Mitä mieltä, isäpuoli ja lapsen välit..

[Diudiukka]

Yhteinenkin lapsi on. Isäpuoli ei tule toimeen mun esikoisen kanssa. Lapsen isä ei ole tekemisissä. Tämä käy ilmi päivittäin, esim jos vanhempi lapsi istuu viereen sohvalle mies nousee ja vaihtaa paikkaa. Tai menee toiseen huoneeseen ja mulkoilee. Välttelee. Ei vastaa yleensä, joskus kyllä jos lapsi jotain kysyy. Ei moikkaa jos lapsi tervehtii kun on tullut kotiin. Jos lapsi piirtää isäpuolelle kuvan saattaa tämä murahtaa, isänpvänä kyllä jaksaa panostaa ja kehuu jne.. mutta muuten on aika välinpitämätön. Usein hän linnottautuu makuuhuoneeseen ja oon lasten kans.. tuntuu esikoinen ärsyttävän miestä pelkällä olemassaolollaan. Tuo välttely alkanut pistää silmään se käy ilmi ihan kaupassa käydessä, ei kävele edes kaupasta ulos hänen kanssaan. Jos eka harppoo edeltä, mut jos lapsi tulee hänen kanssaan, jää mies meitä odottamaan ja lapsi meneekin yksin ulos. Mut jos lapsi jää mein kans ni mies harppoo edeltä. Pieniä juttuja mut kyllä huomaa.. mitä tässä pitäisi tehdä? Miehelle olen kyllä puhunut mut ei tulosta kuin ehkä hetkeksi. Siten tämä vaikuttanut lapseen et ihan innoissaan siitä kun isäpuolen kesälomaloppui, ihan tuuletti. Ei pidä isäpuolesta, ei halua häntä mukaan reissuihin jne. Monesti ilmoittaa ihan ääneen ettei halua et se tulee kanssa. Sanon kyllä et voi hän tulla mukaan jos haluaa. Mut tehdään me reissuja keskenäänkin. Mut ei tää nyt näin voi jatkua?

 

[viisikymppinen isoäiti]

Miehelle kunnon puhuttelu ja jos se ei auta niin kengät perheelle ukolle.

 

[vierailija]

Kiva olla sun esikoinen kun kotona on henkinen helvetti. Kannattaa jo puuttua asiaan. Jos ei välit parane niin terapiaan jonnekin asiantuntijalle. Muutoin ei hyvältä näytä.

 

[vierailija]

Vetelisin ukkoa ympäri korvia! Mimmonen helvetin vatussi kohtelee lasta noin?!
Henkistä väkivaltaa tuo on. Lapsella varmaan tosi kivaa kotonaan..
Ei jumalauta, harvoin suututtaa näin paljoa muiden jutut!

Pistä se luuseri pihalle jos ei käytös muutu!

 

[vierailija]

Eikö tämä tullut esille jo seurusteluaikana?

 

[vierailija]

Ikään kuin tässä olisi aika yksipuolinen näkökulma asiasta...

Mitä itse on vastaaviin tapauksiin tullut törmättyä, niin niissä on ollut taustalla esim. se, että lapsi on ollut todella huonokäytöksinen äitipuoltaan tai isäpuoltaan kohtaan, eikä biologinen vanhempi ole esim. sallinut lapsen kurittamista sen johdosta. Jolloin äitipuoli tai isäpuoli ei käytännössä ole voinut tehdä muuta kuin vetäytyä ja olla etäinen lapsen suhteen, jos ei siis ole halunnut tulla "kotikiusatuksi" lapsen taholta.

 

[0oo0]

Mulle ei tulisi mieleenkään kutsua mun miestä lasteni isäpuoleksi.

Ja sit vielä ihmettelen, että miten hitossa te olette edes kimppaan asumaan päätyneet jos miehesi sietää lastasi noin huonosti?

Oisko pitänyt miettiä asioita hieman aiemmin eikä vain märistä siitä mitä mies tekee tai ei tee?

 

[vierailija]

Taas nähdään, että miehet on sikoja eikä niihin kenenkään järkevän naisen olisi syytä sekaantua.

 

[Alkuperäääinme]

Ikään kuin tässä olisi aika yksipuolinen näkökulma asiasta...

