P
"plääh"
Vieras
Mä en edes tiedä mistä alottaisin. Mun äiti on ollut omituinen ja typerästi käyttäytyvä niin kauan ku jaksan muistaa, mutta nyt on taas sellanen tilanne että musta tuntuu että tuun hulluksi. Meidän koirat sai pentuja viime talvena, ja keväällä yksi pennuista muutt mun mutsille. Mulla on 10 sisarusta, joista 4 nuorinta asuu vielä kotona. Koira on ollut niille lapsille tosi rakas, mutta mun vanhemmat ei oo millään tavalla koko aikana ottanut vastuuta siitä, ja se selvis mulle eilen.
Kävin n. viikko sitten viimeksi mutsilla, ja aloin ohimennen katsomaan sen pennun hampaita. Sillä oli koko suu täynnä hampaita kahdessa rivissä, ja koira on jo 8kk ikäinen, eli putoamattomat maitohampaat olis pitänyt poistattaa jo ainakin kuukausi sitten. Otin sitten koiran mukaan meille ja varasin sille lääkäriajan.
Eilen sitten mentiin lääkäriin, ja pennulta poistettiin n. joka toinen maitohammas. Eläinlääkäri sanoi toivovansa että vinoon puhjenneet uudet hampaat löytävät vielä oikeille paikoilleen, mutta tää hammasasia ei ollutkaan ainoa ongelma. Lääkärin mukaan koira on päässyt alle 50 kertaa elämänsä aikana ulos, sillä sen polkuanturat ovat edelleen yhtä pehmeät kuin 7 viikkoisella pennulla. Lisäksi kun vähän selvitimme, ei koiraa ole ollenkaan rokotettu, vaikka äitini väitti että olisi. Koiraa ei myöskään ole koulutettu ollenkaan, ainoa mitä se osaa on antaa tassua. Se huutaa ulkona kaikille ja kaikelle, pelkää eikä halua olla muualla kuin sylissä.
Mä en voi antaa tota koiraa takaisin, ja olenkin jo löytänyt sille uuden kodin. Mä en vaan tiedä mitä mun sisarukset tähän sanoo. Mut on asetettu niin ikävään tilanteeseen, että saan joka tapauksessa vihat niskaani, ilmoitan mä asian sitten miten tahansa. Mun nuorin sisko on 10v ja hän varmasti tulee syyttämään sekä mua että itseään kun koira lähtee.
Meille syntyi myös esikoinen toukokuussa, joten en haluaisi että välit menee kokonaan, koka vaikka äitini sekaisin onkin, haluisin että lapsellani oisi isoäiti. Myös sisarukseni ovat minulle todella tärkeitä, en haluaisi menettää heitäkään. Mä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä miksi mun äiti on tällainen, mua hävettää ihan suunnattomasti. En edes tiedä miksi kirjoitan tätä tänne, ei vaan ole ketään muutakaan jolle purkautua.
Kävin n. viikko sitten viimeksi mutsilla, ja aloin ohimennen katsomaan sen pennun hampaita. Sillä oli koko suu täynnä hampaita kahdessa rivissä, ja koira on jo 8kk ikäinen, eli putoamattomat maitohampaat olis pitänyt poistattaa jo ainakin kuukausi sitten. Otin sitten koiran mukaan meille ja varasin sille lääkäriajan.
Eilen sitten mentiin lääkäriin, ja pennulta poistettiin n. joka toinen maitohammas. Eläinlääkäri sanoi toivovansa että vinoon puhjenneet uudet hampaat löytävät vielä oikeille paikoilleen, mutta tää hammasasia ei ollutkaan ainoa ongelma. Lääkärin mukaan koira on päässyt alle 50 kertaa elämänsä aikana ulos, sillä sen polkuanturat ovat edelleen yhtä pehmeät kuin 7 viikkoisella pennulla. Lisäksi kun vähän selvitimme, ei koiraa ole ollenkaan rokotettu, vaikka äitini väitti että olisi. Koiraa ei myöskään ole koulutettu ollenkaan, ainoa mitä se osaa on antaa tassua. Se huutaa ulkona kaikille ja kaikelle, pelkää eikä halua olla muualla kuin sylissä.
Mä en voi antaa tota koiraa takaisin, ja olenkin jo löytänyt sille uuden kodin. Mä en vaan tiedä mitä mun sisarukset tähän sanoo. Mut on asetettu niin ikävään tilanteeseen, että saan joka tapauksessa vihat niskaani, ilmoitan mä asian sitten miten tahansa. Mun nuorin sisko on 10v ja hän varmasti tulee syyttämään sekä mua että itseään kun koira lähtee.
Meille syntyi myös esikoinen toukokuussa, joten en haluaisi että välit menee kokonaan, koka vaikka äitini sekaisin onkin, haluisin että lapsellani oisi isoäiti. Myös sisarukseni ovat minulle todella tärkeitä, en haluaisi menettää heitäkään. Mä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä miksi mun äiti on tällainen, mua hävettää ihan suunnattomasti. En edes tiedä miksi kirjoitan tätä tänne, ei vaan ole ketään muutakaan jolle purkautua. 
