Mitä kestän parisuhteen vuoksi?

[Nuorivielä]

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Olemme kihloissa, ja meillä on yhteinen 5-vuotias lapsi.

Ongelmani koskee riitelyjämme. Miehelläni on tarve kontrolloida minua, jos hän päättää, ettei halua enää puhua jostain asiasta, josta yritämme päästä yhteisymmärrykseen. Hän huutaa naamani edessä, ja jos en ole hiljaa vaikka hän pyytää, hän saattaa töniä minua tai vaikka kopauttaa käsivarteen. Se on ainoa keino kuulemma saada minut hiljaiseksi.

Minua vaivaavat nämä riitatilanteet, minun on vaikea unohtaa niitä. Olen ajatellut, että minua ei kohdella näin, edes riitelytilanteissa, ja olen pohtinut pois muuttamista lapsemme kanssa. Tilanne on kuitenkin vaikea, koska mies osaa olla ihana, emmekä aina riitele näin. Meillä on myös yhteinen oma talo ja ihana sukulaissuhteet, jotka vaikuttavat myös eropäätökseen.

On itse asiassa pitkälle minusta kiinni, mihin pisteeseen riitelymme menee. Jos en tottele, saan tuta sen ja usein mies komentelee minua vielä riidan jälkeenkin. Vaikuttaa siltä, että hänen on komenneltava minua oman mielihyvänsä vuoksi.

Mitä voisin tehdä? Olisitteko itse valmis elämään näin? Olen suruissani ja hukassa, kun näitä tilanteita saattuu. Olisiko teillä ajatuksia?

 

[huh]

\

Hän huutaa naamani edessä, ja jos en ole hiljaa vaikka hän pyytää, hän saattaa töniä minua tai vaikka kopauttaa käsivarteen. Se on ainoa keino kuulemma saada minut hiljaiseksi.

On itse asiassa pitkälle minusta kiinni, mihin pisteeseen riitelymme menee. Jos en tottele, saan tuta sen ja usein mies komentelee minua vielä riidan jälkeenkin. Vaikuttaa siltä, että hänen on komenneltava minua oman mielihyvänsä vuoksi.

Sinun on haettava apua itsellesi ja miehellesi. Et ole kotona turvassa. Tasavertaiseen ihmissuhteeseen ei kuulu tuollainen komentelu. Puolisoiden on tarkoitus olla tasavertaisia aikuisia keskenään. Nyt miehesi yrittää olla isäsi, kova sellainen.

Hän myös rikkoo fyysistä koskemattomuuttasi. Sitä on töniminen, käsivarteen kopauttaminen, naamaa päin huutaminen. Vaikka hän ei ole vielä sinua nyrkillä kumauttanut, älä anna hänelle siihen tilaisuutta vaan pysy hänestä kaukana, jollei hän suostu hakemaan apua ja muuta tapojaan.

Äläkä usko, että hänen väkivaltaisuutensa olisi jotenkin sinusta johtuvaa. Tuollainen ihminen löytää kyllä aina syyn itsensä ulkopuolelta. Mikään ei oikeuta fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen, ei sekään, että sinä et ymmärtäisi noudattaa hänen sinulle asettamiaan rajoja.

Hanki apua vähintäänkin itsellesi mutta mieluiten teille molemmille! Ja jos sinulla on lapsia, avun tarve on sitäkin välttämättömämpi.

 

[winhis]

En olisi valmis leimaamaan miestäsi väkivaltaiseksi alistajaksi. Oma mieheni (yhdessä 7 v, yksi lapsi) oli suhteen ensimmäiset 4 vuotta hieman samanlainen. Todella ihana mies -paitsi riitatilanteissa. Kauan se kesti, mutta sitkeällä keskustelulla saatiin asia kuntoon. Kyllä kaverini ihmettelivät, miten siedän moista käytöstä, mutta kun itse tiesin, millainen aarre mies on, kunhan vaan ymmärtää miltä hänen käytöksensä minusta tuntuu. Ja siitä oikeasti oli kyse. Mies oli saanut käytösmallin kotoa ja muutenkin kuullut ja nähnyt paljon vastaavaa käytöstä- haukkumista ja komentelua. Hän ei oikeasti tajunnut (tai ainakaan aidosti osannut sisäistää) miten kamalalta se minusta tuntuu, kun meillä kotona ei koskaan haukuttu muita eikä kohdeltu epäkunnioittavasti. Aluksi lähdin riitoihin täysillä mukaan, kiljuin ja karjuin ja itkin, mutta siitähän se soppa vaan paheni. Pikkuhiljaa tajusin, että jos mies todella minua rakastaa, niin avain on saada se tajuamaan, kuinka pahalta minusta tuntuu. Rupesin puhumaan asiasta riidattomina hetkinä ja siitä alkaen asiat paranivat. Munkin mies saattoi silloin alussa huutaa "turpa kiinni" ja jos en "totellut", niin tönäistä ohimennessään tai muuta "viatonta", mutta kuitenkin väkivaltaista. Sekin loppui, kun saimme keskusteltua asiasta ja mies tajusi, kuinka uhkaavalta ja väkivaltaiselta pienikin ele voi minusta tuntua. Yhteenvetona voisi sanoa, että hänen tapansa osoittaa ihan tavallista kiukkua tarkoittivat minun aivoissani uhkaa ja alistamista. Kun löysimme yhteisen kielen, asia korjaantui. Lisäksi mies kävi vuoden verran perheterapeutilla puimassa lapsuudessa näkemäänsä ja kokemaansa ja tämä varmasti auttoi sisäistämään uuden tavan toimia.

