Mitä hyvää siinä on että lapset tehdään alle kaksvitosena?

[Tiimarinvihko]

Toiset ovat enemmän äidillisiä kun toiset. Toiset ovat menevämpiä jne. Mulla elämä tuntui jotenkin sisällöttämältä ennen lapsia. Esikoisen sain siis tasan 20-vuotiaana.

 

[Non compos mentis]

Minä ainakin kyllästyin siihen ainaiseen menemiseen jo 18-vuotiaana. Olin siinä vaiheessa ja kuitenkin paljon ehtinyt kokea. Lapsen sain 19-vuotiaana. Poikaystävän kanssa yhteistuumin päätettiin että nyt on oikea aika lapselle. Ja ei tuo lapsi elämää rajoita, tuo vaan uskomattoman paljon sisältöä elämään.. Matkusteluun ei nuorempana ollut rahaa, eikä niinkään kiinnostusta, mielummin lähden nyt lapsen kanssa reissuun kun aiemmin yksin tai poikaystävän kanssa.. Kohta on opiskelut päätöksessä, ne olen suorittanut lapsensaannin jälkeen, motivaatiotakin on löytynyt kummasti entistä enemmän.. Kavereita näen päivittäin, ja tuulettumaan pääsen koska vaan, kiinnostusta ei vaan löydy kovinkaan usein.. Kyllä ne asiat järjestyy jos niin tahtoo...

Saadessani esikoiseni 21-vuotiaana olin jo ehtinyt asua ulkomaillakin pari vuotta. Mihin sitä pitäisi jatkuvasti olla menossa? Täyttäessäni 41v on minulla 20v ja 18v lapset, edelleen elämää edessä. Toivottavasti tämä nuorempi lähtee kääntäjäkseni kehitysyhteistyötehtäviin Keski-Aasiaan.

 

[IceQueen]

Jaa....mä sain esikoisen ollessani 16v ja kyllähän tässä elämässä olis vielä paljon opeteltavaa ja haasteita et enpä koe elämäni loppuneen lapsen tulon myötä.

 

[:)]

-Ja lapsenlapsiakin on toiveissa ja helpompihan heitä on hoitaa 40- kuin 60-vuotiaana

No en sanoisi noin: 60+ - vuotiaat ovat eläkkeellä. Enemmän heillä on voimavaroja ja aikaa touhuta lastenlasten kanssa kuin työssäkäyvillä.

 

[maranooka]

En jaksa koko ketjua lukea, eli pahoittelen jos tulee toistoa..

Omien kokemusten perusteella hyviä puolia:
- raskausaika helppo, kroppa kesti hyvin ja palautui helpommin..
- tietty nuoruuden naivius ja ehdottomuus oli myös joissain asioissa ihan hyvä ja itseluottamus oli aika kova..
- löytyy energiaa touhuilla monenlaista lapsen kanssa (toki sitä löytyy vanhempanakin jos tykkää lasten kanssa puuhailla)
- jälkikäteen on tullut pohdittua myös, että nuorena sitä ikäänkuin kasvoi vanhemmuuteen eri tavalla kuin myöhemmin. Perhe kehittyi lapsilähtöiseksi jo aika alkumetreiltä. (Kuopuksen saaminen kolmekymppisenä oli kovempi "juttu" kuin esikoisen saaminen nuorena..)
-periaatteessa lasten saanti nuorena merkitsee myös sitä, että kun lapset ovat aikuisia on itsekin vielä aika nuori.. Ehtii vielä lasten aikuistuttua tehdä vaikka mitä ja taloudellisetkin resurssit esim. matkusteluun saattavat olla himpun verran paremmat.

 

[Non compos mentis]

-Ja lapsenlapsiakin on toiveissa ja helpompihan heitä on hoitaa 40- kuin 60-vuotiaana

No en sanoisi noin: 60+ - vuotiaat ovat eläkkeellä. Enemmän heillä on voimavaroja ja aikaa touhuta lastenlasten kanssa kuin työssäkäyvillä.

Mummini ei elänyt eläkeikään asti. Sain kuitenkin tuntea hänet 16 vuotta. Mikä tietysti olisi jäänyt toteutumatta, jos suvussamme hankittaisiin lapset "kypsemmässä iässä". Kaikella on puolensa.

 

[....]

