Mitä ajattelette lapsesta ja hänen perheestään, kun lapsi (iso tai pieni) kutsuu vanhempiaan nimeltä?

[Merengue]

Mun arvo alennettiin kahden vanhemman pojan isästä eron jälkeen: kutsuivat mua nimellä (varmaankin isältänsä peräisin idea). Kirpaisihan tuo, varsinkin kun olisin ottanut julkisesti kunnian kauniista ja älykkäistä pojistani. Mutta totuin siihen, pääasia tietysti, että lapset voivat hyvin. Nyt iltatähden kanssa nautin ihan satasella, että vinkuu äitiä. .. niin siis tietty olin jo kyllästynyt aikoinaan kun kaksi energistä pikkumiestä kutsuu koko aika äitiä.

 

[valkolainen]

Mustalaisten lapset kutsuu vanhempiaan ja mummojaan jne etunimellä

 

[Aamuäree]

Tapansa kaikilla.
En mä näe siinä mitään outoa. Enkä tosiaan ajattele että olisi jotenkin puutteellista kasvatusta.... sentäs.

 

[Merengue]

Kuules meah, luin vastauksesi. Ei todellakaan mikään tee huonommaksi, onhan se verissä ja läheisyydessä ja kaikessa mitä yhdessä koetaan. Musta on oikeesti vallan ihanaa, että ihana itsenäinen kiva poikani kääntyy puoleeni hyvässä ja pahassa. (vanhin 19 v.)Enempää iloa äityidestä ei voi tuntea.v

 

[vieras]

Ei minusta siinä ole mitään outoa. Minusta on oudompaa, jos 5 v lapsi ei tiedä vanhempansa etunimeä (siis ihan normaalissa perheessä, missä molemmat vanhemmat asuvat lastensa kanssa), vaan sanoo sen olevan isä. Tällaiseen tapaukseenkin olen törmännyt ja ihan normaalilapsesta oli kyse.

 

[Aamuäree]

on todella outoa kutsua vanhempia etunimellä. Antaa kuvan siitä että vanhemmat olisivat pelkkiä kavereita, eikä kunnioitettavia, kasvattavia vanhempia.

Mites tää sitten toimii romani-kulttuurissa jossa kaiken a ja o on vanhempien ihmisten kunnioittaminen...ja siinä sitten kuitenkin puhutellaan etunimellä ?

Mun mielestä ei voi verrata romanikulttuurin tapaa 'valkolaisten' tapaan.
Eri kulttuurit nääs.
Siellä se kunnioitus tulee muilla(kin) keinoin kuin nimellä tai 'tittelillä'.

 

[Merengue]

on todella outoa kutsua vanhempia etunimellä. Antaa kuvan siitä että vanhemmat olisivat pelkkiä kavereita, eikä kunnioitettavia, kasvattavia vanhempia.

Mä en missään nimessä haluakaan, että lapset(kaan) kunnioittaa mua pelkästään siksi, että mä olen niiden äiti.

Mieluummin ansaitsen sen kunnioituksen olemalla johdonmukainen mutta reilu. Ja sillä, että kykenen tekemään järkeviä päätöksiä ja tarvittaessa perustelemaan ne myös lapsille, ikätason tietysti huomioon ottaen.
Mä todella toivon lasten kunnioittavan mua siksi, että olen sen arvoinen, en pelkästään sokeasti siksi, että mä olen niiden äiti.

NYt luin tuonkin vastauksen: Voin kertóa, että näemmä toimii !

 

[Merengue]

Meillä niin 13v kuin 3v kutsuvat välillä etunimellä tai äidiksi...joskus on jopa tuo kolme vuotias hauskuuttanut ihmisiä kaupassa ja huutanut lujaan ääneen "vaimo" ja vaikka kuin yrittää selittää että sano äiti niin poika vaan nauraa ja hokee vaimoa.

huumorintajuinen ipana