mitä mä teen tän elämäni kanssa

[vinkkejä helppiä tms]

mikään ei ota onnistuakseen. inhoan työtäni mutta kun muutakaan ei ole tarjolla. alanvaihto hankalaa. nyt kun ei saa hakea nuorisopuolelle niin eipä tuolla aikuispuolella ole juuri mitään mistä valita. Ammattikorkea on niin hiton kaukana. Tiedän ettei siitä tule mitään kun pitää matkustaa pitkiä matkoja(kokeiltu on) ei vaan sovi mulle jostain syystä mulla ei riitä voimat siihen, eri asia jos ei olis lapsia.

on jotenkin niin toivoton tunne meneillään nyt...

 

["kohtalotoveri"]

Tismalleen samassa veneessä ollaan, joten jään seuraamaan saatko kehittäviä vastauksia

 

["vieras."]

Miten niin ei saa hakea nuoriso puolelle opintoihin.

 

[Sivulla]

[QUOTE="vieras.";29501707]Miten niin ei saa hakea nuoriso puolelle opintoihin.[/QUOTE]

Ikä, ehkäpä...

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras.";29501707]Miten niin ei saa hakea nuoriso puolelle opintoihin.[/QUOTE]

Sellainen uusi juttu on tullut että ne ihmiset joilla on jo joku ammattitutkinto ei saa enää hakea nuorisopuolelle opiskelemaan. Näin varmaan pyritään siihen että niille nuorille ihmisille jäis enemmän opiskelupaikkoja kun kuulemma niin moni jää ylä-asteen jälkeen ilman opiskelupaikkaa.

 

[vierass]

Täytyykö sinun saada ratkaisu tilanteeseesi juuri nyt? Hyvät suunnitelmat ja muutokset vievät oman aikansa. Se, ettet pidä työstäsi on hyvä alkusysäys, mutta ei kasvualusta hyville ratkaisuille. Ja nyt kun tiedät,ettet halua mennä kauemmaksi opiskelemaan, rajaa sekin millaiset mahdollisuudet annat itsellesi niissä puitteissa kuin on mahdollista.

Jos tiedät, mitä tahdot, niin kartoita mahdollisuutesi-myös nuorisopuolella. ÄLä hätäile,jos et voikaanpyrkiä yhteishaun kautta. Varaa aikaa ja etsi, pengo, tongi ja kysele. Soita oppilaitoksiin ja kerro tilanteesi. Joku voi antaa hyvän vinkin oppisopimusmahdollisuuksista, etäopiskelusta jne.

Jos vaan jää möllöttömään yhteen paikkaa, ei siitä synny mitään uutta ideaa.

 

["a.p"]

Ei kai mulla ole kiire minnekään..? Tuntuu vaan että pitäis olla asiat selvillä kun kesällä täytän jo 30v. Tuntuu että jokainen päivä jona en tiedä mitä teen elämälläni on hukkaan heitettyä aikaa mitä tulen sitten katumaan joskus vanhana puoli kuolleena mummona. Mitä pidemmälle sen oman alan löytäminen vie sen kauemmas perheenlisäys suunnitelmatkin venyy.

 

["mie"]

Jos oot nippa nappa 30 niin älä ihmeessä enää oottele perheenlisäystä jos parisuhde kunnossa. Ikä tulee vastaan. Tän ei ollu tarkotus masentaa vaan kannustaa hankkimaan lapsi(a) nyt jos kuitenkin joku työpaikka on. Opiskella voi sittenkin. Enemmän kadut sitä jos et lapsia saa kuin sitä että työelämä kärsi... Lasten saanti vaikeutuu vuosi vuodelta

 

[kakanputsaaja]

Ei sinulla ole mitään hätää iän puolesta. Vielä ehtii tapahtua vaikka mitä! Vaikka tämänhetkinen työ tuntuu ikävältä, on kuitenkin hyvä että on niitä töitä. Näin minä ajattelen, kun teen sellaista työtä, mikä on aika inhottavaa. Muutoksia kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun jatko on varma ja selkeä.

 

["a.p"]

Tavallaan olen helpottunut siitä että nykyinen työsopimus päättyy kesällä. Mutta sitten toisaalta mitä teen sen jälkeen? Mitä jos en saakaan enää töitä?

 

[astrolabe]

vanhan loppuminen on uusi alku. ehkä muutto opiskelumahisten ääreen?

 

["a.p"]

tänne kun ollaan muutama vuosi sitten muutettu ja talo rakennettu niin pois lähtemistä ei ole. Mies ei kuulemma koskaan lähde yksin saan sit kuulemma lähteä.