Mitä mä teen? Oon juonu 2 viikkoa putkeen

[risukasa]

Sydänsurut syynä. En vaan kestä tätä oloa, en mitenkään. Mulla ei ole yhtään ystävää.

 

[vieras]

Joko pistät korkin kiinni, tai sitten jatkat samaan tahtiin. Miten vain parhaimmalta tuntuu.

 

[ainakin aluksi]

kasva aikuiseksi, ota vastuu omasta elämästäs ja ymmärrä se ettei juominen oo ratkaisu mihinkään.

 

[anne]

nyt korkki kiinni!
onko sulla lapsia?
mä join just lähes kolme viikkoa kans melki joka päivä, sit alkoi mies pahasti hermostua. ja nyt viikon ollut ilman alkopisaraakaan ja näin aion pysyä. surua ja masista mulla oli syynä.

 

[risukasa]

Joo, ymmärrän todellakin ettei juominen ole ratkaisu mihinkään mutta kun en kestä sitä oloa mikä tulee. Täydellinen paniikki ja ahdistus, se on aivan hirveetä. Olis edes joku kenen kanssa jutella tästä mutta kun ei ole.

 

[jos ei ole]

ja jos tilanne noin paha, niin kiireisenä päivystykseen tai jos kestät hetken odottaa niin varaa aika a-klinikalle katkolääkkeit varten, ja psykiatrille ongelman kartoittamiseen ja hoitoon.

 

[neuvo]

Onko rahat jo loppu?

Jos ei vielä ole, niin jatka biletystä.

Sit ku rahat loppuu niin voit ruveta miettimään että mitä pitäis tehdä...

 

[vieras]

Joo, ymmärrän todellakin ettei juominen ole ratkaisu mihinkään mutta kun en kestä sitä oloa mikä tulee. Täydellinen paniikki ja ahdistus, se on aivan hirveetä. Olis edes joku kenen kanssa jutella tästä mutta kun ei ole.

Palstalta löytyy juttuseuraa.
Varaudu toki paskavyöryyn, mutta varmasti saat myös asiallista kaskusteluseuraa.

 

[risukasa]

nyt korkki kiinni!
onko sulla lapsia?
mä join just lähes kolme viikkoa kans melki joka päivä, sit alkoi mies pahasti hermostua. ja nyt viikon ollut ilman alkopisaraakaan ja näin aion pysyä. surua ja masista mulla oli syynä.

On yksi lapsi. Mummilassa on hän koska äiti ei jaksa. Siitäkin kauhea syyllisyys. Hänen isänsä siis lähti ja minä ryven itsesäälissä ja tässä tyhjyydessä. Itken ja nauran vuorotellen, saan paniikkikohtauksia. Minun vanhemmat on tyytyväisiä meidän erosta koska eivät ikinä sietäneet miestä, heille en voi puhua mitään.

 

[vieras]

nyt korkki kiinni!
onko sulla lapsia?
mä join just lähes kolme viikkoa kans melki joka päivä, sit alkoi mies pahasti hermostua. ja nyt viikon ollut ilman alkopisaraakaan ja näin aion pysyä. surua ja masista mulla oli syynä.

On yksi lapsi. Mummilassa on hän koska äiti ei jaksa. Siitäkin kauhea syyllisyys. Hänen isänsä siis lähti ja minä ryven itsesäälissä ja tässä tyhjyydessä. Itken ja nauran vuorotellen, saan paniikkikohtauksia. Minun vanhemmat on tyytyväisiä meidän erosta koska eivät ikinä sietäneet miestä, heille en voi puhua mitään.

Hyvä, että lapsi on siellä mummolassa. Saat rauhassa surra ja miettiä asioita (toivottavasti olet myös tehnyt näin, etkä pelkästään turvautunut pulloon).
Lapsi varmasti kaipaa sinua, joten koitahan hakea jostakin apua itsellesi. Kunhan saat itsesi kuntoon ja lapsen kotiin, elämä varmasti alkaa näyttämään valoisammalta.
Kaikesta selviää!

 

[K M S]

pistäs yvt.tä niin voidaan jutella paremmin....jos haluut niin kerro siinä missä päin asut niin katotaan jos vaikka voitais tavata JOS asut samalla suunnalla..

 

[risukasa]

Joka päivä tää on taistelua, aamulla päätän etten ota enää. Parin tunnin tuskailun jälkeen on kuitenkin saatava juotavaa. Mäyräkoira päivässä on nyt mennyt ja peilikuva tosi surkea.

Mitä ne katkolääkkeet sitten on?

 

[risukasa]

Ja tosiaan olen miettinyt, mutta ei se miettiminen sitä miestä takaisin tuo. Ihan hullu ikävä!

 

[Siipien havinaa]

Joka päivä tää on taistelua, aamulla päätän etten ota enää. Parin tunnin tuskailun jälkeen on kuitenkin saatava juotavaa. Mäyräkoira päivässä on nyt mennyt ja peilikuva tosi surkea.

Mitä ne katkolääkkeet sitten on?

Esim. Antabus :hug:

 

[vieras]

Ja tosiaan olen miettinyt, mutta ei se miettiminen sitä miestä takaisin tuo. Ihan hullu ikävä!

Ei sitä miestä niin kannata ajatella. Koita miettiä sinun ja lapsesi tulevaisuutta.
Helpommin sanottu kuin tehty, ja varmasti on vaikeata mutta kannattaa.

Ikävä hellittää ajan kanssa.

