Mitä mieltä kun joku sanoo: "Ei se meidän Matti ole luokkansa parhaita eikä tarvi ollakaan!"

[vierailija]

Jos juttelee erään äidin kanssa lapsista niin tämä sanoo ainokaisestaan:
"Se on ihan ookoo koulussa mutta ei luokkansa parhaita eikä sen tarvi ollakaan!"

Kenen mielestä sen lapsen tarvii olla paras? Eikö kaikki silti toivo, että oma lapsi menestyy koulussa?

Tai:

"Se nyt vaan on Matti, se nyt on sellanen niinkuin se on, ei sen tarvi mikään hikke olla!"

 

[vierailija]

Toivottavasti Matti ei ole kuulemassa, kun oma äiti vähättelee eikä osoita arvostusta lastansa kohtaan.

 

[vierailija]

Tuossa ehkä äänensävy ja elekieli olis nyt ratkaisevassa asemassa. Oletan niiden olevan kauniita, joten vastaan, että mun mielestä tollainen sanominen esim koulun suhteen takaa lapselle terveen mielenterveyden, hyvän itsetunnon ja paineettoman lapsuuden.
-Mattia kuitenkin varmasti myös kehutaan asioista joissa on hyvä/paras. Matti voi saada kehuja vaikka siitä miten hienosti otti harrastuksessa uuden pojan vastaan. Ja Matti varmasti on myös tietoinen, että jos hän haluaa olla paras matematiikassa, niin häntä autetaan kyllä ihan niin paljon kuin haluaa ja kaikki on vaan kiinni siitä kuinka paljon harjoittelee ja tekee töitä asian eteen.

 

[vierailija]

No mutta tottahan se on. Ei tarvitse olla luokkansa paras. Luokassa on 30 oppilasta ja vain 1 on paras. Niin ne 29 on silti ihan hyviä ihmisiä hekin.

 

[vierailija]

Minun mielestä 8 riittää! 7 ei oo huono sekään, mutta sitten voi vähän tsempata ja lukea lisää. Ja yleensä joka lapsella on joku aine jossa pärjää keskivertoa paremmin ja siitä sitten voi, saa, pitää kehua =)
Suurin osa ei ole se luokan paras, joten on enemmän kuin normaalia olla "ei paras", ja se on ihan riittävä, jos lapsi kuitenkin tekee läksynsä ja yrittää oppia.

Mä oon tehnyt niin, että jos lapsi on saanut kokeesta alle 8-, niin on saanu lukea koealueen uudestaan ja sitten olen kysellyt uudestaan koekysymykset. Ja arvatkaa mitä, vitosluokan keväällä se huomasi ihan itte, että on mukavampi niin että lukee etukäteen huolella ja saa sitten kokeesta vähän paremman numeron

 

[vierailija]

Sitä mieltä että äiti on oikeassa. Riittävän hyvä suoritus riittää kaikessa elämässä.

 

[Mörköäiti]

Ai mitä mieltä, jos joku sanoo noin? Todennäkäisesti en ehdi olla mitään mieltä kun jo unohdan koko asian. En mä jää vatvomaan ja analysoimaan toisen äänensävyjä ja tulkitsemaan tarkoitusperiä. Asiayhteydestä varmasti tulee ilmi, mitä henkilö tarkoittaa, ja keskusteltava asia voi olla kiinnostava, mutta ei mua kyllä kiinnosta miettiä muiden asioita.

 

[vierailija]

Ärsyttävä tyyli puhua, kuin Matilta ei vaadittaisiin mitään. Ei sen tarvi olla hyvä. Kunhan pieree sohvalla ja pelaa kännykkää. Se riittää. Se kun nyt vaan on se meidän Matti!

 

[vierailija]

Oikeassa on ei tarvitse yrittää aina olla paras

 

[vierailija]

Ärsyttävä tyyli puhua, kuin Matilta ei vaadittaisiin mitään. Ei sen tarvi olla hyvä. Kunhan pieree sohvalla ja pelaa kännykkää. Se riittää. Se kun nyt vaan on se meidän Matti!

