Mitä mieltä: 7 vuotias kaveri tulee kutsumatta kylään? (pk seutu)

["hääh"]

Siis mitenniin kysyy lupaa väärältä taholta? Tottakai ensin soitetaan omalle äidille, että saako kaverin luo mennä ja vasta sen jälkeen kysytään kaverilta/kaverin äidiltä saako sinne tulla!

Kysyn minäkin ensin mieheltä) että oliko suunnitelmia illaksi, ajattelin käydä kaverin luona kahvilla ja vasta sitten kysyn kaverilta että käykö. Ei niin että ensin sovin kaverin kanssa ja joudun sitten perumaan kun en pääsekään!

 

[Tallu -]

Mä en enää muuhun kommentoi, kun oot jo saanut hyviä vastauksia, joiden kanssa olen samoilla linjoilla. Tuohon vain halusin ottaa kantaa, että miten se lapsi osaisi oikein toimia, jos äitinsäkin on noin ymmärtämätön... vanhemmistahan se malli otetaan ja heidän tavoilleen lapsetkin oppivat...

 

["Mother"]

Lapsi soittaa ovikelloa. Ja kun joku avaa, hän soittaa äidilleen ja kysyy että pääseekö meille leikkimään. Sitten sulkee puhelimen ja työntyy sisälle. Kun sanon että minulla on siivous juuri kesken, hän sanoo että äiti antoi luvan tulla.

Siis kun on siinä ovella ja näkee että avataan, voisi kysyä avaajalta saako tulla, eikä kysyä vain puhelimella äidiltään lupaa ja sitten tulla sen varjolla että äiti antoi luvan tulla teille. Hän ei siis kysy meiltä, sopiiko että tulee, vaan hän on tulossa sisälle ja tulossa mukaan. Ja väittää vastaan että tulee, kun joutuu sanomaan että nyt ei sovi.

Hänet täytyy hätistellä pois, mikä on todella kurjaa, jos meille ei satu sopimaan. Ja meille ei aina sovi sen vuoksi, että teen töitä kotoa ja en voi tuon lapsen vierailun aikana tehdä töitä, koska 1. Lapsi pitää niin kovaa meteliä, eikä osaa olla hiljaa (äitinsä tietää tämän) 2. tuo lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa. Häntä ei voi jättää leikkimään meille sisälle koska tekee hölmöyksiä (jättää olko-ovet auki, pakastimen auki), eikä ulos koska hän on vaarassa juosta autojen alle.

Pidän tuosta lapsesta, mutta en pidä siitä että häntä joutuu valvomaan niin työläästi, enkä siitä että se valvominen napstahtaa yllättäen nakkina niskaan.


[QUOTE="hääh";27114951]Siis mitenniin kysyy lupaa väärältä taholta? Tottakai ensin soitetaan omalle äidille, että saako kaverin luo mennä ja vasta sen jälkeen kysytään kaverilta/kaverin äidiltä saako sinne tulla!

Kysyn minäkin ensin mieheltä) että oliko suunnitelmia illaksi, ajattelin käydä kaverin luona kahvilla ja vasta sitten kysyn kaverilta että käykö. Ei niin että ensin sovin kaverin kanssa ja joudun sitten perumaan kun en pääsekään![/QUOTE]

 

["Mother"]

Ilmeisesti äiti opettaa lasta niin, että mene soittamaan ovlkelloa, jos ovat kotona ilmoita sitten puhelimella hänelle että jäät sinne kyllään.
Minulla on yksi toinen tuttava joka ei liity tähän asiaan ollenkaan, mutta hän kertoi minulle, että he lähettävät päiväkoti-ikiset lapsensa aina naapuriin, kun tarvitsevat lapsenvahtia. Että kun pitää yllättäen lähteä asioille, pistetään lapset naapuriin. Eikä heille tullut mieleenkään että mitäs jos naapurille ei sovi.

Tällaisia ihmisiä siis on. Vaikka heitä on vähän.
Suurin osa ihmisistä ei päästä lapsiaan tällä pk seudulla soittelemaan ovikelloja. Niin paljon on turhia riitoja tullut naapureiden ja heidän lasten välille siitä kuka on syömässä missäkin ja hoitaa toiseten lapset. Ihmiset ovat hyvin kohtaliaita ja kaikki samassa taloyhtiössä asuvat eivät uskalla päästää lapsiaan edes sisälle kylään, jota oppivat että naapureita ei häiritä, vaan leikitään pihalla.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Mother";27115006]Lapsi soittaa ovikelloa. Ja kun joku avaa, hän soittaa äidilleen ja kysyy että pääseekö meille leikkimään. Sitten sulkee puhelimen ja työntyy sisälle. Kun sanon että minulla on siivous juuri kesken, hän sanoo että äiti antoi luvan tulla.

