Mitä mä teen väärin tuon muksun kanssa?!?

[hukassa]

Auttakaa nyt. Mulla on niin surkea olo, kun meidän 4½v on ihan mahdoton. Meillä on kyllä menneet kaikki kasvatusasiat niin päin seiniä ja lapsi tekee nykyisin ihan mitä huvittaa. Musta tuntuu, että me eletään tuon lapsen "armoilla" eli hänen mielialojensa mukaan.

Lapsi on koko ajan huonolla tuulella ja äksyilee, irvistelee, lällättää. Ei usko lainkaan puhetta, vaikka miten yritän sanoa: tiukasti tai kauniisti. Kun mennään kylään tai joku tulee meille niin nuo negatiiviset piirteet oikein korostuu.

Lapsi lätkii 2½-vuotiasta pikkusisarustaan, tuuppii, härnää, ärsyttää, lällättää. Pyytää leikkimään mutta sitten vain määrää ja komentaa.

Lapset ovat päiväkodissa, aloittivat 6kk sitten. Lapsi pitää sielläkin omaa mykkäkouluaan ja mökötystään.

Annamme lapselle paljon omaa aikaa, minä varsinkin yritän ottaa lasta mukaani erilaisiin touhuihin. Mutta aina vaan tulee riitaa, lapsi temppuilee, ärhentää ja pelleilee niin kauan, että minulla pimahtaa hermot ja alan komentamaan lasta.

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

Millä te muut jaksatte pysyä tiukkoina ja jämpteinä? Musta tuntuu, että jos pistäisin joka kerta lapsen jäähylle niin eihän me mitään saataisi koskaan tehtyä, kun olisin vain laittamassa lasta jäähylle. Ja miten tuon voi toteuttaa kylässä niin, ettei lapsen raivoaminen aiheuta kiusallisia tilanteita? Meillä lapsi siis todella huutaa, raivoaa, kiroilee, haistattelee yms. Se on niin noloa, että en oikein kehtaa kylässä komentaa

Auttakaa mua, jooko. Tiedän jo, että olen epäonnistunut mutta millä voisin korjata virheitäni? Rakastan tuota äkäpussiani mutta välillä on niin raskasta elää lapsen tahdissa :/

 

[cadetta]

meillä poika kanssa kitisee huutaa ja räyhää... ollaan tehty niin että jos ei lopeta kun pyydetään niin tulee lähtö rauhottumaan/jäähylle... uhmaikää
alkuunsa siis itsekkin vaan uhkailtii mutta tilanne pahenee vaan sillä, koettelee entistä enemmän

 

[Neith]

ilman johdonmukaisuutta ei tule tuloksia.. nyt alatte vain tiukasti kotona ottamaan ohjia omiin käsiinne, kun lapsi käyttäytyy huonosti, seuraa rangaistus ja siinä rangaistuksessa pysytään.. jos rangaistus on jäähy niin se lapsi menee sinne jäähyllä, leluja pois jne. jos olette kylässä ja lapsi alkaa käyttäytyä huonosti niin sitten lähdette kotiin jossa lapsi joutuu jäähyllä tai saa muun rangaistuksen..

 

[Mrs Bean]

Auttakaa nyt. Mulla on niin surkea olo, kun meidän 4½v on ihan mahdoton. Meillä on kyllä menneet kaikki kasvatusasiat niin päin seiniä ja lapsi tekee nykyisin ihan mitä huvittaa. Musta tuntuu, että me eletään tuon lapsen "armoilla" eli hänen mielialojensa mukaan.

Lapsi on koko ajan huonolla tuulella ja äksyilee, irvistelee, lällättää. Ei usko lainkaan puhetta, vaikka miten yritän sanoa: tiukasti tai kauniisti. Kun mennään kylään tai joku tulee meille niin nuo negatiiviset piirteet oikein korostuu.

