Mitä ihmettä enää tehtävissä??

[Totaaliumpikujassa]

Kuopukseni isä voi hirvittävän huonosti. Hän on yli 40-vuotias,joten jotakin aikuisuutta ja kypsyyttä jo voisi odottaa ja toivoa. Mutta ei

Mies on ollut työttömänä parisen vuotta. Raha-asiat ovat surkeasti rempallaan, luottotiedot ovat 10 vuotta sitten tapahtuneen konkurssin vuoksi menneet. Mistään ei tule rahaa centtiäkään,koska sossuun mies ei nöyrry.

Meillä mies käy riehumassa pahaa oloaan, syyllistää,huutaa,on raivokkaan äkkipikainen, alkoholin käyttö on lisääntynyt jne. Mies puhuu jo itsetuhoisestikin, mutta apua ei aio hakea mistään,koska minä olen ainoa sairas (haen kyllä apua minäkin) ja kaiken pahan alku ja juuri. Miehessä on narsistisia piirteitä paljon ja itse koen hänen taholtaan valtavaa henkistä, sosiaalista, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa.

Haluaisin miehelle kaikkea apua ja parempaa oloa. Haluaisin auttaa, tukea, ymmärtää sen mitä itsekin heikkona ja hajonneena pystyn,mutta hän vain haukkuu,syyllistää ja alistaa ja on täysin hyväksynyt olotilansa syyntakeettomana luuserina,jota vain yhteiskunta ja ihmiset kohtelevat väärin.

Olen niin loppu tähän tilanteeseen.

 

[vieras]

Näin yhteiskunta kohtelee usein syyttäänkin epäonnistuneita yrittäjiä. Tsemppiä miehelle.

 

[vieras]

Kesällä oli Hesarissa juttua jostain velkaongelmaisille miehille tarkoitetusta vertaistukiryhmästä. Esimerkkitapaukset kuulostivat kovasti kertomasi kaltaisessa tilassa olevilta.

 

[mitä]

ette kai enää yhdessä ole??? Pisti vain silmään tuo seksuaalinen väkivalta

 

[Ap]

Mies ei saa purkaa mitään missään kenellekään,paitsi minulle. Hän ei nöyrry vertaistukiryhmiin, eikä muutenkaan avaudu kenellekään. Minua hän pomottaa mennen tullen ja siinä mielessä olemme yhdessä,että hän on sairaalloisen mustasukkainen,vartioi minua ja ilmestyy meille oman mielensä mukaan.