-Ja lapsenlapsiakin on toiveissa ja helpompihan heitä on hoitaa 40- kuin 60-vuotiaana

No en sanoisi noin: 60+ - vuotiaat ovat eläkkeellä. Enemmän heillä on voimavaroja ja aikaa touhuta lastenlasten kanssa kuin työssäkäyvillä.

Siinä vaiheessa kun tämän hetkiset 20-vuotiaat ovat 60-vuotiaita, he tuskin ovat eläkkeellä.

 

[catlady]

*Mitä hyvää siinä on että lapset tehdään alle kaksvitosena?

Paljonkin hyvää.

Nyt kun me ollaan viä alle 30-34vuotiaita, niin me saadaan nuo lapset hoitoon helpostikin, jos halutaan mennä kahdestaan (kun lapset on 10v-5v, eli ns. helppohoitoisia).

Halutaan matkustaa lastenkin kera ja nähdä heidän ilo siinä sivussa.

Lapsen RAKKAUS vanhempiaan kohtaan on niin nähtävissä ja lämmittää alle kaksvitosenakin mieltä!

Ollaan virkeitä ja jaksavaisia viä sillon, kun lapset on teini-iässä ja aikuisia. Jotkut ketkä ovat äitejä 20v-40v (eli eka lapsi syntynyt, kun äiti on 20v ja viimenen kun äiti on 40v), sanovat että siinä jaksamisessa on eroa.

Nyt ei näin äkkiä muuta tule mieleen, mutta en kyllä väheksy niitä, jotka alkavat vanhemmiksi yli 25vuotiaina.

 

[Lanski]

Tämä on ainakin Suomessa naisen oma päätös, milloin lapsia haluaa ja haluaako olleenkaan. Itse koin että olen VALMIS äidiksi vasta kun täytin 30v., vaikka olin ollut jo naimisissa ja työelämässä jne. Se ei vain tuntunut MUN jutulta nuorempana. Nyt siis 32v. odotan sitä esikoista ja voin paremmin kuin yksi mua nuorempi työkaveri. Koen, että nyt mulla olis enemmän annettavaa sille pikkukaverille kuin silloin aikaisemmin. Olen kypsä ja valmis.

 

[äiti neljälle]

Ilman lapsia: Voi mennä miten huvittaa, kun ei tarvitse miettiä mihin lapsen pistää ja voi tempasta vaikka reissuun tosta vaan kaksistaan. Pystyy keskittymään puolisoon paremmin ja rahaakin menee vähemmän. Ei tarvii hirveitä etukäteissuunnitelmia jos haluaa nähdä ystäviä tai vanhempia, että aikataulut sopisivat yhteen. Elämä on paljon vapaampaa ilman lapsia. Ja kivaa varmaan kun jo nuorena kaikki paikat repsahtaa ja venyy ja lörpöttää. Onko niitä hyviä puolia nuoressa vanhemmuudessa yhtä paljon kuin huonoja puolia? Vai onko niitä hyviä puolia vähemmän, mutta ne on hmm..laadukkaampia?

Kyllä lastenkin kanssa voi mennä miten huvittaa, poikkeus tietty kouluaika ja se että menemiset sopii myös lapsille.
Poulisoonkin pystyy keskittymään, jos vaan tahtoo. Ei lapset ole hereillä 24/7.
Lasten kanssa ei tarvitse tehdä hirveitä etukäteissuunnitelmia tavatakseen ystäviä/vanhempia. Ihan normaalit sopimiset puolin ja toisin riittävät.
Lasten myötä paikat eivät automaattisesti repsahda ja se minkä lapset saavat aikaan on ihan normaalia kuin syntyminen,kuoleminen tai muu vastaava asia. Eli ei maailmanloppu.

Nuorena vanhempana mikään asia elämässä ei ole vielä kaavoihin kangistettua vaan elämä muotoutuu yhdessä lasten kanssa. Nuori aikuinen sopeutuu siis helpommin kaikin puolin vauvan tuloon.
jne...

 

[svi]

Jokainen toki tekee juuri niin kuin itselle ja omalle kumppanilleen sopii. Eiväthän kaikki sitä sopivaa kumppaniakaan löydä kuin vasta myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu, että näissä kyselyissä pitää aina olla puolustuskannalla sen tähden, että on "tehnyt" lapset alle 30-vuotiaana. Mä en ainakaan kadu hetkeäkään ratkaisujani tämän asian suhteen, mutta ymmärrän toki hyvin senkin, että muut ihmiset tekevät toisenlaisia ratkaisuja.