Lapsi lätkii 2½-vuotiasta pikkusisarustaan, tuuppii, härnää, ärsyttää, lällättää. Pyytää leikkimään mutta sitten vain määrää ja komentaa.

Lapset ovat päiväkodissa, aloittivat 6kk sitten. Lapsi pitää sielläkin omaa mykkäkouluaan ja mökötystään.

Annamme lapselle paljon omaa aikaa, minä varsinkin yritän ottaa lasta mukaani erilaisiin touhuihin. Mutta aina vaan tulee riitaa, lapsi temppuilee, ärhentää ja pelleilee niin kauan, että minulla pimahtaa hermot ja alan komentamaan lasta.

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

Millä te muut jaksatte pysyä tiukkoina ja jämpteinä? Musta tuntuu, että jos pistäisin joka kerta lapsen jäähylle niin eihän me mitään saataisi koskaan tehtyä, kun olisin vain laittamassa lasta jäähylle. Ja miten tuon voi toteuttaa kylässä niin, ettei lapsen raivoaminen aiheuta kiusallisia tilanteita? Meillä lapsi siis todella huutaa, raivoaa, kiroilee, haistattelee yms. Se on niin noloa, että en oikein kehtaa kylässä komentaa

Auttakaa mua, jooko. Tiedän jo, että olen epäonnistunut mutta millä voisin korjata virheitäni? Rakastan tuota äkäpussiani mutta välillä on niin raskasta elää lapsen tahdissa :/

Kyllä sitä jaksaa olla jämptinä kun miettii vaan sitä mitä hyvää siitä seuraa. Ja ei se loputtomiin ole sitä kokoajan jäähylle laittamista, vaan sen alun saattaa olla vähän väliä jäähyllä, kyllä se lapsi alkaa sitten tajuamaan. Ja kylässä raivoaminen meillä hoidettiin niin että sitten jompi kumpi vanhemmista lähti lapsen kanssa etukäteen kotiin, tai jos olin itsekseni lasten kanssa niin sitten mentiin koko porukka ja kotona touhuilin muiden lasten kanssa sit muuta mukavaa..

 

[n]

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

eiköhän toi vastaa ihan itse sun omaan kysymykseen.

 

[ppp]

Sitä se nykyajan vapaakasvatus teettää.
No joo, ei lasta saa löydä, mut joskus tuntuu, että entisajan fyysinen kuritus tehos paremmin.

 

[ap]

Lähdettekö siis ihan oikeasti kotiin jos yksi lapsista pelleilee? Meillä on kaksi lasta ja nuorempi on todella hyväkäytöksinen tuohon 4½-vuotiaaseen verrattuna. Eikö se ole väärin pienempääkin kohtaan jos hän joutuu aina jättämään leikit kesken siksi, että isosisarus taas pilaa kaiken pelleilyllä. Ja eikö sekin ole noloa jos tullaan pidemmän matkan päästä ja lähdetään heti 30 minuutin päästä pois, kun 4½-vuotiaalle tulee tylsää ja alkaa siksi temppuilemaan

Mun mielestä meidän suurin ongelma on se, että ei oikein tiedetä, mikä olisi oikea tapa reagoida 4½v:n touhuihin. Eikö lapsi juuri saa temppuilulla sen mitä haluaa, kun esim. saa meidän pukemaan itselleen vaatteet tai pääsee tylsästä kyläpaikasta nopeammin pois?

Miksi tämä on näin hankalaa Tuo meidän nuorempi on jotenkin niin helppo ja hänen kanssaan tunnen onnistumisia. Esikoisen kanssa tunnen vain epäonnistuneeni totaalisesti

 

[Pesky Pixie]

Kyllähän sä itsekin tiedät mikä on vialla, juuri se, että uhkailette ja kiristätte mutta ette koskaan toteuta niitä, tietenkin lapsi tekee mitä haluaa jos tietää, ettei siitä tule seuraamuksia. Mun mielestä on helppo olla tiukka ja jämpti, koska molemmat lapset on siten hyväkäytöksisiä ja uskoo mitä sanon. Juurikin alkoivat tässä yhtenä päivänä lällättämään, ettei heitä huvita siivota. No, minä takavarikoin molempien kaikki lelut. Siis ihan kaikki. Kyllä on sen jälkeen muistettu mitä tapahtuu jos ei siivota.

