Mitä mieltä kummilapsen äidistä?

[Turha kummitäti]

Aiemmin täällä joku kysyi mielipidettä kummista.
Minäpä kysyn kummilapsen äidistä.
Hän on sukulaiseni ja joskus ollut läheinen ystävä parisen vuotta nuorempi.
Hän pyysi minua lapsensa kummiksi. Suostuin muutaman päivän mietiskelyn jälkeen.
Lapsen sain ensi kertaa syliini tämän ollessa 8:kktta vanha. Aiemmin hänen äitinsä oli sanonut että anna kummitäti syöttää ja vaihtaa, tämä sanoi ei tarvii osaan itsekin.
Mihinkään en lasta saa viedä ja olen ainoa joka yhteyksiä pitää, ja jos on ollut hetki hiljaista tulee noottia että lapsi kärsii kun en yhteyttä pidä.
Lasta en mihinkään saa viedä kun en itse ole äiti. Lapsen turvallisuus voi kärsiä. Ei auta että ammatikseni hoidan lapsia.
Kun hän sai seuraavan lapsen hän pyysi minua sairaalaan katsomaan, en tätäkään lasta saanut syliini, esikoinen kyllä.
Oli sukujuhlat jossa vauva oli pariviikkoinen, hän mietti miten pääsisi vessaan pyysin vauvaa siksi aikaa syliini, hän sanoi. Menin itse sitten vessaan johon tämä pian ilmestyi perässä ja sanoi vauvani vietiin naureskellen. Sitten vessasta lähdettyäni tämä "viejä" tuli vastaan ja sanoi ettei vienyt vauvaa vaan tämä äiti tuli tuomaan sen hänelle että pääsisi vessaan.
Kummilapseni on nyt 5v. He eivät ole kertaakaan tulleet meille kylään. Neljän lapsen perheen on kuulema vaikeaa lähteä mihinkään kylään.
Minun sopii mennä heille kylään, jos sattuvat haluamaan asiaa.
Olen todellakin katunut kummiksi suostumistani. Odotin jotain muuta, halusin olla paljon parempi kummi kuin omani ovat. Se vaan ei ole mahdollista.

 

[?!?]

Kolauta halolla päähän! Oletko ihan kysynyt äidiltä, miksi tilanne tämä? Minä kiljuisin riemusta, jos esikoisen kummitäti olisi sinunkaltaisesi... Häneltä olen kysynyt, miksei enää olla yhteyksissä ja työkiireet ja omat harrastukset estää... :headwall:

 

[harmaana]

mä en voi sietää kummilapseni äitiä.. valitettavasti hän on miheni veljen ex-muija, eivät ole naimisissa, erosivat jo aikoja sitten. lapsen kanssa tykkään olla mutta tätä naista en tahtoisi ikinä nähdä. siinä on ihminen joka käyttää muita hyväksi eikä kiitosta kuulu, maksattaa elämisensä muilla ihmisillä ja hoidattaa lapsensa muilla ihmisillä, töitä ei ole tehnyt päivääkään.

 

[Ap]

Olen ymmärtänyt että tilanne on tämä vain siksi etten ole äiti. Siitäkin asiasta jaksaa "kettuilla" vaikka ei ihan suoraan. Lapsettomuus ei ole meidän valinta.
Tämä myös ollut töissä viimeksi 8v ja parikuukautta sitten.

 

[Marraskuu08]

Harmi juttu, kuulostat hyvältä kummilta ja juuri tuollaisen kummin haluaisin lapselleni. Harmi, että kaverisi on noin itsekeskeinen! Onhan se totta, et mitä enempi lapsia niin voi olla hankalaa lähteä kylään, mut sekin on vain järjestely kysymys. Eihän sen koko perheen ole pakko lähteä mukaan katsomaan kummitätiä vaan vain sen lapsen vaikka äitinsä kanssa... Nooh älä vaivu epätoivoon, ehkä pystyt luomaan jonkinlaisen suhteen kummilapseen myöhemmin. Sitten, kun hän vähän vanhempi... Sinuna kävisin kylässä ajattelematta asiaa sen enempää. Lapsi kuitenkin muistaa, et kummi kävi ja jos kummi ei käy niin se se vasta muistetaan. :hug: ja voimia!!

