Mitä ajatuksia teissä herättäisi: Anoppi aina puhunut ettei kannata mennä naimisiin ja nyt menee itse .

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ärtynyt taas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ärtynyt taas

Vieras
Eli taustana sen verran, että avomieheni kanssa ollaan seurusteltu 12 vuotta. Nykyään on lapsi ja yhteinen talolaina jne. Jo alusta asti huomasin, ettei anoppi pitänyt minusta, puhui usein kuinka mukava avomieheni edellinen tyttöystävä oli ja mitä kaikkea kivaa he tekivät yhdessä, arvostelee minua jatkuvasti esim. joko puhun liikaa tai liian vähän, olen nirppanokka koska minulla on muutamia ruoka-aine allergioita enkä voi tästä syystä ihan kaikkea syödä jne eli tein niin tai näin niin koskaan ei ole hyvä. Apu kyllä aina kelpaa eli herkästi soittelee voinko tehdä jotain. Eli voi kyllä johtua hänen puheensa ihan vain tästäkin ettei pidä minusta.

Mutta kuitenkin jatkuvasti puhuu ja on puhunut siitä asti kun muutimme yhteen ettei naimisiin kannata ikinä mennä ja hänen elämänsä suurin virhe oli kun meni avomieheni isän kanssa naimisiin aikanaan ja emmehän me ikinä tee samaa virhettä ja mene naimisiin. Ei ihmetyttäisi jos kyse olisi kerrasta tai kahdesta mutta on ottanut saman asian esille niin monta kertaa, että olen jo pitkään osannut sanasta sanaan hänen mielipiteensä ulkoa. Olen ymmärtänyt etteivät anoppi ja mieheni isä ehtineet seurustella ja olla naimisissa yhteensä kuin noin 3 vuotta ja naimisiin menivät koska anoppi tuli raskaaksi ja silloin oli tapana mennä viimeistään naimisiin.

Nyt anoppi tapasi vuosi sitten miehen jonka kanssa menivät kihloihin ja häät ovat kuukauden kuluttua. Jotenkin huvittaa anopin intoilu häistä ja minun pitäisi jatkuvasti hössöttää hääjärjestelyissä mukana. On jo monta kertaa ihmetellyt avomiehelleni miksi en jaksa olla innoissani heidän häistään vaikka kaikkien naisten kuulemma kuuluisi olla innoissaan kun pääsevät auttamaan näin ihanien juhlien järjestelyissä.

En tiedä johtuuko avomieheni "en halua ikinä naimisiin" asenne oikeasti äitinsä mielipiteestä vaikka ei ihan hirveästi anna tällaisissa asioissa arvoa toisten mielipiteille. Syyksi sanoo, että naimisiin meneminen on täysin turhaa eikä siitä ole mitään hyötyä. Minua on välillä harmittanut vähän kun emme ole naimisissa koska mielestäni se jotenkin virallistaa suhteen. Asia ei kuitenkaan ole minulle maailman tärkein eli olen tyytynyt tähän tilanteeseen ja ollut vähän kateellinen kavereilleni jotka menevät vuoronperään naimisiin.

Huh, tulihan avautuminen, mutta anopin käytös taas vaihteeksi ärsyttää. Ei siinä mitään jos menisivät naimisiin ja voisin vain juhliin osallistua mutta kun nyt niitä juhlia pitäisi olla innoissaan järjestämässä mm. tekemällä koristeita ja leipomassa sitä sun tätä koska kaiken pitää olla itsetehtyä.
 
Ihmisellä jopa anopilla on oikeus muuttaa mieltään.

Ehkä anoppi puhui näin, koska oli joutunut aiemmin pettymään rakkaudessa tai koska hänen edellinen avioliittonsa oli huono ja perustui vääriin asioihin (raskauteen ja sosiaaliseen paineeseen). Mieli voi muuttua, kun elämäntilanne muuttuu.

Anna anopin nauttia häistään!
 
Voihan olla, että anoppi suhtautuu sinuunkin suopeammin, kun on saanut takaisin uskonsa ihmissuhteisiin.

Joten älä sinä vuorostasi lankea katkeruuteen, vaan auta ja iloitse sen verran kuin voit. Kyse on lapsesi verisukulaisesta.
 
Anoppi ei ole koskaan hyväksynyt sinua. Hänen mielestään vanha heila olisi ollut pojalle parempi. Petollinen anoppi.

Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin pohtia, että kuka sitä teidän elämää elää ja kuka määrää: anoppi vai te itse. Jos mies elää äitinsä "määräämänä" niin mikä vitun mies se oikein on? Kotoako hänet hait?
 
Niinpä ja ärsyttää myös välillä oma toimintani kun olen vain koittanut sietää anoppia ja olla edes asiallisissa väleissä kun ei meistä mitään läheisiä varmasti ikinä tule. Kaikki alkoi jo ensimmäisellä kerralla kun kävin anopinluona. Sai kamalan hepulin kun erehdyin ottamaan ruokaoöydässä toisen siivun leipää. Meuhkasi naamapunaiaena kuinka tulen syömään kaikki heidän ruokansa ja eikö minulla ole mitään käytöstapoja. tilanne päättyi niin, että lähdin itkien pois. Anoppi siis itse kutsui meidät syömään eli ei edes menty yllättäen. Joka kerta löytyy jotain mistä koittaa vänkätä riitaa, mutta silti aina odottaa kylään ja valittaa jos emme ole hetkeen käyneet ja pyytää apua. Esim. Nyt noissa hääjärhestelyissä.

Niin ja myönnän kyllä, että minua harmittaa ettemme ole naimisissa mutta en ole sen kokenut olevan mikään maailman tärkein asia.
 

Yhteistyössä