[QUOTE="hohhoijaa";22630666]Tohon lenkillä käyttäytymiseen: Ala käydä sen räyhääjän kanssa kahdestaan lenkillä. Ja aina, kun tulee toinen koira vastaan, pyydät jo hyvissä ajoin esim. istumaan tai maahan ( olettaen, että koira jo osaa nää käskyt ), pyydät siltä katsekontaktin, ja palkitset. Vaatii paaaljon nameja ja kärsivällisyyttä, mutta tässä asiassa mun mielipide on ehdottomasti se, et alistaminen ei oo oikee tapa. Sun pitää olla niin mielenkiintonen sun koiran mielestä, että sitä ei kiinnosta vastaantuleva koira, vaan SINÄ!!

Ja tiedän, se on todella vaikeeta ja haastavaa, mutta heitä vaikka volttia tai ihan mitä vaan, että saat koiran huomion itelles, ja palkitset HETI! Paljon harjotusta joka päivä, ni kyllä se siitä lähtee. Ja muutenkin paljon touhuilua ja koulutusta koiran kanssa, ni se tietää, et sun kanssa on huippukivaa!!

En ainakaan aluks päästäis ollenkaan missään vaiheessa tervehtimään lenkillä vastaantulevaa koiraa, ja jos joskus haluat päästää, niin VASTA sitten, kun koira osaa käyttäytyä hihnassa ja SINÄ annat sille luvan, eikä rynni itte sillon ku huvittaa. Tsemppiä!

[/QUOTE]
Samaa mieltä Jälleen

.
Meillä minä en koiraa jatkuvasti hyysää, koira tavallaan janoaa sitä mun huomiota (nameilla ja ilman) ja kontaktia ollaan treenattu paljon. Eli treeneissä aina kun koira oma-aloitteisesti ottaa katsekontaktin minuun niin kehun ja palkitsen. Toisin sanoen, koiran mielestä parempaa ei ole kun mamma joka kehuu. Eli minun huomio meillä menee koiralla kiinnostukseen muista koirista yli.
Sinun tulisi saada koiran kiinnostus itseesi kaiken muun sijaan. Eli nameja ja kärsivällisyyttä. Joka kerta kun katsoo sinuun muiden koirien ohitustilanteessa, kehut ja teet siitä elämää suuremman numeron. Jos räyhää tai vetää, ette liiku yhtään, pysähdyt vain.
Oletko leikkinyt koirasi kanssa esim. metsässä, mennyt koiralta piiloon ja kun on sinut löytänyt, niin oletko kehunut ja rapsuttanut kovasti? Se auttaa koiraa saamaan kiinnostuksen kontaktiin sinun kanssa.
Esimerkkitilanne. Saavumme koirapuiston aitojen viereen, koirani alkaa vinkumaan sakemannille tyypilliseen tapaan ja hihna kiristyy kun huomaa aitauksessa olevat muut koirat. Käsken koirani istumaan ja odotan että koira katsoisi minua. Saattaa mennä hetki, koira vaan seuraa aitauksen tapahtumia ja vinkuu. Kutsun sitä nimeltä, kun se katsoo minua, kehun ja sanon "nätisti".
Koira kävelee 4 askelta hienosti ja taas yhtäkkiä maltti katoaa ja hihna kiristyy ja koira vinkuu. Pysähdyn välittömästi, metriäkään ei mennä jos kontakti katoaa. Pyydän koiraa istumaan ja odotan että katsoo minuun, aina sama homma, kun ottaa askelia nätisti niin etenemme, jos vetää, emme liiku senttiäkään. 6 metrin matkaan saattaa kulua melkein puoli tuntia

.
Jos koirani temmeltää viiden muun koiran kanssa, lähden kävelemään aitauksen toiseen päähän ja kutsun koiraa mennessäni, aina se tulee perässäni vaikka olisi leikit muiden kanssa kesken. Tietää että istu-käskyn jälkeen saa mammalta hellyyttä, huomiota ja nameja. Se on sille tärkeämpää kun muut koirat. Toki meidän koira on 9kk vasta ja varmasti tulee koittamaan rajoja mutta pitkää pinnaa se vaan vaatii.