mitä mieltä kun eskarilaisella vielä apupyörät ja 16" pyörä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "yx vaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidän eskarilainen oppi ajamaan ilman appareita vasta nyt loppukeväästä. Pari kertaa harjoiteltiin sellasen tangon avulla ilman apupyöriä ja sitten vaan yhtäkkiä eräänä kauniina päivänä lähtikin ajamaan ihan itsekseen. Eli siinä vaiheessa, kun ajamista ilman appareita harjoitellaan, aikuisen tuki ja turva on todella tarpeen, jos lasta pelottaa. Voin vaikka vannoa, että lapsi on onnellinen sen jälkeen, kun saa apparit pois.
 
Mitäs tuosta, on sentään päästetty jo ajaan omaa pyörää.
Ehkä heille siirtyminen paikasta a paikkaan b kävi noin helpommin.

Mä tässä tuskastelin ku meidän muksu (5v) oppi vasta nyt ajaan pyörällä + apurattaat.
Aikaisemmin oli liian pieni pyörä, niin ei jaksanut polkea:/
 
Mä opin ajamaan ilman apupyöriä kolmannella luokalla. Kyllä olin 9 tai 10 vuotias. Motoriikka on aina ollut mulle pikkusen hankalampaa ja sitten kun se jossain vaiheessa alkoi hävettämään jäi pyörällä ajo ja opettelu moneksi vuodeksi. Kolmannella luokalla meillä sitten ilmoitettiin koulussa, että edessä olisi pyöräretki. En kehdannut sanoa, että en osaa ajaa, joten sinä iltana otin siskon vanhan pyörän ja yksinkertaisesti päätin, että nyt mä ajan, ihan varmasti ajan ja niin siinä sitten kävi. Pääsin retkelle!! :D eikä kukaan, paitsi nyt, ole koskaan saanut tietää, että opin ajamaan pyörällä niin myöhään :D
 
[QUOTE="vieras";23791684]halua... ja halua. Ei lapsi halua välillä syödäkään, kyllä meillä silti syödään ruoka-aikoina. tai välillä ei halua lähteä päiväkotiin. mutta pakko se on jotta laskut saa maksettua ja murua leivän alle. Lapsikin rohkaistuu kun vanhemmat kannustaa vaikka olisi mitenkä hiirulainen ja arka. En mä itsekään aina halua käydä kaupassa, käydä juoksulenkillä tai ulkoiluttaa räntäsateessa koiraa, mutta koira ei pissahädiltään sitä kysele. Haluatko sinä herätä koliikkivauvan kanssa 15 kertaa yössä?[/QUOTE]

Olet outo.
Syöminen on varmaankin hengissäpysymisen kannalta pakollista, samoin kuin lapsen meno päiväkotiin noin yleisesti. Ajaminen ilman appareita ei ole pakollinen taito, pyörää ajamattakin pärjää mainiosti elämässä.
Kuka sinua pakottaa heräämään koliikkivauvan kanssa 15 kertaa yössä? Ei minusta kukaan.

Minusta pakottamalla ei tule kuin sutta.
 
jotkut lapset on arkoja ja pelkäävät kaatumista niin paljon että ajamaan opettelu on on hankalaa. joitakin lapsia ei vain kiinnosta. Jollain lapsella saattaa olla joku neurologinen tai motorinen ongelma jonka takia ajamaan opettelu on vaikeaa. Jollekin ei oo ostettu aiemmin pyörää eikä siksi oo aiemmin voinu opetella. Jollakin saattaa olla myös ne laiskat vanhemmat jotka ei oo jaksaneet nähdä vaivaa opettaa lasta (mutta uskon että nämä on vähemmistönä). Syitä voi olla monia.
 
[QUOTE="vieras";23791684]halua... ja halua. Ei lapsi halua välillä syödäkään, kyllä meillä silti syödään ruoka-aikoina. tai välillä ei halua lähteä päiväkotiin. mutta pakko se on jotta laskut saa maksettua ja murua leivän alle. Lapsikin rohkaistuu kun vanhemmat kannustaa vaikka olisi mitenkä hiirulainen ja arka. En mä itsekään aina halua käydä kaupassa, käydä juoksulenkillä tai ulkoiluttaa räntäsateessa koiraa, mutta koira ei pissahädiltään sitä kysele. Haluatko sinä herätä koliikkivauvan kanssa 15 kertaa yössä?[/QUOTE]