Mitä itse on vastaaviin tapauksiin tullut törmättyä, niin niissä on ollut taustalla esim. se, että lapsi on ollut todella huonokäytöksinen äitipuoltaan tai isäpuoltaan kohtaan, eikä biologinen vanhempi ole esim. sallinut lapsen kurittamista sen johdosta. Jolloin äitipuoli tai isäpuoli ei käytännössä ole voinut tehdä muuta kuin vetäytyä ja olla etäinen lapsen suhteen, jos ei siis ole halunnut tulla "kotikiusatuksi" lapsen taholta.

No ei ole kyllä tästä kyse.. joku siinä lapsessa tuntuu aina ärsyttävän mut en tiedä muuta kuin ruokapöydässä, ei vaan aina osaa syödä suu kiinni, ja tästä sit mies painuu sohvalle syömään ensin huutaa tälle.. ohan se ärsyttävää jos mäyssäys ääntä kuuluu mut rajansa kaikella..monesti mies ei jää mein kanssa syömään. Mut ei lapsi tahallaan ärsytä, selvästi menee vaikeeksi ja yrittää syödä suukiinni. En mä muuta keksi missä äryttäis, ai nii joskus tykkää pimputtaa urkuja mitä mies ei kestä juurikaan. Mut ihan hyvin uskoo joskus vääntää niinko kukatahansa 8 vuotias mut eihä kotona tarvi varpaillaan olla.

 

[vierailija]

Pitääkö tätä nyt oikeasti edes miettiä? Se on sun lapsi, toinen kohtelee sitä ku ruttotautista ja sä mietit et mitähän, pitäskö jotain tehdä..

Laita nyt jumalauta äijä kuriin tai kiertoon ja ole ÄITI sille lapselle.

 

[vierailija]

huolestuttavinta tässä on se, että sinä ap pidät tuollaista ihmistä kuin miehesi osana oman lapsesi elämää.
jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen elämään.

kirjoitit, että lapsen isä ei ole osa elämäänne, mutta jos hän on tietoinen tämän lapsen olemassa olosta, niin onko mahdollisuutta ottaa yhteys tähän isään ja pyytää, että ottaa lapsen luokseen, jotta lapsi saa kasvaa hyväksytyssä ilmapiirissä ja kehittyä normaaliksi aikuisesi.

miksi ihmeessä olet vielä yhteisen lapsenkin tuollaisen ihmisen kanssa tehnyt joka halveksii esikoistasi.
mutta jos kerran haluat jatkaa tuon miehen kanssa, kun näin kauan jo lasta olet kiusannut, niin koeta saada yhteys tähän lapsen biologiseen isään, jos voisi tarjota lapselle paremman elämän.

mieti ap miltä sinusta tuntuisi, jos eläisit lapsesi saappaissa ja joku koko ajan olisi sinua kohtaan halveksiva

 

[vierailija]

Isäpuoli ei ole lapsen ISÄ, joten miksi pitäisi sellaisista leikkiä. Uusperheet eivät ole oikeita perheitä. Itse olen sen lapsena saanut kokea, kun äiti vaihtoi miestä kuin sukkia.

 

[vierailija]

Kiertoon tuommoinen mies, se ei muutu!

Omakohtaista kokemusta on vastaavasta isäpuolesta, ja säälittää kyllä lapsesi puolesta.. vielä näin 30v jälkeenkin tapahtunut vaivaa..

 

[vierailija1234]

Yhteinenkin lapsi on. Isäpuoli ei tule toimeen mun esikoisen kanssa. Lapsen isä ei ole tekemisissä. Tämä käy ilmi päivittäin, esim jos vanhempi lapsi istuu viereen sohvalle mies nousee ja vaihtaa paikkaa. Tai menee toiseen huoneeseen ja mulkoilee. Välttelee. Ei vastaa yleensä, joskus kyllä jos lapsi jotain kysyy. Ei moikkaa jos lapsi tervehtii kun on tullut kotiin. Jos lapsi piirtää isäpuolelle kuvan saattaa tämä murahtaa, isänpvänä kyllä jaksaa panostaa ja kehuu jne.. mutta muuten on aika välinpitämätön. Usein hän linnottautuu makuuhuoneeseen ja oon lasten kans.. tuntuu esikoinen ärsyttävän miestä pelkällä olemassaolollaan. Tuo välttely alkanut pistää silmään se käy ilmi ihan kaupassa käydessä, ei kävele edes kaupasta ulos hänen kanssaan. Jos eka harppoo edeltä, mut jos lapsi tulee hänen kanssaan, jää mies meitä odottamaan ja lapsi meneekin yksin ulos. Mut jos lapsi jää mein kans ni mies harppoo edeltä. Pieniä juttuja mut kyllä huomaa.. mitä tässä pitäisi tehdä? Miehelle olen kyllä puhunut mut ei tulosta kuin ehkä hetkeksi. Siten tämä vaikuttanut lapseen et ihan innoissaan siitä kun isäpuolen kesälomaloppui, ihan tuuletti. Ei pidä isäpuolesta, ei halua häntä mukaan reissuihin jne. Monesti ilmoittaa ihan ääneen ettei halua et se tulee kanssa. Sanon kyllä et voi hän tulla mukaan jos haluaa. Mut tehdään me reissuja keskenäänkin. Mut ei tää nyt näin voi jatkua?

