mitä älytöntä/hauskaa olet sanonut synnytyksessä.. :D

[kolmatta odottaessa]

Vitsit nää on hauskoja nää teidän jutut! Yritän kovasti olla nauramatta täällä töissä...

Mä en sanonut mitään, mutta mies kyllä. Vaikka mulla oli spinaalipuudutus, niin imin silti jokaisella supparilla ilokaasua. Mies kysyi, että miksi otat sitä, vaikka sait just puudutuksen, eihän sua voi enää sattua... Tähän kommentoin, että sinä saat synnyttää seuraavan, kerran tää ei satu ollenkaan.

Ja mä laulelin kakkosen koko synnytyksen ajan. Ne tuntui helpottavan supistuksia, mutta kätilöä nauratti, kun laulelin kaikki mahdolliset laulut (siis tyyliin aikuinen nainen, ajetaan me tandemilla)...

 

[Moonlightmom]

no mä en sanonut mut ku tätä viimestä olin synnyttämässä ni ku mä viel ponnistin ni kätilö sanoi että älä enää ponnista , vauva syntyi jo en kuvitellu että se ny minuutissa tulis

mut ukko ihmetteli mun siskolle ku ekaa olin synnyttämässä että miksi muijan jalat on tollain sisko totes että eikai se jalat yhdessä voi synnyttää

 

[Phoebsi]

Minä sitä ilokaasua vetelin oikein kunnon siivuja (ne autto mulla ihan aikuisten oikeesti ) ja äänihän siinä muuttui sitten sellaiseksi möreäksi. Siitä tuli ihan mieleen ne kaikki ohjelmat, joissa haastateltavan ääni on muutettu ja kasvot piilotettu jne. joten minähän tietysti aloin kätilölle haastaa möreällä äänelläni: "Se alkoi ihan harmittomasti, ilokaasua sain synnytyksessä, ja jäin saman tien, yhdestä laakista, koukkuun. Siitä mun piti sitten siirtyä koko ajan vahvempiin ja vahvempiin, mikään ei enää riittänyt..." Ja jatkoin ja jatkoin tätä ajatuksen juoksua kuulemma huostaanottoihin ja vaikka mihin... Mies oli kuulemma hävennyt silmät päästään

 

[joo]

Kesken ponnistusvaiheen jälkeen puuskahdin ihan tosissani että "Nyt riitti, lähden kotiin....". Ihan kuin siinä olisi voinut keskenkaiken lähteä =)

 

[lokki]

mulla taas oli maha niin löysällä joten enköhän ponnistaessa pieraissu ja paskat lensi kätilön naamaan. kyllä hävetti :ashamed:

 

[ulkkis]

No, mä olin jo yli kymmenen vuotta asunut ulkomailla eikä kukaan mun synnytyksessä olleista puhunut suomea. Eipä siinä mitään, puhuin englantia erinomaisesti ja mieheni kieltä myöskin. Kuitenkin synnytystilanteessa siinä vaan kävi niin, että juttelin ja valitin paljon suomeksikin. Niin mies kuin henkilökuntakin siinä sitten arvuutteli mitähän mahdoin tuollakin tarkoittaa..

 

[luppana]

mä en muista mitään, mutta mies on kertonu, että kun olin krävistellu jo pitkään, eikä paikat vaan aunnu ja samalla lapsen sydänäänet alko olla epätasasia, niin kätilö multa kysyi varovasti, että mitäs jos joudutaan leikkaamaan, ni mä olin tokassu kiukkusena, että "Mitä tollasta pitää kysyä, vetäkää se vaikka korvasta ulos!"

 

[Mansesta]

itse huusin loppuvaiheessa : S****na ottakaa se vauva sieltä nyt pois en jaksa enää...

Kun synnytys oli ohi pyysin anteeksi kiroilujani mutta kätilö sanoi sen olevan normaalia...