Kuulostaa siltä että aiheutat lapsellesi taatusti aika ikäviä itsetunto ongelmia. Jos nimittäin vertaat syömisen tärkeyttä pyörällä ajamiseen. Eipä lapsi kelpaa jos on hitaampi oppimaan tuon kaavan mukaan, vaan hänestä tulee sinun henkilökohtainen epäonnistumisesi heti kun ei mennä ikävaiheen mukaan. Jos ei lapsen halulla ole mitään väliä, mutta äidin halulla (esim. opetella pyörällä ajoa) on on viesti lähinnä se että lapsi on maailmassa mielipiteineen toissijainen ja -arvoinen. Kelpaa ihmisenä vasta kun suorittaa tiettyjä temppuja onnistuneesti. Käy enemmän sääliksi sinun lapsia kuin sen äidin jota kauhistelit.
 
kuulostaa siltä että aiheutat lapsellesi taatusti aika ikäviä itsetunto ongelmia. Jos nimittäin vertaat syömisen tärkeyttä pyörällä ajamiseen. Eipä lapsi kelpaa jos on hitaampi oppimaan tuon kaavan mukaan, vaan hänestä tulee sinun henkilökohtainen epäonnistumisesi heti kun ei mennä ikävaiheen mukaan. Jos ei lapsen halulla ole mitään väliä, mutta äidin halulla (esim. Opetella pyörällä ajoa) on on viesti lähinnä se että lapsi on maailmassa mielipiteineen toissijainen ja -arvoinen. Kelpaa ihmisenä vasta kun suorittaa tiettyjä temppuja onnistuneesti. Käy enemmän sääliksi sinun lapsia kuin sen äidin jota kauhistelit.

täydellinen peesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;23792004:
Toisaalta, en yhtään ihmettele joitain vastauksia lukiessani, että mistä 5-6-vuotiaat oppivat määkimään ja pilkkaamaan niitä lapsia, jotka oppivat vasta hieman myöhemmin ajamaan ilman apupyöriä.

Peesi tälle. Meillä yksi läheinen tuttavaperhe jaksaa päivitellä että eikö meidän lapsi VIELÄKÄÄN aja ilman appareita kun täyttää sentään jo 6 vuotta kun heidän xxx oppi sentään jo aikapäivää sitten. Ei ole poika kyllä ajanut appareillakaan ainakaan vuoteen. Kokee tilanteen painostavaksi. Ihme juttu...
 
Mä en ole mitään mieltä...

Meillä esikoinen vastaavassa iässä ajoi 20" pyörällä apupyörien kanssa. Alkukesästä halus apupyörät pois ja n. 15 min meni harjoitteluun ja sit mentiin jo sujuvasti ilman apupyöriä. Hänellä tähän harjoittelun hitauteen vaikutti se kun isä kaatui pahasti pyörällä. Tyttö näki isänsä ensiavussa, kun haettiin isä sieltä kotiin, samoin mieleen jäivät 3kk sairasloma ja haljennut kypärä. Alkuun isän kaatumisen jälkeen tyttö ei uskaltanut enää ajaa pyörällä alamäkiä (vaikka aiemmin oli mennyt ihan sujuvasti). Pari vuotta tytöllä meni arastellen pyöräilyä ton kaatumisen takia.
 
Jaah. No, en ole kyllä pitänyt tuota pyöräilyä maailman tärkeimpänä asiana lapselle. Jos ei halua/ehdi/kiinnosta/ niin mitäs sitten. Pyöräilee sen, mikä huvittaa. Meillä 4-vuotias esikoinen on kova uimaan ja kävelemään/juoksemaan, mutta pyöräily on vähän niin ja näin, eikä sitten olla juurikaan siihen perheen vapaa-ajanvietossa panostettukaan. Mieluummin lähdetään uimahalliin kuin pyöräilyttämään muksuja... Ehkä ne sitten ajaa appareilla vielä eskarissa...
 
Minulla on sellainen lapsi, joka käyttää yhä apupyöriä. Pyöräily on yksi niistä asioista, jotka hänelle motoristen pulmiensa ja kehon kokonaishallinnan vaikeuksiensa vuoksi on haastavaa.
Enkä ole niitä vielä pyörästä irrottamssa, koska pelkkä polkeminenkaan ei suju ihan automaattisena liikesarjana. Laiskan ja viitsimättömän vanhemman kiven voi heittää tänne, jos tahtoo. Ehkä pakottamalla olisi voinut saada lasta oppimaan asiaa nopeammin, vaikka toisaalta en tiedä olisinko kuitenkin saanut enemmän vahinkoa aikaan pakotamalla lasta asioihin, joihin hänellä ei valmiuksia ole. Vai vahingoittaako sitten enemmän toisten lasten pilkka, vaiko sittenkin ivalliset ja ihmettlevät aikuiset.
 