Meillä oli vastaava tilanne muutaman vuoden Ei vältämättä näe päälle, ainakaan mä en nähny millainen mies tästä tulee ku yhteinen lapsi syntyy. Ennen yhteisiä lapsia(2) mies kohteli mun esikoista hienosti. Sitten vähitellen unohti mun lapsen olemassaolon tyystin. Ei auttanu puheet, tappelut, perheneuvolakäynnit..Ku tiesin kaikkeni yrittäneeni, heivasin miehen pihalle. Ei ollu helppo ratkaisu sekään mut päivääkään en oo katunu. Mun lapsi on käyny eron jälkeen(ja ennen sitä ja sen aikana)psykologilla ja käynnit jatkuu edelleen, erosta jo yli 3 vuotta! Syytän itteeni etten lähteny aiemmin, mies oli hyvä manipuloimaan jne. Ja kuvittelin etten pärjää yksin kolmen lapsen kanssa mut päivä kerrallaan ja helvetisti helpompaa ku tilanne aiemmin
Kehotan harkitsemaan jos ei mee puheet jne. perille. Tsemppiä paljon!

 

[vierailija]

Ikään kuin tässä olisi aika yksipuolinen näkökulma asiasta...

Mitä itse on vastaaviin tapauksiin tullut törmättyä, niin niissä on ollut taustalla esim. se, että lapsi on ollut todella huonokäytöksinen äitipuoltaan tai isäpuoltaan kohtaan, eikä biologinen vanhempi ole esim. sallinut lapsen kurittamista sen johdosta. Jolloin äitipuoli tai isäpuoli ei käytännössä ole voinut tehdä muuta kuin vetäytyä ja olla etäinen lapsen suhteen, jos ei siis ole halunnut tulla "kotikiusatuksi" lapsen taholta.

8-vuotiasta ei millään voi syyttää aikuisen kiusaamisesta. On täysin ymmärrettävää, että noin pieni reagoi huonostikin uuteen ihmiseen kotonaan ja aikuisten tehtävä on helpottaa pienen tuntemaa ahdistusta. Kurittaminen on ehdottomasti väärin, oikea suunta on keskustelu ja apu. Huumorikin auttaa varmasti.

 

[vierailija]

8-vuotiasta ei millään voi syyttää aikuisen kiusaamisesta. On täysin ymmärrettävää, että noin pieni reagoi huonostikin uuteen ihmiseen kotonaan ja aikuisten tehtävä on helpottaa pienen tuntemaa ahdistusta. Kurittaminen on ehdottomasti väärin, oikea suunta on keskustelu ja apu. Huumorikin auttaa varmasti.

Vai ei voi syyttää kiusaamisesta? On tyypillistä tuon ikäiselle ryhtyä kiusaamaan henkilöitä jotka ovat itseä heikompia ja jotka eivät voi sanottavasti laittaa vastaan. Yleensä kiusaaminen ei toki kohdistu aikuisiin, koska aikuisilla on tavallisesti keinot laittaa lapsi kuriin, mutta jos aikuisen kädet ovat asiassa (kuvainnollisesti) sidotut, niin myös hän voi joutua lapsen systemaattisen ja vakavan kiusaamisen kohteeksi.

Lapsella ei ole myöskään mitään oikeutta lähteä kiusaamaan toisia vain sillä perusteella, että ei jostain syystä satu pitämään näistä. Keskustelu ei myöskään kiusaamista yleensä lopeta, koska lapsi kokee hyötyvänsä kiusaamisesta sen tuoman mielihyvän ja valta-aseman myötä. Tavallisesti ainoa keino lopettaa kiusaaminen on kurittaa lasta siinä määrin, että kurituksen tälle aiheuttama mielipaha ylittää kiusaamisen tuomat positiiviset tunteet.

