Mitä ajattelette meidän perhe-elämästä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija12345
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija12345

Vieras
Muutin alle 1-vuotiaan kanssa toiselle puolelle Suomea, koska sain mahdollisuuden suorittaa tutkintoni loppuun. Mies ei muuttanut mukanamme, vaan muutti takaisin äitinsä luokse asumaan. Siellä hän asui vielä ennen lapsen syntymää. Äiti on fyysisesti terve, on vielä työelämässä täysillä mukana. Lapsen synnyttyä ostimme yhteisen asunnon. Nyt asunto on myynnissä. Mies ei käy koskaan meitä katsomassa, vaikka on työtön, vaan minä matkustan lapsen kanssa joka viikonloppu pitkän matkan mieheni ja anopin luokse. Mies ei vietä kanssamme aikaa, vaan on metsästämässä, kalastamassa jne. Anoppi haluaa viettää vauvan kanssa aikaa, samalla kun teettää minulla viikkosiivousta jne.
 
Vaikuttaa ihanalle. Oot onnekas kun sulla on tollanen kultakimpale. Onhan teillä myös valkoiset vallilan verhot, tuplakupla, lokki-valaisin ja karvamatto? Ihanaa.
 
Sulla varmaan katkesi viesti, kun en nähnyt tuossa mitään kertomusta perhe-elämästä? Kerroit vaan jostain tyhmästä eukosta, joka reissaa puolen suomen halki jonkun äijän luo jota ei voisi eukon ja lapsen elämä vähempää kiinnostaa. Missä se perhe-elämä oli?
 
Aika paha hankka lapsi miehelle, jonka kanssa ei ole asunut yhdessä. Ilman lastakin yhteenmuutto ja särmien hiominen ei ole herkkua. Siihen kun laitetaan vielä päälle lapsen syntymän aiheuttamat muutokset, niin parisuhde joutuu koville. Miehelle on ollut helppo ratkaisu palata takaisin äidin helmoihin, kun parisuhteessa eläminen ei ole ollutkaan niin kivaa mitä hän on kuvitellut etenkin parisuhteen jatkaminen olisi vaatinut muuttoa toiselle puolelle Suomea.

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa: lapsen syntymä, asunnon osto, yhteenmuutto, opintojen aloitus, opintojen vaatima muutto. Siinä ei hitaampi pysy vauhdissa mukana.
 
Minkä ikäisiä olette? Kuulostaa vähän siltä, ettette olleet vielä kypsiä perustamaan perhettä. Sinä olet varmasti joutunut lasta yksin hoitaessa kypsymään, mutta lapsen isä halusikin palata takaisin omaan lapsuuteensa. Lapsesi isällä ei ollut mitään syytä muuttaa erilleen sinusta ja lapsesta, kun ei hänellä mikään työ tai opiskelukaan sitä vaatinut. Lapsen isä siis ihan itse päätti erota teistä, ilman mitään ulkoista syytä.

Unohda lapsen isä, lopeta hänen äitinsä kotona ravaaminen, ja totea lapsen isälle ja hänen vanhemmilleen, että sinun ja lapsen luokse kylään saa aina tulla, tervetuloa. Omalta puoleltasi riittää pari kertaa vuodessa vierailuja siihen suuntaan.
 
Aika paha hankka lapsi miehelle, jonka kanssa ei ole asunut yhdessä. Ilman lastakin yhteenmuutto ja särmien hiominen ei ole herkkua. Siihen kun laitetaan vielä päälle lapsen syntymän aiheuttamat muutokset, niin parisuhde joutuu koville. Miehelle on ollut helppo ratkaisu palata takaisin äidin helmoihin, kun parisuhteessa eläminen ei ole ollutkaan niin kivaa mitä hän on kuvitellut etenkin parisuhteen jatkaminen olisi vaatinut muuttoa toiselle puolelle Suomea.

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa: lapsen syntymä, asunnon osto, yhteenmuutto, opintojen aloitus, opintojen vaatima muutto. Siinä ei hitaampi pysy vauhdissa mukana.

Ehkä järkevin vastaus, kiitos :D Ei pysykään mukana, sen tiedän köh köh. Silti turhaa jossittelua puhua enää lastenhankinnasta ja järkevyydestä. Lapsi on, järkeä ja järjestystä yritän (tai yritetään) elämäämme saada.

Lähinnä itse siis mietin, laittaako mies tosiaan äitinsä minun ja vauvamme edelle. Taitaa laittaa.
 
Ei kuulosta mukavalle. Miksi mies ei muuttanut mukanasi? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? Miksi kyläpaikassa pitää tehdä viikkosiivousta? :eek::D Anteeksi, mutta aika käsittämätöntä!
 
Minkä ikäisiä olette? Kuulostaa vähän siltä, ettette olleet vielä kypsiä perustamaan perhettä. Sinä olet varmasti joutunut lasta yksin hoitaessa kypsymään, mutta lapsen isä halusikin palata takaisin omaan lapsuuteensa. Lapsesi isällä ei ollut mitään syytä muuttaa erilleen sinusta ja lapsesta, kun ei hänellä mikään työ tai opiskelukaan sitä vaatinut. Lapsen isä siis ihan itse päätti erota teistä, ilman mitään ulkoista syytä.

Unohda lapsen isä, lopeta hänen äitinsä kotona ravaaminen, ja totea lapsen isälle ja hänen vanhemmilleen, että sinun ja lapsen luokse kylään saa aina tulla, tervetuloa. Omalta puoleltasi riittää pari kertaa vuodessa vierailuja siihen suuntaan.

Joo, mutta ei. Todella haluaisin, että lapsellamme on ehjä perhe. Ja lähinnä kai oli tarkoitus palata opintojen päätyttyä töihin sille suunnalle, missä mies asuu nyt äitinsä kanssa. Ei tosin huvita samaan talouteen ainakaan palata ;) ja tuleehan tässä olo, että hän ei meistä välitä. Miksi minä palaisin, olisin aina uhrautuja?
 
Noh, mies ei varmaan pärjää arjen pyörittämisestä yksin eli saisi opetella sitä, mutta miksi sun piti alle 1-vuotiaan kanssa muuttaa toiselle puolelle Suomea, opintojen takia?
Eikö ne opinnot olisi voineet odottaa edes vuoden-pari?
 
Ei kuulosta mukavalle. Miksi mies ei muuttanut mukanasi? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? Miksi kyläpaikassa pitää tehdä viikkosiivousta? :eek::D Anteeksi, mutta aika käsittämätöntä!

Viikkosiivous oli ehkä vähän liioiteltua, mutta aina on jotain pientä tehtävää :) Koskaan ei voi hetkeä istua paikallaan ilman, että anoppi sanoisi "teepäs sinä tuo, kun näytät joutavan..."
 
Noh, mies ei varmaan pärjää arjen pyörittämisestä yksin eli saisi opetella sitä, mutta miksi sun piti alle 1-vuotiaan kanssa muuttaa toiselle puolelle Suomea, opintojen takia?
Eikö ne opinnot olisi voineet odottaa edes vuoden-pari?

Opinto-oikeus ehtisi päättyä. Ei ole varmuutta, voiko hakea lisäaikaa enää sitten. Vaikka tuntuuhan se todella pahalta jatkaa opintoja nyt, kun on pieni lapsi.
 
Tämä on kyllä myöhässä mutta sanon silti: olisit tehnyt sen lapsen miehen eikä äidin pikku pojan kanssa.

Seuraavalla kerralla ilmoitat anopille, että potkii siihen nössöön vauhtia, jotta jaksaa saapua lastaan katsomaan. Älä taivu.
 

Yhteistyössä