Ei ennenkuulumatonta tai kamalaa, vaikka lapset kai yleensä oppiikin ennen eskaria ajamaan ilman apupyöriä. Ja jotkut taas oppii vasta kouluiässä.

Ainoa ongelma asiassa lienee se, että ikätoverit voi aidosti ihmetellä asiaa, ja jotkut ehkä pilkatakin.
 
Minulla on sellainen lapsi, joka käyttää yhä apupyöriä. Pyöräily on yksi niistä asioista, jotka hänelle motoristen pulmiensa ja kehon kokonaishallinnan vaikeuksiensa vuoksi on haastavaa.
Enkä ole niitä vielä pyörästä irrottamssa, koska pelkkä polkeminenkaan ei suju ihan automaattisena liikesarjana. Laiskan ja viitsimättömän vanhemman kiven voi heittää tänne, jos tahtoo. Ehkä pakottamalla olisi voinut saada lasta oppimaan asiaa nopeammin, vaikka toisaalta en tiedä olisinko kuitenkin saanut enemmän vahinkoa aikaan pakotamalla lasta asioihin, joihin hänellä ei valmiuksia ole. Vai vahingoittaako sitten enemmän toisten lasten pilkka, vaiko sittenkin ivalliset ja ihmettlevät aikuiset.

Peesaan tätä, täältä löytyy si-häiriöinen syksyllä eskariin menevä poika, joka ei suostu edes harkitsemaan apupyörien pois ottamista. Ja harjoittelun puutteesta ei meilläkään ole kyse.
 
Sitä mieltä, että ap:tä kiinnostaa vähän liikaa toisten mielipiteet/asiat.

Meilläkin eskarilaisen ajopeli on 16" pyörä. Apupyöriä ei tosin ole pariin vuoteen ollut.
 
Kuulostaa siltä että aiheutat lapsellesi taatusti aika ikäviä itsetunto ongelmia. Jos nimittäin vertaat syömisen tärkeyttä pyörällä ajamiseen. Eipä lapsi kelpaa jos on hitaampi oppimaan tuon kaavan mukaan, vaan hänestä tulee sinun henkilökohtainen epäonnistumisesi heti kun ei mennä ikävaiheen mukaan. Jos ei lapsen halulla ole mitään väliä, mutta äidin halulla (esim. opetella pyörällä ajoa) on on viesti lähinnä se että lapsi on maailmassa mielipiteineen toissijainen ja -arvoinen. Kelpaa ihmisenä vasta kun suorittaa tiettyjä temppuja onnistuneesti. Käy enemmän sääliksi sinun lapsia kuin sen äidin jota kauhistelit.

Vanhempien tehtävä (minun mielestäni) on myös tuottaa lapselle onnistumisen elämyksiä ja tunteita siitä, että pelkonsa voi voittaa. Lapselle voi opettaa sinnikkyyttä ja sitä, että uuden taidon oppiminen vaatii paljon harjoittelua. Ei lasta tarvitse päästää siitä mistä aita on matalin, vaan lapseltakin pitää ja saa vaatia.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että äiti tai isä toteuttaisi omia haaveitaan ja pakottamalla pakottaisi lasta, jos motorinen tai henkinen kehitystaso ei ole taidon oppimiseen riittävät.
Liian usein vanhemmat antavat periksi lapsen haluille ja epävarmuudelle. Joskus lapsikin voi tehdä asioita mukavuusalueensa ulkopuolella, se on yleensä myös vanhemman mukavuusalueen ulkopuolella ja siksi moni ei viitsi tai jaksa tai halua.
 
[QUOTE="vieras";23791684]halua... ja halua. Ei lapsi halua välillä syödäkään, kyllä meillä silti syödään ruoka-aikoina. tai välillä ei halua lähteä päiväkotiin. mutta pakko se on jotta laskut saa maksettua ja murua leivän alle. Lapsikin rohkaistuu kun vanhemmat kannustaa vaikka olisi mitenkä hiirulainen ja arka. En mä itsekään aina halua käydä kaupassa, käydä juoksulenkillä tai ulkoiluttaa räntäsateessa koiraa, mutta koira ei pissahädiltään sitä kysele. Haluatko sinä herätä koliikkivauvan kanssa 15 kertaa yössä?[/QUOTE]

Pyöräilyä ja ruokailua on hiukka huono lähteä rinnastamaan. Meillä ei perhe pyöräile lainkaan. Soittakaa lastensuojeluun, meidän 6v on vain muutaman kerran edes kokeillut istua pyörän päällä, 3v ja 4v eivät sitäkään!
 
Pyörän sopiva koko ei riipu iästä vaan lapsen koosta ja kyvystä hallita pyörää. Tuumakoko on vain renkaan koko, rungon korkeus voi vaihella eri malleissa paljon.
 