Mulla seuraava suuri tapahtuma on se, että olen vaihtamassa totaalisesti alaa. Olen 33-34 -vuotias valmistuessani uudelle alalleni ja minusta on kiva sitten sujahtaa työmaailmaan pysyvästi mukaan, kun perhe on jo perustettuna (mies + kolme lasta). Meillä on valmistumiseni jälkeen alkamassa myös okt-projekti. Siinä nyt pari asiaa, mitä mulla on odotettavissa, vaikka naimisiin meninkin jo 10 vuotta sitten 22-vuotiaana ja lapset olen saanut alle 30-vuotiaana. En mä usko, että mun elämästä tylsää tulee, päin vastoin!

Peesaan!

 

[eee]

Olen opiskellut samalla kun lapset ovat kasvaneet, sen sijaan että olisin viettänyt opiskelijaelämää lapsettomana sinkkuna tyhjän panttina.

Toi on musta aika rajusti sanottu. 80 prosenttia korkeakouluopiskelijoistako on tyhjän panttina...

 

[Vieras]

Useimmiten nämä parikymppisenä lapset tehneet eroavat jossain nelikymppisenä ja tekevät sitten uudelle miehelle uusia lapsia, eli aloittavat saman rumban uudestaan.

 

[hmm]

Useimmiten nämä parikymppisenä lapset tehneet eroavat jossain nelikymppisenä ja tekevät sitten uudelle miehelle uusia lapsia, eli aloittavat saman rumban uudestaan.

Ootko katkera?

Niin eroavat kolme ja nelikymppisenäkin lapsensa tehneet. Lapsiakin haluaisivat mutta usein ikä tulee vastaan. Ei tällä perusteella kannata lykätä jos on ainoa!
Mutta tosi hienoa että yritit keksiä jotain "faktaa" tänne raasu...

Eiköhän jokainen tiedä itse koska on valmis. Mitään yleistä "oikeaa" ikää ei ole olemassakaan.

 

[Ceres]

Eikö se olisi tavallaan helpompaa ja turvallisempaa tulla vanhemmaksi jos ensiksi olisi käynyt koulut ja löytänyt kunnon työpaikan, asettunut aloilleen? Siinä vaiheessa olisi rahaakin ja jos parisuhdekin olisi jo vakaalla pohjalla. No, mä en kyllä ymmärrä sitäkään että pitää asettua heti lukion jälkeen aloilleen ja jämähdetään kotipaikkakunnalle kaupan kassaksi. Jokaisella on erilaiset arvot minusta on mukava opiskella ja viettää aikaa kahdestaan tuon poikaystävän kanssa, ilman ylimääräistä häslinkiä. Onhan se elämä paljon helpompaa ja rennompaa kun ei ole niin suurta vastuuta kenestäkään toisesta.

 

[sivusta]

Paljonkin hyötyä =) 25v ja kolme lasta.

 

[Non compos mentis]

Ovatko turvallisuus ja suuret rahamäärät parhaat päämäärät tässä elämässä? Mieluummin puhun tähtitieteestä kolmasluokkalaisen kanssa 30-vuotiaana kuin koen esikoiseni syntymän. Elämässä voi tehdä erilaisia valintoja.

 

[Ceres]

Olen opiskellut samalla kun lapset ovat kasvaneet, sen sijaan että olisin viettänyt opiskelijaelämää lapsettomana sinkkuna tyhjän panttina.

Toi on musta aika rajusti sanottu. 80 prosenttia korkeakouluopiskelijoistako on tyhjän panttina...

Mitä se opiskelijaelämä kullekin on, sitä sopii miettiä..itse oon semmonen kotihiiri joka ei kyllä missään bileissä jaksa käydä, työt ja koulu vie jo ihan tarpeeksi energiaa Ei kai nyt ihan sentään tyhjänpanttina?

 

[tiiru]

Eikö se olisi tavallaan helpompaa ja turvallisempaa tulla vanhemmaksi jos ensiksi olisi käynyt koulut ja löytänyt kunnon työpaikan, asettunut aloilleen? Siinä vaiheessa olisi rahaakin ja jos parisuhdekin olisi jo vakaalla pohjalla. No, mä en kyllä ymmärrä sitäkään että pitää asettua heti lukion jälkeen aloilleen ja jämähdetään kotipaikkakunnalle kaupan kassaksi. Jokaisella on erilaiset arvot minusta on mukava opiskella ja viettää aikaa kahdestaan tuon poikaystävän kanssa, ilman ylimääräistä häslinkiä. Onhan se elämä paljon helpompaa ja rennompaa kun ei ole niin suurta vastuuta kenestäkään toisesta.