 

[jees]

Joku mainitsi, että kiroiluun liittyy kotikasvatus (siis synnytystilanteessakin). Tämä on vähän harhaanjohtavaa. Äitini on erik.sairaanhiotaja ja hoitaa nimenomaan potilaita, joille on vähän isketty lääkkeitä suoneen (teho ym). Ja sano, että mitä hartaasti uskovaisempi sen rivosuisempi on. Kiroilee, huorittelee ja kaikkea muuta =D Onkin sanonut, että kaipa ne sitten koko elämänsä eestä siellä sitten kiroilevat Saman olen itsekin huomannut, näin saman alan opiskelijana.

Eli lääkkeet pistää pään sekaisin.

 

[Rytkäätys]

No tämä ei nyt ole välttämättä niin hauska mutta aika älytön, ei itse muista yhtään. Olin kuulemma katsellut miestä sellaisella koiranpentukatseella ja alahuuli väpättäen sanonut "Mä haluan kotiin. Voisitko sä viedä mut kotiin?" ja mies oli tässä vaiheessa purskahtanut itkuun Enemmän traumoja tuntuu miehellä olevan koska tämän jälkeen olin sitten jo niin sekaisin ilokaasusta, että mulla kuulema vaan pyöri silmät päässä ja mua ravisteltiin hereillä ja en puhunut enää mitään, murisin vaan :/

=) Hellyyttävä mies sulla. Voi ei, voin kuvitella. Mun mies oli salissa jämäkkänä kunnes vauva syntyi, mutta jälkikäteen mun paras ystävä kertoi miten mies oli tupakalla käydessään itkenyt puhelimessa hänelle miten minuun koskee :hug: :heart: Voi sitä....

 

[NotHotMama]

Minä sitä ilokaasua vetelin oikein kunnon siivuja (ne autto mulla ihan aikuisten oikeesti ) ja äänihän siinä muuttui sitten sellaiseksi möreäksi. Siitä tuli ihan mieleen ne kaikki ohjelmat, joissa haastateltavan ääni on muutettu ja kasvot piilotettu jne. joten minähän tietysti aloin kätilölle haastaa möreällä äänelläni: "Se alkoi ihan harmittomasti, ilokaasua sain synnytyksessä, ja jäin saman tien, yhdestä laakista, koukkuun. Siitä mun piti sitten siirtyä koko ajan vahvempiin ja vahvempiin, mikään ei enää riittänyt..." Ja jatkoin ja jatkoin tätä ajatuksen juoksua kuulemma huostaanottoihin ja vaikka mihin... Mies oli kuulemma hävennyt silmät päästään

 

[äiti 40plusplus]

Joku mainitsi, että kiroiluun liittyy kotikasvatus (siis synnytystilanteessakin). Tämä on vähän harhaanjohtavaa. Äitini on erik.sairaanhiotaja ja hoitaa nimenomaan potilaita, joille on vähän isketty lääkkeitä suoneen (teho ym). Ja sano, että mitä hartaasti uskovaisempi sen rivosuisempi on. Kiroilee, huorittelee ja kaikkea muuta =D Onkin sanonut, että kaipa ne sitten koko elämänsä eestä siellä sitten kiroilevat Saman olen itsekin huomannut, näin saman alan opiskelijana.

Eli lääkkeet pistää pään sekaisin.

minä en ollut saanut lääkkeitä kun kiroilin, kun ei ehditty/pystytty juuri mitään eli ei se siitä johtunut ja minähän kuitenkin pyysin anteeksi kätilöltä joka ärräpään jälkeen =)

 

[:)]

nosto

 

[Hampsteri]

mies on kyllä sitä mieltä että mä olen synnyttänyt jälkeisinä myös aivoni.

 

[uppista]

nostan

 

[bagmam]

 

[Mrs Shillelagh]

Ei naiset saa mölöttää, niiden tehtävä on synnyttää!