 

[ap]

Kyllä pyrin siellä silti käymään ja yleensä jätän muut lapset huomioimatta ja keskityn kummilapseeni joka tuntuu muutenkin perheessä olevan ulkopuolinen. Kummilapseni on aina innoissaan vierailustani ja sanoo aina hei kummitäti kuule kummitäti. Ne loistavat silmät saa minut jaksamaan. Sitä todella toivon että voin olla hänelle joskus se luottoaikuinen johon voi tukeutua.

 

[yks vaan]

En oikein ymmärrä mikä on ongelma..Tai siis jos lapsen äiti haluaa itse hoitaa lapsensa niin mikä ongelma se on.
Ja meilläkin on oma isompi lapsi saanut pitää vauvaa sylissä aina kun on halunnut, mut ei meillä mielellään muiden (edes mummien ja kummien) syliin ole vauvaa annettu pienenä. Tämä siksi et meillä ajatellaan et vauvalle riittää oma perhe ja mun mielestä on jotenkin julmaa et lapsi on kuin joku kiertopalkinto jota hyppyytetään sylistä syliin aina kun on vieraita.
Kun lapsi kasvaa, hänen elinpiirinsä laajenee. En minäkään antaisi lasta mihinkään reissuun ennen kouluikää, ja toisaalta en ymmärrä miksi lapsen kanssa ei voi touhuta ja leikkiä vanhempien läsnäollessa? Meillä esikoisella kummi joka koko ajan kyselemässä milloin saa lapsen heille yksin, ehdotelee lapselle yökyläilyä ilman et kysyy vanhemmilta jne.

Ei kiinnota paljoa lasta hänen seuraansa antaa, toinen kummi taas on käynyt meillä ja jaksanut tutustua lapseen meillä kotona, ja nyt annetaan sinne kylään ilman vanhempiakin, kun lapsi luottaa kummiinsa ja tiedetään et kummi kunnioittaa meidän perheen tapoja ja pitää hyvän huolen lapsesta. Eikä ole sellaista tunnnetta et lapsi olis joku esine jota kummi lainaa huvikseen.
Mun mielestä kummius on sitä, et muistaa lasta(vaikka kortilla tai puhelinsoitolla) muutaman kerran vuodessa ainakin, kyselee lapsen kuulumisia ja käy joskus kylässä ja silloin huomioi lasta erityisesti(tyyliin lukee sadun/leikkii lapsen kanssa) sekä ruoilee lapsen puolesta(uskonnollinen kasvatus myös voi näkyä vaikka lasten raamatun ostamisena lapselle esimerkiksi)..
Jotenkin ei mene jakeluun nää nykyajan "kummiuskäsitykset" joissa kummi on joku lahjakone tai joku jolla olis rajattomat oikeudet viettää aikaa lapsen kanssa kummin omilla ehdoilla..(kaksi ääripäätä siis)

 

[Marraskuu08]

Kuulostaa hyvältä! Taidat olla jo hänelle sellainen aikuinen, joka huomioi ja on lapsen kanssa. Jos näyttää olevan ulkopuolinen perheessä niin sinun vierailut on sille lapselle todella tärkeitä

 

[Marraskuu08]

Kyllä lapsi tarvii muutakin kuin sen oman perheensä minun mielestä. Oppii sosiaaliseksi ja eipä ainakaan vierasta. Lapsi myös rupee hakemaan omaa tilaa perheessä ja kaipaa myös omaakin aikaa. Mikäs sen parempaa kuin vaikka turvallisen aikuisen kanssa käydä vaikka leikkipuistossa. Vanhemmatkin saa "vapaata". No näitä mielipiteitä on niin paljon kuin meitä ihmisiä. Musta kuulostaa hullulta, et oma perhe riittää... Ei onneksi tarvi ymmärtää

 

[vieras]

En oikein ymmärrä mikä on ongelma..Tai siis jos lapsen äiti haluaa itse hoitaa lapsensa niin mikä ongelma se on.
Ja meilläkin on oma isompi lapsi saanut pitää vauvaa sylissä aina kun on halunnut, mut ei meillä mielellään muiden (edes mummien ja kummien) syliin ole vauvaa annettu pienenä. Tämä siksi et meillä ajatellaan et vauvalle riittää oma perhe ja mun mielestä on jotenkin julmaa et lapsi on kuin joku kiertopalkinto jota hyppyytetään sylistä syliin aina kun on vieraita.
Kun lapsi kasvaa, hänen elinpiirinsä laajenee. En minäkään antaisi lasta mihinkään reissuun ennen kouluikää, ja toisaalta en ymmärrä miksi lapsen kanssa ei voi touhuta ja leikkiä vanhempien läsnäollessa? Meillä esikoisella kummi joka koko ajan kyselemässä milloin saa lapsen heille yksin, ehdotelee lapselle yökyläilyä ilman et kysyy vanhemmilta jne.

