7
70-lukulainen
Vieras
Minä päähänpistosta kamppasin kerran luokkakaverin, jota varmaan alitajuisesti kadehdin. Kaikki sen näkivät, koko luokka paikalla. Häpeä valtava, kun toinen lähes itki (en muista itkikö). Tein tahallisesti ja kaikkien paheksunta oli suurta. Sanoin tietysti että oli vahinko. Ja kaikki antoivat anteeksi eivätkä jäänee pitämään minua spitaalisena. En muista antoivatko seuraavaan päivänä, seuraavalla viikolla vai milloin, mutta mitään kiusaamista tuosta ei seurannut. Saan kai olla onnellinen että omassa lapsuudessa 70-luvulla äidit eivät eläneet lastensa kautta vaan heillä oli oma elämä, johon lapset kuuluivat. Ei juoruttu eikä arvosteltu, ei ainakaan minua.
Minusta asia meneekin niin, että jos päähänpistosta tekee jotain, ei ole paha. Pahat ihmiset eivät jää kiinni. Oikeasti taitava paha kiusaaja saa jonkun toisen tekemään likaisen työn puolestaan. Hän vain junailee niin, että puhuu pahaa jostakn toisesta ja saa toiselle kuvan että toinen on paha ja se toinen aloittaa sen konkreettisen kiusaamisen. Oikeasti pahat ihmiset puhuvat pahaa toisista ja näin joku tyhmempi tekee sen konkreettisen likaisen työn josta voi jäädä kiinni.
Oletteko muut tunteneet vahvaa häpeää jostain lapsena?
Minusta asia meneekin niin, että jos päähänpistosta tekee jotain, ei ole paha. Pahat ihmiset eivät jää kiinni. Oikeasti taitava paha kiusaaja saa jonkun toisen tekemään likaisen työn puolestaan. Hän vain junailee niin, että puhuu pahaa jostakn toisesta ja saa toiselle kuvan että toinen on paha ja se toinen aloittaa sen konkreettisen kiusaamisen. Oikeasti pahat ihmiset puhuvat pahaa toisista ja näin joku tyhmempi tekee sen konkreettisen likaisen työn josta voi jäädä kiinni.
Oletteko muut tunteneet vahvaa häpeää jostain lapsena?