuinen laihduttaja" ja tarkkailla painoa jatkuvasti. Minusta tuo ikuinen laihdutus kuulostaa vähän sellaiselta "sitten kun" -elämäntyyliltä.
 
[QUOTE="vieras";23708875]Mitä pahaa on päivittäisessä alkoholinkäytössä, jos se on kuitenkin kohtuullista??[/QUOTE]

Ei sinänsä mitään, mutta jos se on niin hallitseva osa elämää, että ympäristö tiedostaa sebn oleellisena osana ihmisen jokapäiväistä rutiinia, se luultavasti on jo fyysinen pakko, ei enää oma valinta. siitä siis keskustellaan ja se näkyy arjessa jotenkin (tai sitten sen puute, eli esim. jos pullo on tyhjä tuleekin riita)
 
[QUOTE="a p";23708704]En mä mitään kaipaa... Tietty olis kiva, jos ei olis velkaa, mutta en mä sitä jää murehtimaan.
Yleinen käsityshän on se, että pitää olla kauhea omaisuus ja muutenkin täydellinen, että voi olla onnellinen. Ja, että saa tehdä lapsia.
Itse olen sitä mieltä, että ne ovat tois arvoisia asioita. Etkö huomaa miten näistäkin viesteistä paistaa läpi se, että ollaan arvostelijoiden mielestä surullisia-wt-luusereita joiden lapset kärsii. Näin ei todellakaan ole vaikka ei ole akateemista koulutusta, omaa taloa ja auto. Ja vaikka olenkin kiinnostunut siitä mikä on vyötärön ympärykseni. Tuskin mieleni ja itsetuntoni olisi paremi, jos olisin äästänyt itseni lihomaan, kun sellaiseen kuitenkin on taipumusta.
Vai oliko se niin, että emme saisi olla tyytyväisiä tämänhetkiseen elämäänne, kun ei olla tehty kaikkea niin, kuin moni "täydellinen".[/QUOTE]

Mun mielestä sen on hyvä jos olet tyytyväinen elämääsi. :) Joskin itse olisin ennemmän huolissani jos minulla olisi jotain ulosotossa ja haluisin hoitaa ne mahdollisimman pian pois.

Olen huomannut sen että usein ihmiset itse luovat itse itselleen sen paineen omistaa ja tavoitella rikkauksia. Kukaan muu ei siihen käske, mutta kun huomataan mitä muilla on, halutaan itse samaa, ettei tulisi huonommuuden tunnetta. Ja tämä viimeinen siis ihan yleisenä ajatuksena.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="a p";23708834]jos olet meidän tuttu, niin tuskin ajattelet noin. Et ehkä hoksaa, mutta me ollaan kuitenkin ihan normaaleja ja joidenkin mielestä ehkä vähän "parempia"[/QUOTE]

no huh huh
 
Olet tyytymätön elämääsi. Yrität pönkittää egoasi kieltämällä totuuden siitä, että elämäsi on todella säälittävässä pisteessä. Jos olisit vastuuntuntoinen aikuinen, maksaisit ne ulosotossa olevat velkasi, etkä odottaisi niiden vanhenemista. Tuollainen säälittävä luuserius ja riman ali mönkiminen ovat suomalaisen pohjasakan toimia. Taidat hävetä aikalailla itseäsi ja perhettäsi. Tekstistäsi paistaa epävarmuus ja häpeä, vaikka kuinka yritätkin näytellä että kaikki on ok. Tarvitsisitte ammattiapua koko perhe.
 
[QUOTE="a p";23708820]No meinaatko, että eivät vaistoa selvittelemättömiä riitoja vanhempien välillä.[/QUOTE]

Ei se, ettei riitele usein, tarkoita sitä, ettei asioita selvitettäisi. En itse oikein tajua, että mitä asioita sitä oikein tarvii selvittää kovaääisesti jatkuvasti? Kirjotuksesta saa sen kuvan, että päivittäin tapellaan jostain pikkuasioista. Se ei kyllä ole mielestäni normaalia, saati sitten merkki hyvästä parisuhteesta.
Kyllä me ainakin keskustellaan asiat selviksi, jos tarvetta on, mutta yeensä se kyllä onnistuu huutamattakin, eikä niitä riitoja kovin usein tule.
 
[QUOTE="a p";23708581]Parempi se on asiat selvittää, kun leikkiä, että kaikki on hyvin. Eikö se ollut tuore tutkimus, että alistujat kuolee nuorempina. Ehkä näyttää hyvältä, että koskaan ei tapella, mutta paljonko jää painoa mielempälle silloin taitaisi syödä suhteen aika nopeasti loppuun.[/QUOTE]

Millä perusteella suhteessa, jossa ei riidellä, toinen alistuu / on onneton?

Meillä keskustellaan asioista rauhassa, ihan kuten mistä tahansa muustakin asiasta - vaikka kauppalistasta... en näe mitään tarvetta sille, että parisuhteessa olisi riitelyä. Kyllä oman mielen saa esiin muullakin tapaa.
 
[QUOTE="a p";23708364]Kerroin vain faktoja. Ja meillä ei oikesti ole surullista. Tympii vaan se, että ulkoisten juttujen ja materian kuvitellaan tuovan onnea.
Etelän kohteisiin, naapurimaihin, Eurooan kaupunkeihin.[/QUOTE]
Miten te voitte matkustella, jos kerran laskut on ulosotossa?

Eikö nyt ensin pitäisi maksaa ne velat pois, ja sitten vasta tuhlata rahoja.
 

Yhteistyössä