Mä autan tänä jouluna kahta oikeasti vähävaraista yh-äitiä. Mutta hyvin varovasti asiaa kysyin juuri sen takia että jos loukkaantuvat. Toiselle vein sitten lahjapaketeissa pienet suklaarasiat ja makuunin lahjakortteja (sekä äidille että teini-ikäiselle tytölle) ja ruokakassin, vaikka äiti sanoi että kyllä he pärjäävät. Sitten kun vein kassin, oli todella onnellinen koska heillä ei sitten oikeasti ollutkaan ruokaa, kunhan oli sanonut koska ei kehdannut sanoa ettei ole. Ruokakassin annoin myös siksi, että tiedän ettei äiti osaa käsitellä rahaa ja se olisi saattanut mennä johonkin ihan muuhun kuin ruokaan.
Toiselle äidille soitin ja varovasti tiedustelin että onkohan teillä ruokaa jouluksi... ja yhtä varovasti hän vastasi että on heillä jotain (eli siis suomeksi: ei ole)... sanoin sitten että minulla on ongelma, haluaisin lahjoittaa keräyksiin rahaa mutta en voi luottaa että ne menevät oikeasti tarvitseville (kuten tältä palstalta on käynyt ilmi niin menevät usein aivan väärille ihmisille!) niin että voisinko antaa suoraan hänelle? Hän alkoi itkeä ja se kertoi minulle kaiken.
Mutta siis, jos vaikka sanoisi noin että haluaisi lahjoittaa mutta toivoisi että menisi oikeasti tarvitsevalle, tai sitten veisi vain ruokakassin tai ihan tapauksesta riippuen, itse tunnet tämän perheen parhaiten. Minullekin oli vaikeaa juuri sen takia kun pelkäsin että nämä ihmiset nolostuisivat, mutta ihme kyllä osasin asian esittää niin ettei asiasta tullut ongelmaa. Tosin tilannetta auttoi että tunnen molemmat äidit melko hyvin. Rohkeutta siis, joulu on kerran vuodessa vaan!