H
hädässä ystävä tunnetaan
Vieras
Ystävälläni on pieni vauva. Raskausaikana hän mietti, että mitähän tässä on tullut tehtyä, kun päätti äidiksi ryhtyä. Nyt kun vauva on syntynyt, on tämä tuore äiti muutamia kertoja puhunut mulle sellaisia, et välillä jo vähän kaduttaa kun tähän hommaan ryhtyi, on rankkaa ja että hänellä ja miehellä ei ole enää yhtään yhteistä aikaa. Imetys tuntuu tympivän myös ja omat menot on tärkeitä ja harrastamaan pitää päästä nyt heti.
Mulle on tullut näitä juttuja kuunnellessa vähän hassu olo. Itse olin tuossa vaiheessa hyvin kiinni vauvassani, enkä halunnut lähteä mihinkään. Miehen kanssa ei ole juuri koskaan yhteistä aikaa meilläkään, mutta niin se vaan monesti on pikkulapsiperheissä. Ikinä ei ole kaduttanut lasten hankinta, vaikka tottakai meillä niin kuin varmasti kaikilla muillakin on rankkaa välillä lasten kanssa. Niin että mitä jos ystävälläni on jotain synnyksen jälkeisen masennuksen oireita? Ehkä minä vaan ylireagoin ja kuvittelen omiani hänen puheidensa perusteella. Mutta jos sellaista alkaa ilmentyä ja nuo jutut (että kaduttaa koko homma jne) jatkuu, niin miten asian voi ottaa puheeksi? Toteanko, ettei se mulle kuulu vai tarjoanko apua? Jos, niin miten sen teen? Miten tuollainen asia otetaan puheeksi, jos tuntuu, että toinen tarvitsee apua?
Mulle on tullut näitä juttuja kuunnellessa vähän hassu olo. Itse olin tuossa vaiheessa hyvin kiinni vauvassani, enkä halunnut lähteä mihinkään. Miehen kanssa ei ole juuri koskaan yhteistä aikaa meilläkään, mutta niin se vaan monesti on pikkulapsiperheissä. Ikinä ei ole kaduttanut lasten hankinta, vaikka tottakai meillä niin kuin varmasti kaikilla muillakin on rankkaa välillä lasten kanssa. Niin että mitä jos ystävälläni on jotain synnyksen jälkeisen masennuksen oireita? Ehkä minä vaan ylireagoin ja kuvittelen omiani hänen puheidensa perusteella. Mutta jos sellaista alkaa ilmentyä ja nuo jutut (että kaduttaa koko homma jne) jatkuu, niin miten asian voi ottaa puheeksi? Toteanko, ettei se mulle kuulu vai tarjoanko apua? Jos, niin miten sen teen? Miten tuollainen asia otetaan puheeksi, jos tuntuu, että toinen tarvitsee apua?