 

[Neith]

Lähdettekö siis ihan oikeasti kotiin jos yksi lapsista pelleilee? Meillä on kaksi lasta ja nuorempi on todella hyväkäytöksinen tuohon 4½-vuotiaaseen verrattuna. Eikö se ole väärin pienempääkin kohtaan jos hän joutuu aina jättämään leikit kesken siksi, että isosisarus taas pilaa kaiken pelleilyllä. Ja eikö sekin ole noloa jos tullaan pidemmän matkan päästä ja lähdetään heti 30 minuutin päästä pois, kun 4½-vuotiaalle tulee tylsää ja alkaa siksi temppuilemaan

Mun mielestä meidän suurin ongelma on se, että ei oikein tiedetä, mikä olisi oikea tapa reagoida 4½v:n touhuihin. Eikö lapsi juuri saa temppuilulla sen mitä haluaa, kun esim. saa meidän pukemaan itselleen vaatteet tai pääsee tylsästä kyläpaikasta nopeammin pois?

Miksi tämä on näin hankalaa Tuo meidän nuorempi on jotenkin niin helppo ja hänen kanssaan tunnen onnistumisia. Esikoisen kanssa tunnen vain epäonnistuneeni totaalisesti

no esim voihan sen lapsen viedä autoon rauhottumaan ja sielläs aa sitten huutaa niin että toinen vanhemmista seisoo vieressä..
ottakaa käyttöön kunnon rangaistuskia, esim kun ei leiki nätisti niin lelu lähtee jäähylle, kun ei tottele menettää jonkun etuuden..
palkintopurkki on myös toimiva: eli lapsi saa helmen purkkiin kun toimii oikein ja käyttäytyy hyvin ja vastaavasti kun toimii väärin ja käyttäytyy huonosti niin silloin helmiä lähtee pois.. kun purkki on täynnä niin saa jotain kivaa..
eikä siinä mene kuitenkaan loputtaman kauna että alpsi oppii tavoille kun otatte tiukat säännöt käyttöön..

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä meidän suurin ongelma on se, että ei oikein tiedetä, mikä olisi oikea tapa reagoida 4½v:n touhuihin. Eikö lapsi juuri saa temppuilulla sen mitä haluaa, kun esim. saa meidän pukemaan itselleen vaatteet tai pääsee tylsästä kyläpaikasta nopeammin pois?

Tuossa tilanteessa mä määräisin jonkun muun sanktion kuin sen kotiin lähdön. Kuten karkkipäivän, pelivuoron, tv-katselun tms peruuttaminen. Viimeksi mun lapset oli tottelemattomia mammajumpassa. Sanoin, että rangaistukseksi kumpikaan ei pääse omaan jumppaansa seuraavaksi. Eikä päässyt. Seuraavaksi käyttäytyivät mammajumpassa hyvin ja pääsivät taas omiin jumppiinsa.

 

[ap]

Mä en haluaisi olla ankara äiti, koska mun omat vanhemmat olivat todella ankaria. Meillä ei saanut koskaan tehdä mitään, kavereita ei saanut tuoda sisälle ja saimme sisarusten kanssa herkästi risusta. Mulla on todella etäiset suhteet omiin vanhempiini. En halua samaa omien lasteni kanssa.

Mutta tässä nyt on sitten tulos Tämä on se toinen ääripää. Silti 4½-vuotias narisee usein, että äiti on epäreilu, äiti on tyhmä, äiti ei ole yhtään mukava. Tiedän, ettei tehtävänäni ole olla lapsen paras kaveri mutta kuvittelin aina, että lempeydellä tekisin lapsistakin lempeitä. Pieleen meni ne luulot. Tai ehkä tuon nuoremman kanssa olenkin onnistunut, hän on todella lempeä ja hyvätahtoinen lapsi.

