mitä ihmettä mä teen?! (pitkä juttu)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pelottaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"pelottaa"

Vieras
Elikkäs tilanne on tämä mulla on 1v lapsi jonka oikea isä ei ole elämässämme. Tapasin nykyisen mieheni raskauden alussa ja meille on tulossa yhteinen lapsi. Olemme vähän aikaa sitten muuttaneet yhteen, muuton jälkeen hän on alkanut mollaamaan minua äitinä, olen hänen mielestään laiska enkä hoida lasta. Tämä ei ole totta koska olen todella paljon kahden lapsen kanssa. Hän on kerran aikaisemmin humalassa töninyt minua ja nostanut riveleistä, kun meillä oli riitaa. Ajattelin silloin ettei se enää toistuisi, eikä olekkaan sen jälkeen kiinni käynyt. Mutta tänään tuli humalassa kotiin ja kävi nukkumaan keittiön lattialle, lapsi tietysti oli ihmeissään ja meni kiipeilemään hänen päälleen, kerran mies ärähti hänelle minä otin lapsen heti pois ja kysyin että tätäkö meidän elämä tulee olemaan, että lapset kiipelevät sammuneen isän päällä. Hän pomppasi ylös ja alkoi huutaa että voin painua vittuun, että minähän se laiska olen ja hän hoitaa lapsen. Menin heti vessaan lapsen kanssa kunnes hän löysi tiensä makkariin nukkumaan. Nyt lapsikin on nukkumassa, mutta varmasti on ihmeissään koska ei ole koskaan nähnyt mistä tälläisenä, vaikka onkin vasta vuoden. Mä oikeesti pelkään että hänestä tulee väkivaltainen kun on humalassa, en halua lapsille sitä että isä pyörii täällä humalassa ja ärisee äidille tai lapsille! Mitä ihmettä mun pitäis tehdä, en uskalla lähteä koska toinenkin lapsi on tulossa ja olisin ihan yksin kahden pienen kanssa.
 
pärjäät varmasti kahden kanssa! mutta itsesi ja erityisesti lastesi takia, lähde!!! elämä kyllä järjestyy mutta pelon kanssa eläminen ei ole elämää. Olet ainoa joka voi lapsiasi tuollaiselta suojella...
 
Lähdet ja jätät tollasen taakses. Mieti tahdotko tosiaan lapsilles tuollaisen elämän? Ja mitä kaikkea tulevaisuus voikaan tuoda tullessaan, jos tilanne nyt on tuo...

Lapset jaksat hoitaa hyvin yksinkin, kun jäähän sulla se aikuinen vauva pois hoidettavista.
 
Jutelkaa kunhan miehen pää on selvä.
Siinä mielessä että 1v ei kyllä enää asiaa muista. Ei sen ikänen asioita murehdi tai ajattele kuten aikuiset tai vanhemmat lapset.
He elävät vielä hetkessä kiinni..
 
no jos miehen tarvii olla humalassa keskiviikkoiltapäivänä niin ihmettelisin kyllä että miksiköhän? onko ongelmaa alkoholin kanssa ja olisiko miehelle kiinnostusta sitä ongelmaa alkaa työstämään. sitä kautta varmasti löytyisi myös väkivalttomuus.
 
mä toivoisin että sä lähtisit kuitenkin pois ja pitäisit taukoa miehissä ja lastentekemisissä jatkossa. Kuulostat vähän elämään eksyneeltä, joka on luisumassa siihen kotona turpiinsa ottavan,usean lapsen äidin rooliin : /
 
tämä on niin kamalaa! en ikinä uskonut että mun elämässä vois käydä näin. oon rakastanu tota miestä ja tukenut häntä kun hänellä on ollut rankkaa ja sitten hän palkitsee minut näin. tunnen itteni ihan roskaks. eikä mun lapset ansaitse tollasta, vaikka silloin kun on kotona eikä ole juonut on todella ihminen ja osallistuu lapsen hoitoon. mutta sitten kun juo niin muuttuu ihan täysin.
 
Maailman itsekkäin tekosyy on sanoa, ettei uskalla lähteä lasten takia.
Kyllä sinä pärjäisit. Mieti vaihtoehtoja lasten kannalta. Millaisissa oloissa haluat heidän kasvavan, millaista elämää näkevän?

Odota kunnes mies on nukkunut krapulansa kunnolla pois ja keskustelkaa. Ja sen keskustelun pohjalta teet ratkaisusi. Vaadi mieheltä sitoutumista ja selitystä käytökseltään. Kysy aikooko muuttua ja miten. Miten mies haluaa elämänne jatkuvan.

Itse olen alkoholisti perheestä (isä joi) ja aina äiti selitti ettei lasten takia voi lähteä, miten sitten muka selviäisi. Minä olen pienestä pitäen, niin kauan kuin muistan, kantanut huonoa omatuntoa siitä että olen olemassa. Ymmärsin kyllä, että ei ole minun syyni, että vanhemmat eivät ole onnellisia. Mutta oli minun syytäni, etteivät he voineet erota ja olla onnellisia :( Miten väärin voikaan lapsi ajatella, miten suuren syyllisyyden kantaa sisällään.
 
miehellä itsellään on ollut ihan kamala lapsuus, isä joi ja hakkasi heidän äitiään.. yms. on mulle sanonut että ei koskaan halua omille lapsilleen samaa. ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun lapsen nähden käyttäytyi näin, mutta lapsi on todella herkkä ja hänestä heti huomaa kun menee hämillee tollasesta. kai se on juteltava huomenna kun on selvä, enkä uskaltaisi herättämään mennäkkään.
 
