Mitä ihmettä teen ton 5 veen kanssa?Asiallisia kommentteja, kiitos!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mama"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mama"

Vieras
Joo, joku saattaa tunnistaa mut tästä tekstistä, mutta ei haittaa...
Lapsi kotihoidossa,2 vee sisarus.Kerhoon ei halua, eikä kahteen harrastukseen.Ok, harrastukset nyt lopetettu, mutta kerhossa täytyy käydä (2x vko, 3 tuntia kerrallaan).Menee sinne monesti kyynel silmässä, mutta tulee pois iloisin mielin ja ''kivaa oli''.Mummon kanssa oli lähdössä heppoja katsomaan, rakastaa niitä.Viime hetkellä muutti mielensä ja jäi kotiin.Viihtyy kotona, mutta oikeastaan roikkuu koko ajan lahkeessa, haluaa, että aikuinen leikkii hänen kanssaan, aina oikeastaan roolileikkejä.Sisaruksen kanssa leikkii roolileikkejä.Ei halua mummolaan yökylään, kun tulee ikävä.Laitoin pikkusisarusta päiväunille(menen viereen makaamaan) ja normaalisti 5 vee katsoo sen aikaa lastenohjelmia.Eilen laitoin ohjelmia, mutta ne loppui sillä välin, kun olin nukuttamassa.Sitten alkoi isomman huuto ja itku, ''Mulla on ikävä''.En saanut pienempää päiväunille, kun isompi huusi.
Ja nyt toi nukkumaanmeneminen.....AAARGH!!!Makasin sängyssä hänen vieressään ja kerrottiin toisillemme satuja.Se oli ihan mukava hetki.Sitten kun lähdin, alkoi huuto ja itku ''Mulla on teitä ikävä, haluan vettä, mulla on kuuma.''Kävin antamassa halin.Huuto jatkui, jonkin aikaa, nousi muutaman kerran sängystä, halusi tulla vanhempien sänkyyn, itkua.Nyt näköjään nukahti...
Mikä ihme tota vaivaa?Oon viettänyt enemmä aikaa lapsen kanssa, muta ei näytä auttavan.
Sanokaa, että se on vain vaihe, joka menee ohi...Välillä mietin, että mitä ihmettä mä oon tehnyt väärin, kun siitä on tullut tommonen.
Sori, jos oli sekavaa, mua niiin v*****aa koko homma...
 
Noita kaikenlaisia kausia tulee ja menee. Sitä saa kuule useinkin olla haavi auki, että mitä helvettiä tämä nyt on.
Mie kyllä sovittuihin menoihin yms. pakottaisin, koska nauttii miistä kumminkin. Sitä paitsi tommosesta lapsen on hyvä lähtee pompottamaan koko perhettä kaikella tavalla. Joten pidä kiinni sovituista jutuista.
 
Tarttisi ehkä vää'n enemmän kodin ulkopuolista elämää? Onko kavereita, joiden luona kyläillä tai joita kutsua kylään? Miten arkipäivät muuten sujuu, mitä teette? Jos kavereita ei ole, ei ihme jos roikkuu lahkeessa. Ne kuuluu ton ikäisen elämään aika olennaisesti tai pitäsi kuulua jos perheessä ei ole leikkiseuraa (2vee on kuitenkin aika pieni ainoaksi kaveriksi).

Kun meillä oli saman ikäinen kotihoidossa, oli kerhon lisäksi kaverikyläilyt tosi tärkeitä. En tiedä mitä oltaisiin tehty ilman niitä, meilläkin kävi paljon kavereita kylässä. En myöskään tiedä, antaisinko 5-vuotiaan päättää, ettei lähdekään sovittuun juttuun mummon kanssa. Ehkä lapsi tarttee vähän tuuppausta kun kerhossakin kuitenkin viihtyy vaikkei haluaisi mennä?
 
kiitos, ihanat!eli mun pitäis olla vaan tiukempi?!?lähimmät kaverit on 8 km:n ajomatkan päässä, joten se vähän rajoittaa, mutta pitänee järjestää kaveritreffejä enemmän
 
Kuullostaa jotenkin huomionhakuiselta.

Meilläkin lapset yhteen väliin yritti jatkuvasti juoksuttaa sängystä esim. vettä hakemaan, sit tuli pissahätä jne... Mä oon tehnyt selväksi, että ennen iltasatuja ja sänkyyn menoa syödään iltapala ja juodaan, jos on jano. Ei enää nykyään kovin usein yritetä juoksuttaa.