 

[Pesky Pixie]

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

Mun on vaikeaa ymmärtää, että miksi te tuollaista uhkausta edes esitätte? Ilman mitään tarkoitusta toteuttaa sitä? Mitä te sillä ajattelette/toivotte saavuttavanne?

 

[ap]

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

Mun on vaikeaa ymmärtää, että miksi te tuollaista uhkausta edes esitätte? Ilman mitään tarkoitusta toteuttaa sitä? Mitä te sillä ajattelette/toivotte saavuttavanne?

No alkujaan se oli hyvä keino saada lapseen "vauhtia" eli lapsi säikähti ja todellakin alkoi pukemaan/syömään/keräämään leluja/yms. reippaasti. Siitä jäi tapa, josta emme ole päässeet eroon.

 

[Pesky Pixie]

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

Mun on vaikeaa ymmärtää, että miksi te tuollaista uhkausta edes esitätte? Ilman mitään tarkoitusta toteuttaa sitä? Mitä te sillä ajattelette/toivotte saavuttavanne?

No alkujaan se oli hyvä keino saada lapseen "vauhtia" eli lapsi säikähti ja todellakin alkoi pukemaan/syömään/keräämään leluja/yms. reippaasti. Siitä jäi tapa, josta emme ole päässeet eroon.

No selvästikään se ei toimi enää. Lapsi huomaa, ettette toteuta sitä kuitenkaan. Ei kannata siis enää sitä käyttää.

 

[Neith]

Tiedän, että emme jaksa olla säännönmukaisia. Uhkaamme jäähyllä, rangaistuksella mutta emme kuitenkaan toteuta uhkauksia. Uhkaamme jättää lapsen sisälle jos ei ala pukemaan mutta emme kuitenkaan jätä, vaikka lapsi pelleilisi miten.

Mun on vaikeaa ymmärtää, että miksi te tuollaista uhkausta edes esitätte? Ilman mitään tarkoitusta toteuttaa sitä? Mitä te sillä ajattelette/toivotte saavuttavanne?

No alkujaan se oli hyvä keino saada lapseen "vauhtia" eli lapsi säikähti ja todellakin alkoi pukemaan/syömään/keräämään leluja/yms. reippaasti. Siitä jäi tapa, josta emme ole päässeet eroon.

eli nyt otatte sitten vain rangaistukset käyttöön niin lapsi oppii ettei ne ole tyhjiä uhkauksia..

 

[ap nolona]

Sanotteko te nyt, että jämptiys on ratkaisu kaikkeen? Eikö meillä mikään muu mene pieleen kuin se, että vanhemmat komentavat tyhjillä sanoilla? Olen ollut niin epätoivoinen jo pidemmän aikaa ja tavallaan luovuttanut, kun olen ajatellut, että niin moni asia on pielessä, ettei lapsesta enää saa hyväkäytöksistä kotikonstein.

Tämä on noloa mutta voisiko joku ystävällisesti vääntää mulle rautalangasta teidän perheen säännöt. Siis minkälaisista asioista tulee rangaistusta? Mistä ei tule. Kuinka nopeasti varoitatte ja sitten laitatte jäähylle? Pitääkö lapsen pysyä hiljaa siellä jäähyllä vai kuluuko aika, vaikka lapsi karjuisi ja potkisi seinät lovelle?

 

[++]

Oletteko kysyneet apua kasvatukseen neuvolasta? Mielestäni sun omassa tekstissä tuli jo monta vastausta sun omiin kysymyksiin. Johdonmukainen pitää olla, eli jos uhkaat rangaistuksella, se pitää myös toteuttaa, jos lapsi ei tottele. Ja kyllä kylässä pitää kehdata kieltää. Itse ainakin arvostan kyläilijöitä, jotka komentavat riiviöitään. Kauheinta on, jos lapsi saisi vaikka meillä tehdä mitä tykkää, eikä vanhemmat reagoisi mitenkään.