 

[vierailija]

Aika karmealta kuulostaa lapsen kannalta. Pystyisikö suhdetta jotenkin parantamaan esimerkiksi kahdenkeskisellä mukavalla tekemisellä? Lapsi traumatisoituu pahasti, jos joutuu tuollaisessa perhehelvetissä elämään, jossa ei tunne olevansa hyväksytty.

 

[vierailija]

Vai ei voi syyttää kiusaamisesta? On tyypillistä tuon ikäiselle ryhtyä kiusaamaan henkilöitä jotka ovat itseä heikompia ja jotka eivät voi sanottavasti laittaa vastaan. Yleensä kiusaaminen ei toki kohdistu aikuisiin, koska aikuisilla on tavallisesti keinot laittaa lapsi kuriin, mutta jos aikuisen kädet ovat asiassa (kuvainnollisesti) sidotut, niin myös hän voi joutua lapsen systemaattisen ja vakavan kiusaamisen kohteeksi.

Lapsella ei ole myöskään mitään oikeutta lähteä kiusaamaan toisia vain sillä perusteella, että ei jostain syystä satu pitämään näistä. Keskustelu ei myöskään kiusaamista yleensä lopeta, koska lapsi kokee hyötyvänsä kiusaamisesta sen tuoman mielihyvän ja valta-aseman myötä. Tavallisesti ainoa keino lopettaa kiusaaminen on kurittaa lasta siinä määrin, että kurituksen tälle aiheuttama mielipaha ylittää kiusaamisen tuomat positiiviset tunteet.

Miten ihmeessä yksikään aikuinen voi ikinä olla heikompi kuin 8-vuotias??? Vaikka lapsi kuinka kiukuttelisi, niin aina voi suhtautua asiaan huumorilla. Halata, antaa suukko ja naurahtaa päälle. En ymmärrä minkälainen aikuinen ei oikeasti osaa suhtautua pieneen känkkikseen oikein.. Jos lapsi sanoo ilkeästi, taustalla on oma paha mieli ja se kyllä purkautuu kun asiasta keskustellaan asiallisesti. Tietenkin taustalla voi olla pidempää kaltoinkohtelua, jolloin ehkä tarvitaan ammattiapua, mutta kyllä näissä tilanteissa on aina tärkeintä auttaa lasta.

 

[vierailija]

Miten ihmeessä yksikään aikuinen voi ikinä olla heikompi kuin 8-vuotias??? Vaikka lapsi kuinka kiukuttelisi, niin aina voi suhtautua asiaan huumorilla. Halata, antaa suukko ja naurahtaa päälle. En ymmärrä minkälainen aikuinen ei oikeasti osaa suhtautua pieneen känkkikseen oikein.. Jos lapsi sanoo ilkeästi, taustalla on oma paha mieli ja se kyllä purkautuu kun asiasta keskustellaan asiallisesti. Tietenkin taustalla voi olla pidempää kaltoinkohtelua, jolloin ehkä tarvitaan ammattiapua, mutta kyllä näissä tilanteissa on aina tärkeintä auttaa lasta.

Aikuinen voi käytännössä olla heikompi kuin lapsi jos ei saa voimiaan jonkun määräyksen tai säännön vuoksi käyttää. Esimerkiksi jos se biologinen vanhempi joka on lapsen huoltaja kieltää sen.

Ja ihan oikeasti, et voi suhtautua järjestelmälliseen ja pitkään jatkuvaan koulukiusaushenkiseen kiusaamiseen huumorilla. Suukotukseen saat ehkä palkaksi naamalle sylkäisyn tai sitten vaan yleistä halveksunnan osoitusta...

Siihen kiusaamisen syntymiseen ei myöskään tarvita taustalle mitään lapsen tunne-elämän sekoittanutta kaltoinkohtelua tai muutakaan, niin kuin ei koulukiusaajillakaan yleensä sellaista ole. Ihan normaali lapsi voi olla tietoisesti hyvin julma toisille ihmisille. Lapsilla on aikuisia heikompi empatian tunne eikä samalla lailla tajua käytöstavoista tai käyttäytymisensä seurauksista.