No ei se nyt ihan noinkaan mene Lievästi kärjistettyä....huomaatkos edes?
En ymmärrä miksi kyseenalaistat niin kovasti toisten päätöksiä?
Jos ne eivät sovi sinulle ja et todellakaan koe olevasi vielä valmis ja haluat sitä ja tätä ennen lapsia niin mitä sitten?

Se on sun päätös ja varmasti paras elämääsi. Turhaa minäkään sinun valintoja alan kyseenalaistamaan vaikkei se ikimaailmassa voisi olla minun elämääni ja se olisi MINUN elämääni väärä ratkaisu.

Kamalaahan se olisi jos lapset pitäisi TEHDÄ juuri tietyssä iässä eikä sitä saisi itse valita. No me saamme annetaan kaiken ikäisten tehdä ne omat parhaat valinnat.

 

[vieras]

no mulla olis jäänyt lapsen saaminen haaveeks kun 25 meni jo terveys siihen kuntoon etten sen jälkeen ole pystynyt asiasta edes haaveilemaan. En ole katunut, jos en olis näin elänyt, niin luultavasti siinä elämäntilanteessa opiskeluelämä ja kova alkoholinkäyttö olis vaan jatkunut. Olisin opiskeluut toisen ammatin, jossa en olis kuitenkaan työllistynyt vaan joutunut tyytymään tän ekan ammatin hommiin.

 

[Ceres]

Eikö se olisi tavallaan helpompaa ja turvallisempaa tulla vanhemmaksi jos ensiksi olisi käynyt koulut ja löytänyt kunnon työpaikan, asettunut aloilleen? Siinä vaiheessa olisi rahaakin ja jos parisuhdekin olisi jo vakaalla pohjalla. No, mä en kyllä ymmärrä sitäkään että pitää asettua heti lukion jälkeen aloilleen ja jämähdetään kotipaikkakunnalle kaupan kassaksi. Jokaisella on erilaiset arvot minusta on mukava opiskella ja viettää aikaa kahdestaan tuon poikaystävän kanssa, ilman ylimääräistä häslinkiä. Onhan se elämä paljon helpompaa ja rennompaa kun ei ole niin suurta vastuuta kenestäkään toisesta.

No ei se nyt ihan noinkaan mene Lievästi kärjistettyä....huomaatkos edes?
En ymmärrä miksi kyseenalaistat niin kovasti toisten päätöksiä?
Jos ne eivät sovi sinulle ja et todellakaan koe olevasi vielä valmis ja haluat sitä ja tätä ennen lapsia niin mitä sitten?

Se on sun päätös ja varmasti paras elämääsi. Turhaa minäkään sinun valintoja alan kyseenalaistamaan vaikkei se ikimaailmassa voisi olla minun elämääni ja se olisi MINUN elämääni väärä ratkaisu.

Kamalaahan se olisi jos lapset pitäisi TEHDÄ juuri tietyssä iässä eikä sitä saisi itse valita. No me saamme annetaan kaiken ikäisten tehdä ne omat parhaat valinnat.

Kyllä mä tossa aika selkeästi sanoin että jokaisella on erilaiset arvot. Mitäs tuossa oikein kärjistin? "No, mä en kyllä ymmärrä sitäkään että pitää asettua heti lukion jälkeen aloilleen ja jämähdetään kotipaikkakunnalle kaupan kassaksi." Tuo varmaan? Minulla on yksi ystävä joka lukion jälkeen muutti poikaystävänsä kanssa yhteen kotipaikkakunnalleen, samalla kadulla asuu hänen vanhempansa. Siellä ei ole MITÄÄN jatko-opintomahdollisuuksia. Minä en tuollaista arvosta, joku muu saattaa arvostaa.

 

[Ceres]

Ovatko turvallisuus ja suuret rahamäärät parhaat päämäärät tässä elämässä? Mieluummin puhun tähtitieteestä kolmasluokkalaisen kanssa 30-vuotiaana kuin koen esikoiseni syntymän. Elämässä voi tehdä erilaisia valintoja.