 

[Neith]

Sanotteko te nyt, että jämptiys on ratkaisu kaikkeen? Eikö meillä mikään muu mene pieleen kuin se, että vanhemmat komentavat tyhjillä sanoilla? Olen ollut niin epätoivoinen jo pidemmän aikaa ja tavallaan luovuttanut, kun olen ajatellut, että niin moni asia on pielessä, ettei lapsesta enää saa hyväkäytöksistä kotikonstein.

Tämä on noloa mutta voisiko joku ystävällisesti vääntää mulle rautalangasta teidän perheen säännöt. Siis minkälaisista asioista tulee rangaistusta? Mistä ei tule. Kuinka nopeasti varoitatte ja sitten laitatte jäähylle? Pitääkö lapsen pysyä hiljaa siellä jäähyllä vai kuluuko aika, vaikka lapsi karjuisi ja potkisi seinät lovelle?

no meillä on käytössä pyyntö->käsky-> varoitus-> toteutus

eli esim siivous:
laitappa lelut paikoileen
nyt laitat ne lelut paikalleen
jos et laita leluja nyt paikalleen niin minä otan lelut pois
otan lelut pois

jos lyö/läpsii
- ei, noin ei tehdä ja kerran vielä kun teet niin jäähylle joudut
-jäähylle

syöppä reippaasti
syö nyt
jos et syö njiin olet ilman ruokaa /ei tehdä jotain kivaa
rangaistus toteutuu

jne

 

[Neith]

niin ja jäähyn pitäis toimia niin että lapsi viedään sinne ja kun on rauhoittunut niin istuu siellä vielä ikävuosien määrän minuuteissa jäähyllä, sitten jutellaan ja pääsee pois anteeksipyynnön jälkeen

 

[voi oi voi..]

Ongelmanne on yksinkertaisesti se, minkä itsekkin sanoit, ettette jaksa olla johdonmukaisia.
Lapselle täytyy asettaa rajat ja tehdä piste ja loppu sen nenälle hyppimisestä.

Tiedätkös, tuollaiset lapet ovat minulle hyvin tuttuja -olen töissä päiväkodissa.
Mikäli tapaisin teidän villin 4-vuotiaan, niin ensimmäiseksi kun hän alkaisi minulle lällättelemään ja ei uskoisi ollenkaan sanoisin hänelle hyvin tiukasti: "Tuomoinen saa nyt kokonaan loppua, tuolla tavalla ei kertakaikkiaan käyttäydytä, ei koskaan. Aikuisille ei nuin puhuta, ei koskaa. Nyt joudut tuonne arestipenkille ja olet siellä niinkauan miettimässä asioita kun olet rauhoittunut.Veisin lapsen -raahaisin, kantaisin hänet väkisin, oli kuinka kovan potkuraivarin saanut tahansa arestipenkille ja pitäisin hänet siellä väkisin. Aina kun tekisi väärin veisin arestipenkille ja näyttäisin hänelle oman paikkansa perheenä, se ei ole aikuisten nenälle hyppimistä!

Kaikessa tulee olla johdonmukainen ja olla tomera, tiukka ja vaativa. Viedä kaikki uhkaukset läpi, sillä muuten kun lapet huomaa että aikuiset vaan huutaa ja mesoaaa, eivät saa heitä kuriin, niin ilman muuta he nauttivat tilanteesta kun pystyvät pyörittämään koko härdelliä pikkusormensa ympärillä ja nauttivat suunnattomasti siitä, kun aikuiset tanssivat heidän pillinsä mukaan!!! Tottakai se on mukaan kun isot ihmiset ovat ihan ihmeissään vaikka on niiin pieni...!!!!sekös onkin hauskaleikki se!