 

[vierailija]

Aikuinen voi käytännössä olla heikompi kuin lapsi jos ei saa voimiaan jonkun määräyksen tai säännön vuoksi käyttää. Esimerkiksi jos se biologinen vanhempi joka on lapsen huoltaja kieltää sen.

Ja ihan oikeasti, et voi suhtautua järjestelmälliseen ja pitkään jatkuvaan koulukiusaushenkiseen kiusaamiseen huumorilla. Suukotukseen saat ehkä palkaksi naamalle sylkäisyn tai sitten vaan yleistä halveksunnan osoitusta...

Siihen kiusaamisen syntymiseen ei myöskään tarvita taustalle mitään lapsen tunne-elämän sekoittanutta kaltoinkohtelua tai muutakaan, niin kuin ei koulukiusaajillakaan yleensä sellaista ole. Ihan normaali lapsi voi olla tietoisesti hyvin julma toisille ihmisille. Lapsilla on aikuisia heikompi empatian tunne eikä samalla lailla tajua käytöstavoista tai käyttäytymisensä seurauksista.

Voi jessus. Toivottavasti kukaan kenellä on lapsia ei ota sinua perheeseensä uudeksi jäseneksi. Aikuisen ei todellakaan tarvitse käyttää voimiaan lasta vastaan ollakseen isompi ihminen. Aikuinen on aina aikuinen.

 

[vierailija]

Voi jessus. Toivottavasti kukaan kenellä on lapsia ei ota sinua perheeseensä uudeksi jäseneksi. Aikuisen ei todellakaan tarvitse käyttää voimiaan lasta vastaan ollakseen isompi ihminen. Aikuinen on aina aikuinen.

No sehän onkin hyvä, että lapsi tottelee ja on ihmisiksi ihan vaan sillä, että aikuinen on aikuinen. Ilmeisesti olet ihan itse keksinyt tämän teorian?

 

[vierailija]

Ikään kuin tässä olisi aika yksipuolinen näkökulma asiasta...

Mitä itse on vastaaviin tapauksiin tullut törmättyä, niin niissä on ollut taustalla esim. se, että lapsi on ollut todella huonokäytöksinen äitipuoltaan tai isäpuoltaan kohtaan, eikä biologinen vanhempi ole esim. sallinut lapsen kurittamista sen johdosta. Jolloin äitipuoli tai isäpuoli ei käytännössä ole voinut tehdä muuta kuin vetäytyä ja olla etäinen lapsen suhteen, jos ei siis ole halunnut tulla "kotikiusatuksi" lapsen taholta.

Kukaan vastuuntuntoinen aikuinen.EI hyväksy lapsen kurittamista.

 

[vierailija]

Vai ei voi syyttää kiusaamisesta? On tyypillistä tuon ikäiselle ryhtyä kiusaamaan henkilöitä jotka ovat itseä heikompia ja jotka eivät voi sanottavasti laittaa vastaan. Yleensä kiusaaminen ei toki kohdistu aikuisiin, koska aikuisilla on tavallisesti keinot laittaa lapsi kuriin, mutta jos aikuisen kädet ovat asiassa (kuvainnollisesti) sidotut, niin myös hän voi joutua lapsen systemaattisen ja vakavan kiusaamisen kohteeksi.

Lapsella ei ole myöskään mitään oikeutta lähteä kiusaamaan toisia vain sillä perusteella, että ei jostain syystä satu pitämään näistä. Keskustelu ei myöskään kiusaamista yleensä lopeta, koska lapsi kokee hyötyvänsä kiusaamisesta sen tuoman mielihyvän ja valta-aseman myötä. Tavallisesti ainoa keino lopettaa kiusaaminen on kurittaa lasta siinä määrin, että kurituksen tälle aiheuttama mielipaha ylittää kiusaamisen tuomat positiiviset tunteet.

Miten avuttomia ja yksinkertaisia aikuiset voivat olla, jos kokevat lapsen laittoman kurittamisen ainoaksi tavaksi saada lapsi ojennukseen?

 

[vierailija]

Kukaan vastuuntuntoinen aikuinen.EI hyväksy lapsen kurittamista.

Silloin kun puhe ei tehoa on aika kurittaa. Vain vastuuton aikuinen opettaa lapselle, että voi toimia niin kuin itse haluaa vain sulkemalla korvansa puheelta.