Olisi aika kamalaa jos kaikkien vanhemmat vaatisi että lapsensa pitäisi olla paras. Parhaansa kun tekee, riittää

 

[vierailija]

Toivoisin ettei asiaa lapsen kuullen muotoilla noin, mutta tuo voi olla aikuisten kesken ihan kauniisti, lämmöllä, rakkaudella, ymmärryksellä ja hyväksynnällä sanottu. Minä voin sanoa omistani että ei E ole sieltä sosiaalisimmasta ja aktiivisimmasta päästä, eikä tarvitse ollakaan, tai ei O ehkä ole se parhaiten ryhmäohjautuva mutta pärjää ihan ok ja se riittää. Tai voin sanoa vaikka mummolle lasten kuulumattomissa että "O nyt vähän pyöri siellä satutunnilla, mutta se nyt on O, se oli sille ihan hyvä suoritus kun pysyi suurin piirtein omalla paikallaan" (kyseessä on reilusti alle kouluikäinen lapsi). Jokainen joka mut tuntee tietää, että olen älyttömän ylpeä lapsistani ja pyrin kasvattamaan heitä niin että hyödyntävät potentiaaliaan.

"Parhaudessa" on itse asiassa niin paljon painolastia ja riskejä, että se ei ole se mitä toivon lapsilleni. Toivon lapsilleni onnistumisen ja osaamisen kokemuksia, vahvuuksien tunnistamisia, itsearmoa, riittävän hyvän hyväksymistä, ja itsetuntoa joka sallii myös olla huono ja keskinkertainen monissa jutuissa. Nimimerkillä epävarma perfektionisti joka joutui opettelemaan äitinä kaatumaan suksilla, laulamaan huonosti ja tekemään omituisen muotoisia lettuja, sen sijaan että jättäisi tekemättä asiat joissa ei täytä muiden (usein kuviteltuja) odotuksia.

 

[vierailija]

Edellinen jatkaa: luin muuten nuo lauseet huvikseni 6-vuotiaalle lapselleni (korvasin "hiken" "parhaalla" kun lapsi tuskin tuntee sanaa) ja hän sanoin että eka lainaus on kehumista ja toinen torumista.

 

[Ammu Moolok]

Äiti selvästi pitää varmana, että Matti ei ole penaalin terävin kynä, ja on epärealistista odottaa Matin pärjäävän fiksumpien rinnalla. Eipä tuossa mitään vikaa ole, jos äiti on analysoinut tilanteen oikein. Ja ihan hyvä, jos kaikkia lapsia ei kasvateta kuvittelemaan, että heistä kaikista tulee kovapalkkaisia johtajia, koska kyllä siivojia, bussikuskeja ja varastotyöntekijöitäkin tarvitaan.

 

[vierailija]

Äiti selvästi pitää varmana, että Matti ei ole penaalin terävin kynä, ja on epärealistista odottaa Matin pärjäävän fiksumpien rinnalla. Eipä tuossa mitään vikaa ole, jos äiti on analysoinut tilanteen oikein. Ja ihan hyvä, jos kaikkia lapsia ei kasvateta kuvittelemaan, että heistä kaikista tulee kovapalkkaisia johtajia, koska kyllä siivojia, bussikuskeja ja varastotyöntekijöitäkin tarvitaan.

Monesti kylläkin ne kovapalkkaiset johtajat ovat niitä vähän huonommin koulussa menestyneitä takapenkin hölisijöitä. Riittävällä röyhkeydellä ja sosiaalisella verkostoitumisella pääsee yllättävän pitkälle.

Muistellaan vaikkapa Kataista, joka ei koulunumeroillaan loistanut, eikä maamme johtavassa virassakaan osoittautunut kovin älykkääksi, mutta melkoisen hyvään asemaan on silti päässyt.