No kyllä mä haluan että lapsellani on turvattu elintaso.Ei se se tärkein päämäärä ainakaan mulle ole, vaan se että elää sellaista elämää, jonka itse kokee mieleisekseen. Enkä mä nyt tiiä noista suurista rahomääröistä,minun (toivottavasti) tulevalla ammatilla tuskin pääsee rikastumaan.. Ja totta kai elämässä voi tehdä erilaisia valintoja, en mä tarkoita sitä, että toiset olisi jotenkin huonompia ihmisiä jos tehdään lapset nuorena, joillekin se tän keskustelun mukaan sopii.

 

[jurristi harmaana]

Eikö se olisi tavallaan helpompaa ja turvallisempaa tulla vanhemmaksi jos ensiksi olisi käynyt koulut ja löytänyt kunnon työpaikan, asettunut aloilleen? Siinä vaiheessa olisi rahaakin ja jos parisuhdekin olisi jo vakaalla pohjalla. No, mä en kyllä ymmärrä sitäkään että pitää asettua heti lukion jälkeen aloilleen ja jämähdetään kotipaikkakunnalle kaupan kassaksi. Jokaisella on erilaiset arvot minusta on mukava opiskella ja viettää aikaa kahdestaan tuon poikaystävän kanssa, ilman ylimääräistä häslinkiä. Onhan se elämä paljon helpompaa ja rennompaa kun ei ole niin suurta vastuuta kenestäkään toisesta.

No itselläni oli ammatti ja työpaikka sekä vakaa parisuhde (olimme avioliitossa jo silloin), vaikka sainkin esikoiseni 22-vuotiaana. Miehellänikin oli vakituinen työpaikka jo siinä kohtaa. Sairaanhoitajan ammatti ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi se minun omin alani, joten itsekin olen tällä hetkellä vaihtamassa alaa. Olen nyt 32-vuotias, meillä on kolme lasta ja opiskelen oikiksessa toista tutkintoani. Notaarin paperit ovat kohta käsissä ja OTM:n paperit saan ulos noin puolentoista vuoden kuluessa. Kyllä se opiskelu äitinäkin kanssa onnistuu, omasta asenteesta paljon kiinni.

Ja pitää muistaa myös se, että jos itse ei ole valmis äidiksi alle 25-vuotiaana, niin se ei tarkoita sitä, että kaikilla muilla on sama homma.

 

[Lilith Le Mort]

Ei mitään hyvää.

 

[jurristi harmaana]

Eikö se olisi tavallaan helpompaa ja turvallisempaa tulla vanhemmaksi jos ensiksi olisi käynyt koulut ja löytänyt kunnon työpaikan, asettunut aloilleen? Siinä vaiheessa olisi rahaakin ja jos parisuhdekin olisi jo vakaalla pohjalla. No, mä en kyllä ymmärrä sitäkään että pitää asettua heti lukion jälkeen aloilleen ja jämähdetään kotipaikkakunnalle kaupan kassaksi. Jokaisella on erilaiset arvot minusta on mukava opiskella ja viettää aikaa kahdestaan tuon poikaystävän kanssa, ilman ylimääräistä häslinkiä. Onhan se elämä paljon helpompaa ja rennompaa kun ei ole niin suurta vastuuta kenestäkään toisesta.

No itselläni oli ammatti ja työpaikka sekä vakaa parisuhde (olimme avioliitossa jo silloin), vaikka sainkin esikoiseni 22-vuotiaana. Miehellänikin oli vakituinen työpaikka jo siinä kohtaa. Sairaanhoitajan ammatti ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi se minun omin alani, joten olen minäkin (kuten joku toinenkin tässä ketjussa) tällä hetkellä vaihtamassa alaa. Olen nyt 32-vuotias, meillä on kolme lasta ja opiskelen oikiksessa toista tutkintoani. Notaarin paperit ovat kohta käsissä ja OTM:n paperit saan ulos noin puolentoista vuoden kuluessa. Kyllä se opiskelu äitinäkin onnistuu, omasta asenteesta paljon kiinni.

Ja pitää muistaa myös se, että jos itse ei ole valmis äidiksi alle 25-vuotiaana, niin se ei tarkoita sitä, että kaikilla muilla on sama homma.

Pari kirjoitushäröä korjasin...