Riippuen tietysti lähtökohdasta tuolla laskutavalla ei siis kannata pistää tikkua ristiin koko asian vuoksi.
Aloittavan viljelijän ei kannata koskaan laskea mitään alle kymmenen vuoden aikajänteen varaan.
Maan kasvukuntoon saattaminen ja oma oppiminenkin vievät jokusen vuoden.
Lisäksi on todennäköistä, että ruokahalu kasvaa syödessä eli kun saadaan jotakin satoa kasvatetuksi, on seuraavalle kaudelle hiukan kunnianhimoisemmat suunnitelmat.
Ja niitten toteuttaminen vaatii taas puolestaan lisää taloudellista panostusta.
Peruna kasvaa kyllä lähes joka paikassa ja melko karuissakin olosuhteissa. mutta kun sitä tuppaa seuraamaan sitten niitä vaativaisempiakin kasveja, porkkanat, kaalit, sipulit, valkosipulit, sellerit, persiljat.... Silloin alkaa tuotantopanokset olla jo sitä luokkaa, että mitenkään säästösyillä ei touhua enää voi perustella.
Silloin on joko myönnettävä, että tuli valituksi melko kallis harrastus.
Toinen vaihtoehto on sitten kääntää tappiot voitoiksi eli alkaa myydä satoaan. tässäkin on omat niksinsä, joitten opettelussa menee taas aikansa.