 

[alkkis perheessä]

mä en nyt valitettavasti muista katkolääkkeitä nimeltä... Antabus on ainakin yks mitä käytetään, kun sitä syö niin ei pysty juomaan ja ilmeisesti auttaa vieroitusoireisiinki jotenki "rauhottavasti" tai jotain. Omaan lähimpään terkkaan kannattaa soitella niin avun saa kyllä, toi on se ensimmäinen juttu jos ihan oikeasti on se kierre siinä pisteessä että tipan tarvii.

 

[risukasa]

Mä haluan vain tämän paniikin ja tuskan pois. Öisin pyörin ja heiluttelen jalkoja koko ajan, en pysty olemaan paikallaan. Eilen jo mietin että mä lopetan itseni. No, lapsen takia yritän kestää mutta jos ei lasta olisi, olisin varmasti jo yrittänyt jotain. En haluaisi mutta kun on aivan tajuttoman paha olo. Kunpa olisi joku aikuinen jolle voisi itkeä ja kertoa kaikki ja joka olisi vierellä. On pelkät seinät ja surkea minä.

 

[vieras]

Mä haluan vain tämän paniikin ja tuskan pois. Öisin pyörin ja heiluttelen jalkoja koko ajan, en pysty olemaan paikallaan. Eilen jo mietin että mä lopetan itseni. No, lapsen takia yritän kestää mutta jos ei lasta olisi, olisin varmasti jo yrittänyt jotain. En haluaisi mutta kun on aivan tajuttoman paha olo. Kunpa olisi joku aikuinen jolle voisi itkeä ja kertoa kaikki ja joka olisi vierellä. On pelkät seinät ja surkea minä.

Ota yhteyttä omaan terv.keskukseesi. Sieltä saat lähetteen mielenterveystoimistoon. Pakko sinun on päästä juttelemaan olostasi.

 

[juu]

no kyllä suosittelen ehdottomasti hakemaan katkolääkkeet, ja pyydä lähete psykiatrille niin sun masennuksen aste kartoitetaan ja katotaan onko tarvetta mielialalääkkeille, tai säännöllisille käynneille tai mitä nyt sit järjestetäänkin. Diagnoosista ja hoidosta ei mitään haittaa oo loppuelämää ajatellen, esim. töitä hakiessa tms.

Mut hoitamaton masennus voi kyllä tuhota koko elämän, ja läheisten elämän. Kokemusta on!

 

[risukasa]

Jos joudun syömään jotain lääkkeitä, joudun salaamaan senkin mun vanhemmilta. Heidän mielestä ne on hullunpillereitä ja paskaa elimistölle. Olen joutunut niin monta asiaa salaamaan heiltä, enkä voi nytkään puhua mistään mitään.

 

[Meduusa]

Mä haluan vain tämän paniikin ja tuskan pois. Öisin pyörin ja heiluttelen jalkoja koko ajan, en pysty olemaan paikallaan. Eilen jo mietin että mä lopetan itseni. No, lapsen takia yritän kestää mutta jos ei lasta olisi, olisin varmasti jo yrittänyt jotain. En haluaisi mutta kun on aivan tajuttoman paha olo. Kunpa olisi joku aikuinen jolle voisi itkeä ja kertoa kaikki ja joka olisi vierellä. On pelkät seinät ja surkea minä.

Voisitko soittaa johonkin auttavaan puhelimeen ja sitä kautta lähtisit saamaan apua? Kysyt neuvoa ja jo siinä vaiheessa helpottaa kun pääset alkuun :hug:

 

[ei hätää]

kenenkään ei tartte tietää sun lääkkeiden käytöstä jos et itse halua kertoa. toki jos lapsi on vielä pieni, niin esim. neuvolassa asiasta on ihan hyvä mainita.

 

[Meduusa]

Jos joudun syömään jotain lääkkeitä, joudun salaamaan senkin mun vanhemmilta. Heidän mielestä ne on hullunpillereitä ja paskaa elimistölle. Olen joutunut niin monta asiaa salaamaan heiltä, enkä voi nytkään puhua mistään mitään.

Juu, noin minäkin ajattelin nuorempana, mutta tänä päivänä elämä on kaikkine paineineen niin kovaa, ettei ole mikään häpeä syödä lääkkeitä tai hakea muuta apua. Minun läheisilleni on sattunut todella surullisia asioita joten olen oppinut ymmärtämään asioita monelta kantilta. Tärkeintä ihmiselle on löytää tasapaino ja turvallisuus jotta elämä saattaa jatkua. Silloin ei auta miettiä "voinko juuri minä" syödä jotain pillereitä, jos oikeesti tilanteesi on noinkin paha. Muistathan että et ole vanhemmillesi mitenkään tilivelvollinen tekemisistäsi.

 

[risukasa]

Mun vanhemmat on sitä mieltä että juominenkin on parempi tapa kuin lääkkeiden syönti. Mutta noin yleensäkään eivät ymmärrä miten joku voi ottaa asiat näin raskaasti kuin minä, koska elämä oli ennen niin kovaa, nykyään on pullamössökansaa joka ei kestä mitään. Minä satun olemaan tunteellinen höpsö. No, onhan mies kuitenkin lapseni isä ja vaikuttaa elämääni ikuisesti.

 

[hmm]

toinn vanhempani jäi työttömäksi, josta alkoi juomisputki joka on nyt kestäny n.3 vuotta. Tällä hetkellä on hoidossa nyt neljättä kertaa (kuukausien hoitojaksot). Hoidon jälkeen kotiin palaa ihan eri ihminen, elämän iloa täynnä, fyysisestikin parempikuntoinen. Kunnes jättää taas masennuslääkkeet syömättä ja sama alamäki alkaa.

Taistelu tulee olemaan pitkä ja vaikea, ja kaikki tiedämme jo miten se tulee päättymään. Kovin väsynyt olen ajattelemaan että tätä jatkuu ehkä vielä kymmeniä vuosia.