Ei kiinnota paljoa lasta hänen seuraansa antaa, toinen kummi taas on käynyt meillä ja jaksanut tutustua lapseen meillä kotona, ja nyt annetaan sinne kylään ilman vanhempiakin, kun lapsi luottaa kummiinsa ja tiedetään et kummi kunnioittaa meidän perheen tapoja ja pitää hyvän huolen lapsesta. Eikä ole sellaista tunnnetta et lapsi olis joku esine jota kummi lainaa huvikseen.
Mun mielestä kummius on sitä, et muistaa lasta(vaikka kortilla tai puhelinsoitolla) muutaman kerran vuodessa ainakin, kyselee lapsen kuulumisia ja käy joskus kylässä ja silloin huomioi lasta erityisesti(tyyliin lukee sadun/leikkii lapsen kanssa) sekä ruoilee lapsen puolesta(uskonnollinen kasvatus myös voi näkyä vaikka lasten raamatun ostamisena lapselle esimerkiksi)..
Jotenkin ei mene jakeluun nää nykyajan "kummiuskäsitykset" joissa kummi on joku lahjakone tai joku jolla olis rajattomat oikeudet viettää aikaa lapsen kanssa kummin omilla ehdoilla..(kaksi ääripäätä siis)

tyhmästi sanottu tuo että lapsi olisi kiertopalkinto jos häntä annetaan mummeille tai kummeille syliin.
eikö jo ihan pienestä vauvasta asti olisi hyvä totuttaa myös muihin ihmisiin, koska joskus voi tulla sellainen tilanne että joudutte vauvaa hoitoon viemään esim. onnettomuus,kuolema ym.

 

[ap]

En oikein ymmärrä mikä on ongelma..Tai siis jos lapsen äiti haluaa itse hoitaa lapsensa niin mikä ongelma se on.
Ja meilläkin on oma isompi lapsi saanut pitää vauvaa sylissä aina kun on halunnut, mut ei meillä mielellään muiden (edes mummien ja kummien) syliin ole vauvaa annettu pienenä. Tämä siksi et meillä ajatellaan et vauvalle riittää oma perhe ja mun mielestä on jotenkin julmaa et lapsi on kuin joku kiertopalkinto jota hyppyytetään sylistä syliin aina kun on vieraita.
Kun lapsi kasvaa, hänen elinpiirinsä laajenee. En minäkään antaisi lasta mihinkään reissuun ennen kouluikää, ja toisaalta en ymmärrä miksi lapsen kanssa ei voi touhuta ja leikkiä vanhempien läsnäollessa? Meillä esikoisella kummi joka koko ajan kyselemässä milloin saa lapsen heille yksin, ehdotelee lapselle yökyläilyä ilman et kysyy vanhemmilta jne.

Ei kiinnota paljoa lasta hänen seuraansa antaa, toinen kummi taas on käynyt meillä ja jaksanut tutustua lapseen meillä kotona, ja nyt annetaan sinne kylään ilman vanhempiakin, kun lapsi luottaa kummiinsa ja tiedetään et kummi kunnioittaa meidän perheen tapoja ja pitää hyvän huolen lapsesta. Eikä ole sellaista tunnnetta et lapsi olis joku esine jota kummi lainaa huvikseen.
Mun mielestä kummius on sitä, et muistaa lasta(vaikka kortilla tai puhelinsoitolla) muutaman kerran vuodessa ainakin, kyselee lapsen kuulumisia ja käy joskus kylässä ja silloin huomioi lasta erityisesti(tyyliin lukee sadun/leikkii lapsen kanssa) sekä ruoilee lapsen puolesta(uskonnollinen kasvatus myös voi näkyä vaikka lasten raamatun ostamisena lapselle esimerkiksi)..
Jotenkin ei mene jakeluun nää nykyajan "kummiuskäsitykset" joissa kummi on joku lahjakone tai joku jolla olis rajattomat oikeudet viettää aikaa lapsen kanssa kummin omilla ehdoilla..(kaksi ääripäätä siis)