Lapset on erilaisia.
Meillä tyttö vielä ekalla oli sitä mieltä (ja osan tokaakin), että pyörä TAPPAA hänet ja poika taas ajo pyörällä kun vanha tekijä heti apupyörien poiston jälkeen (5v).

Toisaalta taas tyttö ui ja sukeltelee kun delfiini ja poika pelkää vettä kun ruttoa.
Pojan uimataidottomuuden ja vesipelon vuoksi saan harmaita hiuksia (enemmän kun tytön pyörää pelkäämisen kanssa aikanaan).
Ja ovat uimaseurassa/-koulussa. Poika on ollut 2v siellä harjoittelemassa ja yhä kammottaa, ja vauvasta asti vihannut vettä.
 
Vanhempien tehtävä (minun mielestäni) on myös tuottaa lapselle onnistumisen elämyksiä ja tunteita siitä, että pelkonsa voi voittaa. Lapselle voi opettaa sinnikkyyttä ja sitä, että uuden taidon oppiminen vaatii paljon harjoittelua. Ei lasta tarvitse päästää siitä mistä aita on matalin, vaan lapseltakin pitää ja saa vaatia.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että äiti tai isä toteuttaisi omia haaveitaan ja pakottamalla pakottaisi lasta, jos motorinen tai henkinen kehitystaso ei ole taidon oppimiseen riittävät.
Liian usein vanhemmat antavat periksi lapsen haluille ja epävarmuudelle. Joskus lapsikin voi tehdä asioita mukavuusalueensa ulkopuolella, se on yleensä myös vanhemman mukavuusalueen ulkopuolella ja siksi moni ei viitsi tai jaksa tai halua.

Toki lapselta vaaditaan monenlaista ei aina niin mukavaa, jo ihan normaalielämän välttämättömyyksien puitteissa. On pakko mennä kouluun, on pakko pukea, on pakko opetella monia välttämättömiä taitoja vaikka ei aina haluaisi. En tiedä kovin monta vanhempaa jotka näitä kasvatustehtäviä karsastaisi.
Se sitten taas, että vaatii tai pakottaa lapsen opettelemaan polkupyörällä ajon ei ole milläänmuotoa välltämätöntä. Et myöskään tiedä kuinka kova kynnys se juuri tälle lapselle on, syitä sen taustalla voi olla monia.
Edelleen asenteestasi paistaa läpi tuo hyväksynnän ehdollisuus: lapsi on parempi kun on ylittänyt itsensä jne. Äidille pitäisi kelvata ilmankin että saavuttaa jotain. Asenteesi on hirvittävä.
 
ei varaa ostaa pyörää?

me ollaan pienituloinen perhe mutta toistaiseksi olemme onnistuneet hommaamaan lapsille pyörät, käytettyinä ollaan aina ostettu, vähän on tarvinnut vaivaa nähdä että ollaan löydetty "hyvät"
Nyt juuri ostin neiti 5 vuotiaalle 20" pinkin Tunturin 40 eurolla, pesun, rasvauksen ja 4 euron osan jälkeen on ollut hyvä menopeli, vanhan 16" pyörän siistin ja myin 20 eurolla eteenpäin

Tyttö oppi 4 vuotiaana ajamaan ilman apareita, poika oli arka oppi 5 vuotiaana,
meillä on harjoiteltu pyöräilyä paljon koska haluamme kulkea ilman autoa mahdollisimman paljon (säästää bensaa) Nyt ekaluokkalaisen ja neiti 5 v:n kanssa päästään jo pitkiä matkoja pyörällä.


Kyllä Eskarilaisen jo kuuluisi ajella ilman apupyöriä, vanhempien laiskuudeksi laittaisin eihän se lapsen vika ole jos ei ole saanut harjoitella, joutuu kavereidenkiusaamaksi jos ei osaa
 
ESikoisen kanssa teimme paljon töitä että oppi ajamaan pyörällä on todella arka perusluonteeltaan, 12 " ei ajanut koskaan kun sai 16 " ajoi samantien (apareilla)
Pelkäsi kaatumista hysteerisesti, koko kesä valettiin rohkeutta ja sitten vain tuupattiin rajan yli ja voi sitä riemua kun tajusi että osaa ajaa ilman apupyöriä

Tiesimme että osaa, mutta sen rohkeuden kasaaminen oli iso työ

Meillä ei ole rakkautta jaettu tekojen perusteella vaan kyllä rakastaisin vaikka ei pyörää ajaisikaan

Koskaan ei pakotettu, patistettiin kyllä
 

Yhteistyössä