[QUOTE="pelottaa";23746729]tämä on niin kamalaa! en ikinä uskonut että mun elämässä vois käydä näin. oon rakastanu tota miestä ja tukenut häntä kun hänellä on ollut rankkaa ja sitten hän palkitsee minut näin. tunnen itteni ihan roskaks. eikä mun lapset ansaitse tollasta, vaikka silloin kun on kotona eikä ole juonut on todella ihminen ja osallistuu lapsen hoitoon. mutta sitten kun juo niin muuttuu ihan täysin.[/QUOTE]

Mutta voit nyt tehdä oikean ratkaisun, eli erota ja pelastaa itsesi ja lapsesi ennen kuin on liian myöhäistä.
 
[QUOTE="pelottaa";23746781]miehellä itsellään on ollut ihan kamala lapsuus, isä joi ja hakkasi heidän äitiään.. yms. on mulle sanonut että ei koskaan halua omille lapsilleen samaa. ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun lapsen nähden käyttäytyi näin, mutta lapsi on todella herkkä ja hänestä heti huomaa kun menee hämillee tollasesta. kai se on juteltava huomenna kun on selvä, enkä uskaltaisi herättämään mennäkkään.[/QUOTE]

Miehen pitää sit tehdä jotain, mennä juttelee johonkin tms...
Sääli on sairautta.. Tarkoittaa siis sitä, että jos siä vaan säälit miestäs ja annat sen tehdä asioita, kun sillä oli niin kurja lapsuus, niin siinä et voita yhtään mitään
 
Olet laittanut alulle alle vuoden sisällä esikoisen syntymästä lapsen uuden miehen kanssa, jota et tunne. Ensimmäisen isä ei olemukana kuvioissa. Kohta ei merkeistä päätellen toisenkaan.

Minusta olet vastuuton. Ajatteletko yhtään lastesi parasta?
 
Miksi ylipäätään juo itseään tähän aikaan humalaan? Miksi on muuttunut sellaiseksi?
Iso kasa asioita selvittämättä. Ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen ei kannata heti luovuttaa, mutta jos ei mies mitään yritä tehdäkään vastoinkäymisestä selvitäkseen, on turha yrittää odottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pistää vihaksi;23746888:
Olet laittanut alulle alle vuoden sisällä esikoisen syntymästä lapsen uuden miehen kanssa, jota et tunne. Ensimmäisen isä ei olemukana kuvioissa. Kohta ei merkeistä päätellen toisenkaan.

Minusta olet vastuuton. Ajatteletko yhtään lastesi parasta?


Peesi tälle. Veikkaan että olet tosi nuori. Ja teet vielä kolmannenkin lapsen väärän miehen kanssa. Mutta tarkoitukseni ei ole vinoilla vaan toivotan hyvää jatkoa lastesi kanssa mihin ratkaisuun sitten päädytkin. Muista aina että ihminen ei muutu.
 
Humalassa keskellä viikkoa ja sä älypää et lähtenyt heti kun ensimmäinen töniminen tapahtui.
Sä olet juuri sellainen luuserivässykkä joita mä en voi sietää. Voi lässyn lässyn lää kun yks kerta vaan ja ei se toistu ja ei se tarkottanu ja mä ajattelin että tää oli vaan tää yks kerta, ei se käy toista kertaa kiinni jne.
Herää pahvi!
 
Pakkaa nyt hitto soikoon ne laukut, otat lapsen ja lähdet. Mun mielestä on vastuutonta altistaa lapsensa tollaselle. Voitte keskustella sitten myöhemmin, jos niikseen on, mutta vaadit ainakin jotain pariterapiaa ja miehelle yksilöterapiaa ennen kun palaat ottaan itelles ja lapsilles turpaan. Ja kai sä tajuat, että te ootte lastensuojelun asiakkaita alta aikayksikön, jos vaan säälit äijääs ja päästät sen kun koira veräjästä kun se on selvinpäin niin kiva mies.
 
ap!
jäin aikoinaan juuri 1v1kk ja vastasyntyneen kanssa yksin :(
selvitty on!! lapset ovat 4v ja 3v.
vaatii tietenkin hyvää tukiverkkoa ja välittäviä ihmisiä ympärillä.. toivottavasti sinulla on niitä!!
kaikesta kuitenkin selviää! enkeleitä vierellesi.
 
Kyllä mä lähtisin tossa tilanteessa. Mun äitini on lähtenyt meidän kanssa kun olimme pieniä, muistaakseni veljeni oli vielä vauva, ja hyvin pärjäsi. Uskalla ottaa se askel, äläkä altista itseäsi ja lapsiasi miehelle joka ei osaa olla niin kuin pitää. Löydät kyllä voimaa siihen, miten olisi turvatalo tms. aluksi? Sieltä saisit tukea ja apua muutokseen.
 

Yhteistyössä