Tämä asia koskee vain minua. Muut kummit saa tavata ja viedä kummilapsiaan, koska ovat äitejä. Minulta odotetaan vaan että muistan lahjoin. Mistään en kuitenkaan koskaan kiitosta saa tai tekstiviesteihin, sähköposteihin, kirjeisiin en vastauksia saa. Ja kyllä heillä mummit ja muut saa vauvat syliin.
Sun ei asiaa tarvitsekaan ymmärtää.

 

[yks vaan]

Meillä on kyllä totutettu vähitellen myös muihin ihmisiin, paljon on ystäviä jotka käy kylässä, muut lapset ihastelee vauvaa , silittää jne, lapsi siis tottuu muihin ihmisiin, käydään perhekerhoissa ym. Mutta lapsi saa tutustua maailmaan ja ihmisiin äidin tai isän sylistä/lattialta tai muuten omassa rauhassaan, ei niin että vieraan syliin tyrkätään.

Ja sit tuohon "oma perhe riittää" niin tarkoitin lähinnä sitä et alle puol vuotias ei kaipaa vieraita sylejä, ja alle kouluikäinen ei tarvii yökyläilyä(no, meillä on kyllä yökyläilly esikoinen mummilassa jo aika pienenä, tais olla kaks vuotias). Ja esikoinen on sosiaalinen ja iloinen ja käy kylässä kavereiden luona jne, mut en vaan ymmärrä edelleenkään miksi kummilla pitäisi olla "oikeus" saada lasta kylään tms, jos lapsi ei esim. itse halua. Siis meillä lapsi ei uskalla nukkua kuin kotona ja(ilman vanhempia mummolassa) ja en kyllä kummin yökyläily/reissu toiveiden takia häntä siihen pakota. Lapsi myös oppii hoidossa sosiaalisuutta. Mutta siis, ei, meillä ei anneta pientä vauvaa sylistä syliin eikä isompaa yökylään kuin hyvin tuttuihin paikkoihin (kummit, jotka ei ole sisaruksia eivät tällaisia ole). Ja jos itse jouduttais molemmat onnettomuuteen/kuoltaisiin niin eiköhän se "eka kertaa vieraassa paikassa yötä" olis pienimpiä ongelmia lapselle siinä tilanteessa, tuskin se äidin/isän menetyksen tuskaa lievittäis jos olis ollu kummin luona yötä vaikka sata kertaa...?

Kirjoitin ekan viestin kieltämättä ehken hieman kärjistäen, mutta en ymmärrä miten kummilapsen äiti nyt niin kurja on, jos ei lasta ole syliin ihan vauvana antanut tai jos lapsi ei kyläile kummin luona vaan kummi tapaa lasta lapsen kotona..

 

[yks vaan]

Ja ap:lle, jos oikeesti kyse on siitä et sä et saa koska et ole äiti, on se mun mielestä tyhmää ja kertoo vaan tän äidin asennevammasta..
Mut uskon et jos jaksat olla lapselle kiva ja oikeasti lapsesta kiinnostunut aikuinen, on se lapselle iso ja tärkeä asia vaikka sinä kokisitkin että lapsen äiti ei "anna tilaa" sun kummiudelle. Ja voithan kysyä lapselta haluisko hän vaikka piirtää sulle jotain tms kun käyt, lapsi ei osaa muistaa jos häntä ei siihen ole ohjattu mitenkään(siis vanhempien pitäs ohjata, mut jos vanhemmat ei niin tee niin mun mielestä voit sanoa, et "kummista olis kiva saada sinun tekemä piirrusus seinälle tms ja lapsellekin tulis tunne et hänen tekemisiään arvostetaan ja ollaan kiinnostuneita)..

