Mitä kaverisuhteita alle 3-vuotiailla päiväkodissa

[pohtivaäiti]

Tyttöni 2v 11 kuukautta on nyt ollut 3 kuukautta päiväkodissa. Aluksi oli kovin itkuista, mutta nyt on alkanut helpottaa.

Kyselin hoitajalta erään hakukerran yhteydessä, miten tytöllä nyt menee ja kuinka leikkii muiden kanssa. Hoitaja sanoi, että muuten ihan hyvin, mutta tytölläni ei oikein ole kaveria päiväkodissa. Kysyin, mitä hän tarkoittaa. Hoitaja vastasi, että tyttöni kyllä leikkii muiden kanssa, mutta hän saattaa mennä kesken kotileikin ottamaan toisen kattilan ym ja siitä tulee riitaa.

Lapset ovat iältään 1-3 -vuotiaita. Minua jäi kovasti kaivelemaan keskustelu ja aion keskustella aiheesta lisää.

Haluaisin kysyä teiltä, kuinka yleistä on, että alle kolmivuotialla on ns. läheinen ystävyyssuhde tai leikkikaverisuhde päiviksessä?

Minun kokemuksesi on se, että tyttöni on kovin sosiaalinen ja nauttii toisten seurasta. Meillä käy muutama samanikäinen kaveri kylässä ja yksi niistä on nyt noussut todella tärkeäksi. Samanlaista suhdetta ei ole syntynyt päiväkodissa. Pitäisikö? Siis näin pienillä? En oikein tiedä, mitä ajatella.

Minusta on melko luonnollista, että näin pienillä tulee kinaa tavaroista, koska kaikki on "minun" ja jakamista vasta opetellaan. Omasta mielestäni tämä "minun"-vaihe on helpottanut sitten viime kesän.

Huoh. Antakaa kiltit kuulua mielipiteitä.

 

[Kowalski]

Kyllä mun pojalla oli tuossa iässä bestis päiväkodissa. Ainoa toinen "iso poika" pienten ryhmässä: leikkivät aina yhdessä, kun toinen ei ollut paikalla niin toinen oli ihan orpona :heart:. Ja se "minun"- vaihekin oli jo kaukana takanapäin.

Sama juttu tyttöni suhteen: oli paras kaveri/parhaat kaverit, eikä ongelmia lelujen jakamisessa.

Sen kyllä huomasin, että monella muulla sen ikäisellä oli vielä tuota lelujen ottamista toisten kädestä, jne.

Poika meni päiväkotiin 1 v 9 kk iässä, tyttö oli kotihoidettu kolmevuotiaaksi. Tyttökin kävi kyllä perhekerhoissa vuoden ikäisestä ja puistotädillä puolitoistavuotiaasta. Poika aloitti perhekerhoilun jo pikkuvauvana.

Ja vaikkei täällä saakaan sanoa mitään positiivista omista lapsistaan, niin noita molempia on kehuttu sosiaalisesti taitaviksi ja ikäistään kypsemmiksi leikkijöiksi.

 

[Jenis]

Mulla on 2,5-vuotias poika, jolla on 3-4-vuotiaita "kavereita" (eli siis lähipiiriin kuuluvia lapsia), ja kyllä hekin kinastelevat leluista minkä ehtivät, ja varsinkin tämä pienin vie toisilta leluja surutta kädestä. Joku 3-vuotias on mun mielestä kyllä tosi pieni vielä itsenäisiä kaverisuhteita luomaan, mun mielestä ton ikäiset leikkii niiden kanssa/rinnalla jotka paikalla ovat, toisten kanssa tietty sujuvammin kuin toisten, mutta ilman että kyse on varsinaisesta kaverisuhteesta vielä.

 

[ole rauhassa]

Sun ei tartte olla ollenkaan huolissas. Ei ton ikäisellä tarvi olla mitään erityistä kaverisuhdetta, tuskin siellä on muillakaan. Kyllä se ehtii sitten myöhemmin eskarissa ja koulussa hommaamaan niitä läheisiä ystäviä

 

[Nyynä]

muistelen erään kasvatuspsykologin miulle sanoneen että alle 3-vuotiailla ei ole vielä semmosia sosiaalisia taitoja että he osaisivat luoda kaveruussuhteita. jotenka tuommonen käytös on ihan normaalia.

 

[ZäDäM]

Meillä poika viime vuonna alle 3 vuotiaana lyöttäytyi toisen pojan seuraan, joka oli jo yli 3 vuotta. Pojat leikikivät useimmiten hyvin, mutta toki jotain kinaakin välillä oli.

Mutta sanoisin että tuo lelujen omiminen on ihan normaalia.

 

[Riaana]

En osaa päiväkoti -näkökulmasta sanoa mitään kun omani on kotihoidossa. Kerhon kautta tytölläni (2v9kk) on saman ikäinen "paras kaveri" ja kyläilemmekin toisissamme. Selvästi nauttivat toistensa seurasta ja omani on selkeästi pettynyt ja alla päin jos tämä ystävä ei tule kerhoon. Mutta kyllä heillä ainakin edelleen on paljon kinaa ja riitaa tavaroista vaikka selvästi toistensa seurasta nauttivat. Minun mielestäni se kuuluu luonnollisena osana lasten ikään.