Siis kun on siinä ovella ja näkee että avataan, voisi kysyä avaajalta saako tulla, eikä kysyä vain puhelimella äidiltään lupaa ja sitten tulla sen varjolla että äiti antoi luvan tulla teille. Hän ei siis kysy meiltä, sopiiko että tulee, vaan hän on tulossa sisälle ja tulossa mukaan. Ja väittää vastaan että tulee, kun joutuu sanomaan että nyt ei sovi.

Hänet täytyy hätistellä pois, mikä on todella kurjaa, jos meille ei satu sopimaan. Ja meille ei aina sovi sen vuoksi, että teen töitä kotoa ja en voi tuon lapsen vierailun aikana tehdä töitä, koska 1. Lapsi pitää niin kovaa meteliä, eikä osaa olla hiljaa (äitinsä tietää tämän) 2. tuo lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa. Häntä ei voi jättää leikkimään meille sisälle koska tekee hölmöyksiä (jättää olko-ovet auki, pakastimen auki), eikä ulos koska hän on vaarassa juosta autojen alle.

Pidän tuosta lapsesta, mutta en pidä siitä että häntä joutuu valvomaan niin työläästi, enkä siitä että se valvominen napstahtaa yllättäen nakkina niskaan.[/QUOTE]

Lapsi on varmaankin ymmärtänyt luvan kysymisen niin, että pitää kysyä lupa äidiltä. Hän ei varmaankaan ymmärrä, että kohteliaisuus tapoihin kuuluisi kysyä asian sopimista myös kyläpaikasta. Ja mistäpä tuon ikäinen voisi sellaista "tapaa" osata, jos ei kukaan ole siihen opettanut. Tekstisi perusteella lapsen äitikään tuskin tulee asiasta puhumaan... Jonkun pitäisi, sillä muuten lapsi kärsii sosiaalisten taitojen puutteestaan.

Ei kai tässä ole niinkään kyse mielipide-eroista sinun ja lapsen äidin välillä kuin siitä, että tämän lapsen vanhemmilla on vanhemmuus hukassa. Enimmäkseen sille ei voi tehdä mitään, ehkä vähän kasvattaa toisen lasta. Jos lapsi on ihan heitteillä (esim. vaaratilanteita liikenteessä siksi, että lapsi seikkailee omin päin liikenteessä liian nuorena), niin siihen pitäisi kyllä puuttua. Jos ei vanhemmat välitä, niin vaikka sitten olemalla yhteydessä opettajaan tai lastensuojeluun....

 

[Down siftaaja kotiäiti]

[QUOTE="Mother";27114323]Ihan omalle kaverilleni puhuin, ulkopuoliselle. Ja hän sanoi, että anna ruokaa lapselle, joka on nälissään.
Lapsi osaa esittää toivomuksiakin mitä haluaa syödä. Jotenkin siis tuntuu että lapsi on tottunut siihen että muut pitävät hänestä huolta. Minua huolestuttaa tuollainen "rohkeus" täällä pk seudulla.

Nimenomaan, äiti on varmaan käskenyt soittamaan jos pääsee kylään. Mutta äiti ei näytä ymmärtävän että lasensa ei hallitse tilanteita. Ei siis ole vielä KYPSÄ itse pyrkimään kylään ja soittelemaan ovikelloja. Mitä jos olemme juuri lähdössä emmekä voikaan ottaa häntä ja hän jo soittaa kotiin ja pyytää luvan? Ikävä alkaa soitttelemaan äidille ja ottamaan vastuuta tuosta lapsesta.

Kyllä, en halua ottaa vastuuta tuosta lapsesta! Mutta jotakin vähäosaista köyhää tai muuten avun tapreessa olevaa lasta kyllä auttaisin. Ja ottaisin vastuuta tarpeen mukaan. Mutta en halua siksi ottaa vastuuta, että se röyhkeästi työnnetään minulle!!!![/QUOTE]


Siis sinä päätät ketä kyläilee ja milloin.