 

[loru]

En oikein ymmärrä mikä on ongelma..Tai siis jos lapsen äiti haluaa itse hoitaa lapsensa niin mikä ongelma se on.
Ja meilläkin on oma isompi lapsi saanut pitää vauvaa sylissä aina kun on halunnut, mut ei meillä mielellään muiden (edes mummien ja kummien) syliin ole vauvaa annettu pienenä. Tämä siksi et meillä ajatellaan et vauvalle riittää oma perhe ja mun mielestä on jotenkin julmaa et lapsi on kuin joku kiertopalkinto jota hyppyytetään sylistä syliin aina kun on vieraita.
Kun lapsi kasvaa, hänen elinpiirinsä laajenee. En minäkään antaisi lasta mihinkään reissuun ennen kouluikää, ja toisaalta en ymmärrä miksi lapsen kanssa ei voi touhuta ja leikkiä vanhempien läsnäollessa? Meillä esikoisella kummi joka koko ajan kyselemässä milloin saa lapsen heille yksin, ehdotelee lapselle yökyläilyä ilman et kysyy vanhemmilta jne.

Ei kiinnota paljoa lasta hänen seuraansa antaa, toinen kummi taas on käynyt meillä ja jaksanut tutustua lapseen meillä kotona, ja nyt annetaan sinne kylään ilman vanhempiakin, kun lapsi luottaa kummiinsa ja tiedetään et kummi kunnioittaa meidän perheen tapoja ja pitää hyvän huolen lapsesta. Eikä ole sellaista tunnnetta et lapsi olis joku esine jota kummi lainaa huvikseen.
Mun mielestä kummius on sitä, et muistaa lasta(vaikka kortilla tai puhelinsoitolla) muutaman kerran vuodessa ainakin, kyselee lapsen kuulumisia ja käy joskus kylässä ja silloin huomioi lasta erityisesti(tyyliin lukee sadun/leikkii lapsen kanssa) sekä ruoilee lapsen puolesta(uskonnollinen kasvatus myös voi näkyä vaikka lasten raamatun ostamisena lapselle esimerkiksi)..
Jotenkin ei mene jakeluun nää nykyajan "kummiuskäsitykset" joissa kummi on joku lahjakone tai joku jolla olis rajattomat oikeudet viettää aikaa lapsen kanssa kummin omilla ehdoilla..(kaksi ääripäätä siis)

Mutta se, että antaa vauvan muiden läheisten syliin ei tarkoita etteikö se perhe riittäisi. Eikö sen lapsen tädit, sedät, mummot ja papat ole perhettä myös? Meillä ainakin on, vaikka ei ydinperhettä olekkaan.
Eihän se vauva mene pilalle vaikka muidenkin sylissä olisi, miksi lapsen rakastaminen ja helliminen jo vauvana on jotenkin julmaa..........
Nimenomaan lapsi ei ole mikään esine joka omistetaan tai jota lainataan.

 

[vieras]

Ei hitto onko tollasia ihmisiä olemassa? Ja tällä tarkoitan ap:tä!

 

[ap]

Ei hitto onko tollasia ihmisiä olemassa? Ja tällä tarkoitan ap:tä!

Mitä vikaa?

 

[Riipputisurupuska]

Kummin kyvyt ja taidot eivät todellakaan ole kiinni siitä onko hänellä itsellään lapsia vai ei!

Kyllä sitä pitää lapsensa kummille luottaa eikä odottaa, että kummi on käytettävissä silloin kun itselle sopii tai epäillä hänen hoitotaitojaan.


Sitä joko luottaa tai ei eikä tuommoista ap:n mainitsemaa touhua tule sietää.
Asiasta kannattaa keskustella ja sanoutua koko touhusta irti, jos kerran muut kummit saavat touhuta vain äitiiytensä perusteella ihan mitä vaan ja toiselta se evätään!

Itsellänikin on lapsilla kummeina sekä "lapsellisia" että lapsettomia ja kyllä se on persoonasta kiinni, miten homma pelittää.

Tällä hetkellä 2 parhainta kummia on lapsettomat mies ja nainen sekä eräs sinkkuäiti ja muut hoitavat leivistkä omalla tyylillään-jos hoitavat ...vaihtelevasti!

Tsemppiä ap:lle ja ota asia puheeksi, kun se noin yksoikoiselta vaikuttaa!
Jotkut äidiksi tulevat kuvittelevat tietävänsä kaiken, mikä ei aina pidä paikkaansa ja en minäkään 4 lapsen äitinä aina tiedä omieni parasta...kuvittelen vain..........