Mitä mä oon tehnyt väärin kun eroahdistus vaan tuntuu pahenevan?

[valoa tunnelin päässä?]

En mitä voisin tehdä. Esikoisella oli lyhyt vierastamisvaihe ja sen jälkeen, pienen tutustumisen jälkeen leikki kaikkien kanssa. Tilanne ei koskaan ollut näin paha kun kuopuksen kohdalla. Vierastaminen, eli vieraan sylissä itkiminen alkoi 4kk iässä. Siitä se pikkuhiljaa pahene kunnon eroahdistukseen eli kun vauva oli 8kk itki ja huusi heti kun poistuin näkyvistä ja konttasi perään. Nyt kun ikää on jo 10kk tilanne on ihan kamala. Kuopus edelleen itkee perään jos poistun näkyvistä. Hän huutaa suoraa huutoa aina autossa koko automatkan jos hän ei näe mua. Vieraissa paikoissa on pidettävä koko ajan sylissä. Vieraat ihmiset ei saa edes katsoa häneen päin tai hän alkaa itkemään. Jopa isänsä seurassa itkee mun perään. Me ei kohta voida enää lähteä mihinkään tai pyytää ketään meille kylään kun aina se on vaan yhtä itkua ja huutoa. Mitä mä oon tehnyt väärin? Ehkä me ollaan nyt oltu vähän enemmän vaan kotona kuin esikoisen aikana. Ehkä mä oon hoitanut yksin vauvaa enemmän, mutta ei kai sellainen voi kuitenkaan tällaista aiheuttaa?

 

[wefewf]

Lapset on erilaisia, ehkä se pitää vaan hyväksyä? Menee tuo ajan kanssa ohi.

 

[kmkm]

NO eroahdistushan on merkki siitä että sun ja lapsen kiintymyssuhde on hyvä ja lapsi on kehittynyt normaalisti. Meidän esikoinen oli tollanen ja vielä 1v vanhana huusi suoraa huutoa jos joku vieras katsoi sen päälle. Nyt hän on erittäin tasapainoinen, sosiaalinen ja itsenäinen 6vuotias.

 

[kmkm]

NO eroahdistushan on merkki siitä että sun ja lapsen kiintymyssuhde on hyvä ja lapsi on kehittynyt normaalisti. Meidän esikoinen oli tollanen ja vielä 1v vanhana huusi suoraa huutoa jos joku vieras katsoi sen päälle. Nyt hän on erittäin tasapainoinen, sosiaalinen ja itsenäinen 6vuotias.

meillä jäi 1v kuvat ottamatta kun poiia ois vaan huutanu valokuvaamossa ja 1v synttäritki sujui huudon merkeissä vaikka vieraana oli vain mummit, kummit ja tädit eli lapselle tutut ihmiset.

 

[valoa tunnelin päässä?]

Lapset on erilaisia, ehkä se pitää vaan hyväksyä? Menee tuo ajan kanssa ohi.

Mä pelkään et ei mene ohi :/ Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu kun tämä vaan pahenee ja pahenee. Olisi vaikka kuinka paljon läheisiä, mummeja, kummeja, tätejä ja setiä jotka haluaisi välillä hoitaa kuopusta, pitää edes sylissä mutta kun ei. Kieltämättä on myös raskasta mulle ja miehelle varsinkin kun tuntuu ettei oma lapsi huoli. Kuopuksen kanssa eristäydytään pian kokonaan kun mihinkään ei jaksa lähteä kun siitä seuraa vaan itkua. Eikä kukaan halua pian tulla enää kylään kun kuopus vaan huutaa. Ja tietenkin mun pitäisi mennä takaisin töihin jo 3kk päästä joten senkin takia mietityttää...

 

["Maija"]

Mä pelkään et ei mene ohi :/ Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu kun tämä vaan pahenee ja pahenee. Olisi vaikka kuinka paljon läheisiä, mummeja, kummeja, tätejä ja setiä jotka haluaisi välillä hoitaa kuopusta, pitää edes sylissä mutta kun ei. Kieltämättä on myös raskasta mulle ja miehelle varsinkin kun tuntuu ettei oma lapsi huoli. Kuopuksen kanssa eristäydytään pian kokonaan kun mihinkään ei jaksa lähteä kun siitä seuraa vaan itkua. Eikä kukaan halua pian tulla enää kylään kun kuopus vaan huutaa. Ja tietenkin mun pitäisi mennä takaisin töihin jo 3kk päästä joten senkin takia mietityttää...

No ehkäpä tossa se syy, että on paljon mummeja, kummeja jne. jotka haluais hoitaa. Eihän noin pieni mikään heittopussi ole.

 

[kmkm]

Mä pelkään et ei mene ohi :/ Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu kun tämä vaan pahenee ja pahenee. Olisi vaikka kuinka paljon läheisiä, mummeja, kummeja, tätejä ja setiä jotka haluaisi välillä hoitaa kuopusta, pitää edes sylissä mutta kun ei. Kieltämättä on myös raskasta mulle ja miehelle varsinkin kun tuntuu ettei oma lapsi huoli. Kuopuksen kanssa eristäydytään pian kokonaan kun mihinkään ei jaksa lähteä kun siitä seuraa vaan itkua. Eikä kukaan halua pian tulla enää kylään kun kuopus vaan huutaa. Ja tietenkin mun pitäisi mennä takaisin töihin jo 3kk päästä joten senkin takia mietityttää...

kyllä se ohi menee mutta voi kestää aikansa. Meillä helpotti esikoisen kanssa vasta lähempänä 1,5vuoden ikää. Toisella lapsella tuo vaihe kesti vaan muutamia viikkoja. Lapset on erilaisia.