Et soittele kenellekään tuossa tilanteessa kun olette lähdössä. Sanot tälle lapselle että nyt ei valitettavasti sovi.

Jos ei kotona opeteta hyviä tapoja niin se ei ole sinun vika.

Meidän lasten kaveri joka käyttäytyy kuvaamallasi tavalla, hänellä on adhd, ja näin ollen ymmärrämme nämä "käytöstavat" mutta en mä silti ala hyysäämään ketään.

Valitettavasti on oltava se badguy välillä

 

[5-kymppiä]

Mä tein niin, kun siis mun lapset olivat pieniä, että otin hommat hanskaan ovelta asti. Kun meille tuli "uusia" (ei ollut ennen käyneet) lapsia käymään, kättelin heidät, esittelin itseni ja isännän, näytin missä ovat vessat sekä ilmoitin meidän kodin säännöt.

Ja niin teen muuten vieläkin, kun käy noita lapsenlapsia ja niiden kavereita...

Ap, sinun tapauksessasi iajattelen että SINUN tehtävä on kertoa että teille tulemiseen tarvitaan myös sinun lupasi, eikä se äidin lupa riitä.

 

["Mother"]

Tuota lastensuojelu-ilmoitusta ajattelen epäillen kovasti tehdä. Se tuntuu lähinnä hölmöltä. Tuon lapsen vanhemmista toinen toimiin ns. sosiaalialalla ja toinen on hyvin, hyvin varakas.

Tuosta toisesta tuttavastani josta mainitisin, joka lähettää päiväkoti-ikäiset lapsensa naapuriin kun tarvitsee hoitopaikkaa, ex tempore, hän on myös ns. sosiaalialalla.
Ei ole hyvissä hoteissa sosiaaliasiat....

Ja nimenomaan, lapsi ei ymmärrä, että pitäisi kysyä kyläpaikasta sopiiko että tulee kylään, ei ymmärrä siksi koska äitinsä käyttäytyy niin kuin käyttäytyy....

 

["Mother"]

Tätähän vääntöä meillä on ollut.
Lapsi on yrittänyt lähteä mukamme myös kadulta, vaikka olen sanonut että olemme lähdössä kauppaan. Hän on vain soittanut äidilleen ja kysynyt pääseekö hän meille, vaikka ei ole saanut mitään kutsua eikä edes lupaa tulla meille!

Sen jälkeeen kun hän on puhelimella kysynyt luvan äidiltään, olen edelleen joutunut sanomaan että hän ei voi tulla meille, esim. koska emme mene kotiin vaan asiolle, enkä voi ottaa häntä mukaani.
Hän siis ei tuollaisessa tilanteessa kuuntele mitä sanon. Mutta tämän väännön jälkeen tietenkin, hän EI pääse meille eikä mukaamme, vaan hän jää sinne kadulle tms. Käsken häntä menemään kotiin aina.
Ja äitinsä ei ymmärä tuota. Hän puhuu vain aina että lapsi on vapaa-ajan kavereilla.

Mä tein niin, kun siis mun lapset olivat pieniä, että otin hommat hanskaan ovelta asti. Kun meille tuli "uusia" (ei ollut ennen käyneet) lapsia käymään, kättelin heidät, esittelin itseni ja isännän, näytin missä ovat vessat sekä ilmoitin meidän kodin säännöt.

Ja niin teen muuten vieläkin, kun käy noita lapsenlapsia ja niiden kavereita...

Ap, sinun tapauksessasi iajattelen että SINUN tehtävä on kertoa että teille tulemiseen tarvitaan myös sinun lupasi, eikä se äidin lupa riitä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Mother";27115145]Tuota lastensuojelu-ilmoitusta ajattelen epäillen kovasti tehdä. Se tuntuu lähinnä hölmöltä. Tuon lapsen vanhemmista toinen toimiin ns. sosiaalialalla ja toinen on hyvin, hyvin varakas.

Tuosta toisesta tuttavastani josta mainitisin, joka lähettää päiväkoti-ikäiset lapsensa naapuriin kun tarvitsee hoitopaikkaa, ex tempore, hän on myös ns. sosiaalialalla.
Ei ole hyvissä hoteissa sosiaaliasiat....