Tosta yökyläilystä, onnistuisiko niin että sisarukset yhdessä menisivät mummon luo? Meidän lapset joskus yhdessä käyvät, en usko että yksin haluaisivat mennä, paitsi ehkä esikoinen (6v).

Pienimmän nukuttaminen päiväunille on meillä onnistunut niin, että oon lukenut satuja sängyssä. Isommat saavat samalla läheisyyttä, kun makaavat mun vieressä ja kuuntelevat satuja. Pienin nukahti yleensä kesken satujen, kun oli väsynyt muutenkin. Ehkä sun esikoiselle tulee yksinäinen olo, jos joutuu yksinään videoita katselemaan eri huoneessa?

En nyt tiedä oliko tästä jotain apua, toivottavasti:)
 
Ikävä kyllä lapset "pelaavat pelejä" jopa itseään vastaan eli he eivät halua, mitä sinä haluat vaan päinvastaista, vaikka oikeasti haluaisivat juuri sitä toista vaihtoehtoa...

Ikävä kyllä lapsen ei tule saada päättää ajankäytöstään, vaan vanhemmat päättävät. Jos haluat, että lapsi käy kerhossa, niin hän käy siellä. Eri asia ovat ne lapset, jotka itkevät kaksi kuukautta joka ikinen krta kolme tuntia putkeen... Heitä ei tarvitse sitten pakottaa sinne kerhoon, mutta moni lapsi sanoo ettei halua mennä jonnekin ja silti siellä oleminen on nautinto.

Eli sitkeästi vain menette ja yritätte. Sitkeästi kerrot vain, että "näin homma menee"... Sitä vastustelua on jonkun aikaa, mutta se kuuluu kehitykseen. Jos se vastustelu ja itkeminen on aivan hillitöntä eikä ole lainkaan tuota "se oli aivan kivaa" vaihetta niin sitten anna olla - muuten pidät pääsi...
 
onko mahdollista että siellä kerhossa on joku klikki, huutelua, kiusaamista tms mihin reagoi? joskushan voi olla niinkin että vaikka lapsella itsellä ei ole konfiltikia vaan jotkut muut kinastelee niin herkkä lapsi reaoi siihenkin.
tai sitten siellä kerhossa on joku joka huutaa puolet ajasta kotiikäväänsä, voihan tuo olla ihan opittua/matkimista. joka tapauksessa tommosia kausia tulee ja menee, minkäs teet, olisi varmasti hyvä kun saisi mallia omanikäisistä/ vähän vanhemmistakin lapsista niin oppisi reippaita käyttäytymismalleja
 
ja sitten, kun vuoden päästä alkaa eskari, niin nyt jo kauhukuvat, miten toi arkajalka siellä selviää...ja pitää alkaa enemmän jättää hoitoon vaikka mummolaan kauppareissun ajaksi...
kun on esikoinen kyseessä, niin tuntuu, että välillä on ihan hakoteillä tällaisten juttujen kanssa...
 
tietääkseni kerhossa ei mitään ihmeellistä, pitääpä vielä kysäistä kerhotädeiltä.jos matkimisesta puhutaan, niin ainakin pikkusisarus tekee myös välillä tuota, ettei halua kerhoon...
olo helpottuu kovasti, kun näitä lukee, kiitos! :)
 
mulla tuli vaan kans mieleen että oliskohan kyse siitä, että kaipaa nyt erityisesti sinulta huomiota ja rakkautta. 5 v on kuitenkin tosi pieni vielä ja kun hänellä on vielä se nuorempi sisaruskin joka helpolla saa enemmän huomiota ja hoivaa... Anna lapsen olla tarvitseva ja takertuva niin kauan kun hän kokee sen tarpeelliseksi. Kyllä hän siitä sitten kasvaa..
 
kuin mun tekstiä viime kesältä/syksyltä. onko poika? meillä ei edes suostunut kerhossa käymään. no tietenkin eskariin menoa pelkäsin hirveästi mutta kun päätin itselleni että viikon jaksan sitä tappelua mutta periksi en anna niin eiköhän poika opi et siel on käytävä. 3 päivää saatiin kantaa se raivoavana sinne mutta sitten yhtääkkiä kun huomas että ei auta temppuilut niin eskari lähtenyt hyuvin käyntiin! joka ilta vielä kyselee seuraavasta päivästä ja kuulemma jännittää.
 

Yhteistyössä