 

[Suzyanne]

Olin synnyttämässä esikoistani. Äkkiä tuli ihan mieletön iso hätä, ja sanoin kätilölle että sori, nyt taidan kakata. Kätilö sanoi että siitä vaan, se kakka on muuten vauva. Tuossa se "kakka" nyt tuhisee sylissä.. B)

 

[hups]

hups

 

[hekla]

Mulla ekassa synnytyksessä vauvan pää näky jo. Kätilö kysy et haluunko kokeilla päätä. Mä siinä viisaana karjuin "Mä en halua mitään muutaku sen ulos sieltä"
Samassa synnytyksessä kätilö käski ponnistaa ja sano "tää tulee seuraavalla" mä siihen huusin "oo hiljaa, sä et tiiä miten kauheeta tää on" :ashamed:

 

[hih]

Esikoinen kun syntyi syöksysynnytyksenä (19min) ei ehtinyt puudutteet eikä mitkään... repesin aikas paljon ja kätilö alko ompeleen... huusin sille :ai, mitä v****a sä oikeen teet. Johon kätilö tuumasi että "just sitä mutta entistä parempaa"

Eikä! Ihana!

 

[Stanna]

Eka jouduttiin käynnistään ja sitä tehtiin pari päivää, en sitten tokan kohdalla pitänyt mitään kiirettä sairaalaan (matkaa 30kilsaa) vaan odottelin rauhassa kotona vaikka supisteli jo aikalailla. kun oli puol tuntii supistellu 3min välein herätin miehen ja käskin viedä esikoisen hoitoon. Matkalla sairaalaan mies ajoi mielestäni liian lujaa ja sanoin sille supistusten välillä että älä kaahaa ei meillä mihinkään ole kiire. Synnärillä kävelin vielä sisälle ite. Vastaanotossa kun kyselivät tietoja ja käskivät makuulleen käyrän ottoa varten niin ärjäisin vaan että mä oon tullut tänne synnyttään ja se tapahtuu NYT. Kätilö tuli katsomaan tilannetta ja komensi heti synnytyssänkyyn. Samalla kun kiipesin sänkyyn kysyin saako jo ponnistaa?, ja toinen jalka tuella tyttö syntyi. Jälkeenpäin kysyin salissa olevilta että olinko huutanut tai kironnut, vastaus oli ettet kerennyt. Kätilö kirjasi sitten koneelle synnytyksen kestoa ja kysyi moneltako supistukset on alkanut johon vastasin: Heräsin niihin puol viideltä mutta sitä ennen synnytin jo siellä lentokoneessa (olin nähnyt sellaista unta). Kätilö(oli muuten sama molemmilla kerroilla) vielä sanoi että tule ensi kerralla vähän aiemmin.
Ekasta on jäänyt mieleen kun synnytyksen jälkeen nousin seisomaan ja kätilö kysyi että heikottaako sinua, vastasin että ei ja saman tien pyörryin. Tieten hieman heikotti kuitenkin

 

[kaalimaan vartija]

Voi sissos teitä miten ihania/kamalia/ tolkuttomia juttuja.
Minä en kai satuillut sen ihmeempiä. Koko edeltävän päivän olin suolta tyhjentänyt ja loppua ei salissa näkynyt. Taivastelin kätilölle (tuttu nainen) että mistä sitä riittää. Kätilö huokaisi syvään ja sanoi että niin, se on niitä elämän peruskysymyksiä.

 

[pia]

mä en tiä oonko jo kirjottanu tän..en jaksa koko ketjua selata
mutta olin niin ilokaasupöllyissä että kuvittelin olevani särkänniemessä ja että kun otti päähän kun kuulin kätilön äänen, se tiputti kovaa ja korkealta B)

 

[Timppa]

Minä sanoin siinä vaiheessa kun synnytyksestä ei meinannut tulla mitään ( ennen välilihan leikkausta) että tässä saa ihan uuden merkityksen vanha sanonta että HELPPOA KUIN LAPSEN TEKO! Kätilö sanoi että nyt isä taitaa kerjätä turpaansa...

Ihme tapauksia? Mun mies ei puhunut mitään, ei myöskään kätilöt.

Ei kai synnytyssali mikään kirkko ole missä pitää olla turpa kiinni?