Ja nimenomaan, lapsi ei ymmärrä, että pitäisi kysyä kyläpaikasta sopiiko että tulee kylään, ei ymmärrä siksi koska äitinsä käyttäytyy niin kuin käyttäytyy....[/QUOTE]

Aina ei ole suutarin lapsillakaan kenkiä. Älytöntä nyt vetää tuolla perusteella kommenttia maan sosiaalihuollon tilasta. Enkä ymmärrä kyllä pointtia vanhemman varakkuudestakaan. Jos lapsi on liikenteen seassa hengenvaarassa, miten tähän liittyy hänen vanhempiensa omaisuuden määrä?

Totta kai mainitsemasi asiat vaikuttavat vanhempien välisiin suhteisiin. Mutta lastensuojelussa sen villakoiran ydin on lapsen hyvinvointi. Jos lapsi on hengenvaarassa niin siihen tulee puuttua, olipa hänen isänsä Bill Gates tahi spurgu.

Ja minkälaisia tilanteita tarkoitit sillä hengenvaaralla?

 

[5-kymppiä]

Jos sua jotenkin huolestuttaa jättää se lapsi siihen kadulle inisemään (tai mikä nyt sitte oli haitta) niin pyydät lapselta puhelinta, kun hän soittaa sille äidille, sanot että sulla on äidille asiaa, ja sitten kerrot äidille, että valitettavasti meille ei nyt käy tämä lapsen hoito ja vierailu, että lapsesi jää nyt tähän kadulle, ajattelin ilmoittaa että tiedät... ettei siis lapsesi ole meidän kanssa.

Ei haittaa jos kuulostaa vähän viileältä.

Noin voisin kuvitella tekeväni, jos ois tommoinen tilanne tullut. Ei ole kyllä koskaan tullut, vaikka paljon lapsia on käynyt vieraisilla... Kyllä ne kaikki on ihan ymmärtäneet mun puhetta.

 

["Mother"]

5-kymppiä. Puhut asiaa.
Siinäpä se. Nykypäivänä on lapsia, jotka eivät näytä kuulevan eivätkä ymmärtävän puhetta. Mutta sitten on niitä lapsia jotka ovat huomaavaisia ja kohteliaita. Ja ymmärtävät puheen ja kuulevat sen erittäin hyvin. : )
Onneksi edellisiä on vähemmän, mutta osunut kohdalle niitäkin. Jälkimäisiä on enemmän ja heistä ei olisi haittaa vaikka pimputtelisivat ovikelloa yllättäenkin, päinvastoin.

Olen ajatellut aina aiemmin, että on rikkaus että lapsillamme on erilaisia kavereita, mutta nyt tässsä iässä kun lapset alkavat liikkua itsekseen ja vanhemmat odottavat heiltä että pärjäävät itsekseen ja kaikki eivät näytä pärjäävänkään, niin sitä miettii että mitähän tästä tulee.
Että ehkä sittenkin parempi vain keskittyä luomaan kaveri- ja ystävyyssuhteita niihin joilla on samankaltainen käytös kulttuuri kuin itsellämme. Vai temperamentista ja persoonallisuudestako tässä on kysymys. No, siinä tapauksessa samanalainen temperamentti kiun itsellämme.
En vain osaa olla noin "viileä" kuten 5-kymppinen ehdottaa. Vetäydyn vain hiljaa kauemmas. En halua, osaa enkä voi riidellä, sillä riita siitä tulee jos sanon jotain "poikkinaista".

 

["Mother"]

Vaaratilanteita olen nähnyt silloin kun se lapsi ryntää kadulle eikä osaa väistää tai varoa autoja. Onneksi auto on ehinyt pysähtyä. Ei siis kuuntele neuvoa että kävelisi vieressämme, vaan juoksee holtittomasti.
Pyörällä ajaa pommna suojatien yli, ja on siitä innoissaan että ajoi pysähtymättä ja katsomatta täysillä tien yli. Onneksi mitään ei ole sattunut, mutta maantiellä tai kadulla ei voi olla koskaan liian vaarallinen sillä on paljon myös sellaisia autoja ja moottoripyöriä jotka kaahaavat holtittomasti.
Mutta tiedän paljon 7 vuotiaita jotka selviytyvät hyvin liikenteessä. Se riippuu niin lapsesta. Mielesäni tämä lapsi ei viel ole kypsä tuollaiseen itsenäisyyteen. Mutta olen ehkä liian ylihuolehtiva.