Tulipa pitkä sepustus... Mutta kai haluan vain sanoa, että joskus voi siihen sydämeensäkin luottaa. Ei miehesi välttämättä ole paha, hänellä voi olla vaan väärä tapa toimia. Yritä puhua riidattomana hetkenä hänelle ja jos tuntuu että kahden ette pysty selvittämään asiaa, niin kokeilkaa jotain ulkopuolista apua. Jos mies rakastaa sinua aidosti, niin hän kyllä suostuu. Mutta tosi hyvä, että ajattelet, ettet aio sietää tuollaista, ei sinun tarvitsekaan! Äläkä huoli siitä mitä muut sanovat, minä sain kuulla monia monia kertoja, kuinka idiootti olen ja luuseri, kun olen tuollaisen miehen kanssa. Ja nyt monen ihanan vuoden jälkeen kaverit on kateellisia upeasta, minua kaikessä huomioivassa ja perheeseen sitoutuneesta miehestä. Minäpä näin alusta asti, millaista meillä voi olla, jos molemmat tekevät töitä, ja kyllä kannatti!!! Mutta tosiaan, miehen pitää kyllä olla valmis kuuntelemaan, puhumaan ja muuttamaan asioita.

 

[huh]

Ei väkivaltainen mieskään välttämättä paha ole, joku vaikeus hänelläkin on, kun täytyy noin käyttäytyä. Mutta tuollainen aggressiivinen käyttäytyminen voi jossain tilanteessa mennä ylitse ja nyrkkiä tulee, jos on väsynyt tai erityisen ärsyyntynyt. Halusin tarkoituksellisesti vähän "pelotella" sen takia, että kun lähtee aggression tielle, rajat voivat olla hyvin häilyvät.

Hanki siis apua. Jos sitä saatte ja miehesi haluaa ottaa vastaan, ei miestä tarvitse välttämättä jättää. Mutta tee hänelle selväksi, että käytöksen ON MUUTUTTAVA. Tuollaista ei tarvitse sietää eikä pidä, kun on lapsiakin.

 

[Kokemusta on]

Suosittelen katsastamaan Narsistien Uhrit ry:n nettisivut: siellä on hyviä asiantuntija-artikkeleita ja vilkkaana toimiva keskustelupalsta, jossa ihmisillä on kaikenlaisia kokemuksia miehistä (miksei naisistakin), jotka "ovat ihania, mutta huutavat, haukkuvat ja lyövät"... Voimia!

 

[winhis]

\

Ei väkivaltainen mieskään välttämättä paha ole, joku vaikeus hänelläkin on, kun täytyy noin käyttäytyä. Mutta tuollainen aggressiivinen käyttäytyminen voi jossain tilanteessa mennä ylitse ja nyrkkiä tulee, jos on väsynyt tai erityisen ärsyyntynyt. Halusin tarkoituksellisesti vähän "pelotella" sen takia, että kun lähtee aggression tielle, rajat voivat olla hyvin häilyvät.

Hanki siis apua. Jos sitä saatte ja miehesi haluaa ottaa vastaan, ei miestä tarvitse välttämättä jättää. Mutta tee hänelle selväksi, että käytöksen ON MUUTUTTAVA. Tuollaista ei tarvitse sietää eikä pidä, kun on lapsiakin.

Ihan totta, pitää olla tosi tarkkana, jos on vähänkin taipumusta fyysiseen käsiksikäymiseen. Tee tosiaan selväksi, että edes pieni tökkiminen tai töniminen EI OLE HYVÄKSYTTÄVÄÄ. Älä esimerkiksi sano "ei se mitään" kun mies pyytää anteeksi. Kerro vaikka että mukava kun pyytää anteeksi, mutta se sana on merkityksetön niinkauan kun sama toistuu. Huomaat kyllä hyvin nopeasti, onko mies valmis tekemään muutoksia vuoksesi, kunhan pääsette keskustelemaan asioista rauhallisesti.