On käskijän vika jos käskettävä ei tottele. Vika ei ole lapsessa, joka ikinen lapsi käyttäytyy kurittomasti jos ei ole johdonmukaisia vanhempia, tietty temppera mentissa eroja, mutta näin uskon, että vika ei ole lapsessa vaan käskijässä. Sun pitää tehdä itsestäs uskottava, sellainen auktoriteetti jota vastaan lapsi ei ryppyile -siis tottakai saa kiukutella ja monkua ja mankua ja huutaa ja raivota MUTTA EI SAA HYPPIÄ NENILLE ja käyttäytyä huonosti.
Mitäs sitten kun lapsi on aikuinen??

Meillä tuttavaperhe joilla neljä villiä lasta, kukaan ei usko mitään. varsinkin se neljä vuotias on kaikista pahin! olimme heidän lapsiaan tässä yks päivä hoitamassa ja oli täys työ saada nämä lapset kuriin, sillä ei mennyt säännöt jakeluun sitten millään -koska rajoja heillä ei ole ollut. Vanhemmat väsyneitä esimerkki: olivat meillä kahvettelemassa, lapset huomasivat pihassamme olevan uima-altaan, eikun sinne. Vanhemmat sanoivat ettei sinne mennä. Lapsethan menivät. Seuraava sääntö oli ettei saa vaatteita kastella, no nehän kasteli vaatteensa. sitten vanhemmat sanoivat ettei saa räiskiä vettä, no nehän räiskivät vettä ja olivat liti liti märkiä koko sakki loppujen lopuksi. sitten vanhemmat ettei saa kiviä altaaseen laittaa ja hiekkaa, no nepä laittoivatkin! sitten vanhemmilla olikin lopuski täysi työ saada lapsiansa pois altaasta..mitä järkeä tuossa on ???!!! mitä järkeä sanoa mitään, jos ei vaadi että sääntöjä noudatetaan? lapset oppivat että säänöt tehty vain rikottaviksi, ei hyvä!

 

[Nana]

Mä en haluaisi olla ankara äiti, koska mun omat vanhemmat olivat todella ankaria. Meillä ei saanut koskaan tehdä mitään, kavereita ei saanut tuoda sisälle ja saimme sisarusten kanssa herkästi risusta. Mulla on todella etäiset suhteet omiin vanhempiini. En halua samaa omien lasteni kanssa.

Mutta tässä nyt on sitten tulos Tämä on se toinen ääripää. Silti 4½-vuotias narisee usein, että äiti on epäreilu, äiti on tyhmä, äiti ei ole yhtään mukava. Tiedän, ettei tehtävänäni ole olla lapsen paras kaveri mutta kuvittelin aina, että lempeydellä tekisin lapsistakin lempeitä. Pieleen meni ne luulot. Tai ehkä tuon nuoremman kanssa olenkin onnistunut, hän on todella lempeä ja hyvätahtoinen lapsi.

Ei tarvi olla julma. Vain jämpti ja johdonmukainen. Huonosti käyttäytyvä lapsi ei ole onnellinen itsekään, kun ei tiedä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Hänellä on koko ajan huono olo, kuten olet jo itsekin huomannut.

Meillä lapset siivoaa omat rojunsa illalla, jos ei siivoa, lattialla lojuvat menee pussiin ja pois, ainakin vähäksi aikaa. Ja kyllä siivotaan, joutuu jonkun kerran sanomaan kun unohtuvat leikkimään välillä, mutta kyllä kuitenkin tottelevat.
Vieraissa ollaan siivosti, muuten istutaan autossa loppuaika. Nuoremman äkäpussin kanssa on tätä toteutettukin hyvin tuloksin.
Kotona kaikesta epätoivotusta käytöksestä tulee varoitus ensin ja sitten jäähyä, jos ei mennyt perille, jonka jälkeen pyydetään anteeksi. Meillä istutaan nykyään tosi harvoin jäähyllä, koska uskovat jo varoitusta. Joskus on käytössä myös pelikieltopäivät.
Ja jos jäähylläkin riehutaan, niin sitten alkaa mennä tavaraa varikolle. Sieltä saa yhden tavaran, kun yksi päivä on mennyt nätisti. Meillä oli nuoremmalla äkäpussilla välillä oikein leluarmeija varikolla, mutta sitten osasi sinnitellä ja sai ne takaisin.

Ja palkinnoksi saat hyvin käyttäytyviä lapsia, joitten kanssa on mukava mennä joka paikkaan. Meillä muuten myös palkitaan hyvästä käytöksestä, joskus spontaanisti ja joskus sovitusti reippauspalkinnoin lääkärikäynnistä tmv.

 

[ap]

No onko kohtuutonta antaa lapselle rangaistusta (jos ei pyynnöstä ja käskystä lopeta):
- sellaisesta turhasta narinasta?
- naaman vääntelystä ja irvistelystä - lapsi näyttää hampaitaan tai kieltään.
- murinasta ja ärhentämisestä - lapsi ärisee jos häntä komentaa
- sellaisesta rauhattomasta sätkimisestä ja jalkojen heiluttamisesta, jossa koko ajan on vaarana, että potkaisee jotain esinettä tai toista ihmistä.

Ja sitä en ole koskaan saanut sisäistettyä, että jos varoitan niin kauanko varoitus on voimassa? Tunnin, kaksi, loppupäivän? Jos lapsi siis ärisee mulle ja pyydän lopettamaan. Lapsi lopettaa mutta ärisee taas tunnin päästä uudelleen. Onko se uuden pyynnön/käskyn paikka vai jo rangaistuksen?

 

[voi oi voi]

kirjoitus ja ajatusvirheitä roppakaupalla tekstissäni..tarkoitin..että mitäs sitten kun lapset ovat murrosiässä ?!! ja muutenkin..

 

[Snoopy]

Meillä varoitetaan kerran ja seuraavaksi omaan huoneeseen "miettimään" tai otetaan joku lelu tms. pois (ja palautetaan kun seuraavan kerran tekee jotain oikein kilttiä). Jos lapsi tekee jotain jonka ihan varmasti tietää vääräksi ja josta on rangaistu ennenkin useasti, ei edes varoiteta kun jo passitetaan jäähylle (usein lähtee jo itse oma-aloitteisesti kun tajuaa töppinsä ). Raivarit kestää yleensä n.5min jonka jälkeen sovitaan asia.

 

[mä]

Meillä on erittäin vilkas, eläväinen ja temperamenttinen 4v5kk, joka kyllä käyttää sumeilematta hyväkseen jos linja yhtään ns.lipsuu. Eli jämpti ja johdonmukainen on oltava tai homma ei toimi ja käytös muuttuu mahdottomaksi-sama juttu, jos ei saa riittävää määrää huomiota, hakee huomion sitten vaikka väkisin. Poika ei kyllä juurikaan hillu kylässä, päinvastoin, on kuin pieni enkeli, mutta kotona rajoja haetaankin sitten välillä oikein urakalla. Meillä sanotaan ja varoitetaan kerran ja jos käytös ei muutu, seuraa siitä jotain, tyhjiä uhkailuja ei käytetä. Jos ei pue, niin sitten lähtee sisävaatteissa, jos huutaa vaikka kaupassa, lähtee autoon huutamaan, jos lyö pienempäänsä, pääsee jäähylle miettimään jne. Jos saa kunnon raivarit, mitä onneksi nykyään enää harvemmin tapahtuu, laitetaan ensin rauhoittumaan ja sen jälkeen jutellaan kun on rauhoittunut. Kiinnipitoakin sylissä on aiemmin käytetty rauhoituskeinona, kun raivari meni totaalisen yli.