Mitä mieltä lapsen silittämisestä uneen. (päivähoidossa/kotona)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijakin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijakin

Vieras
Onko sinusta tarpeellista? Silitätkö itse töissä tai kotona ja minkä ikäisiä lapsia? Entä vanhemmat, toivotko että lapsesi silitellään uneen päivähoidossa? Minkä ikäinen lapsi?

Mitkä on perustelut puolesta ja vastaan?
 
Tassuttelu on ollut käytössä omilla lapsilla, eli pidän kämmentä lapsen selän päällä, hartialla tms. ja olen vieressä. Auttaa nukahtamaan jos lapsi on levoton vuoteeseen mennessä tai on nähnyt yöllä pahaa unta ja pelkää. Sekin auttaa että menee viereen, vaikka ei edes koskisi. Joskus autan koululaista nukahtamaan istumalla vuoteen reunalla ja pidän peittoa hänen päällä, eli kättä lapsen harteilla käsi siinä peiton päällä. Omalla lapsella on ylivilkkautta ja tarvitsee apua rauhoittumiseen illalla joskus. Talvisin lapsi tykkää jos peiton päällä on painava viltti. Painon tunne rauhoittaa/tuntuu turvalliselta.

Perhepäivähoitajana joitakin pieniä lapsia pitää silittää/tassuttaa että he voi nukahtaa vieraassa paikassa. Isommille monesti riittää että on huoneessa tai istuu vuoteen vierellä. Kaikki lapset ei tykkää tai osaa suhtautua vieraan läheisyyteen, heille on suotava yksityisyys/koskemattomuus. Toiset tarvitsee kosketusta tunteakseen olevansa turvassa. Varsinkin uudet ja/tai pienet (alle 2v) hoitolapset saattaa tarvita unilla jatkuvaa läsnäoloa ja kosketusta.
 
Vauvalla nyt ymmärrän, mutta kyllä siihen itsenäiseen nukahtamiseen olisi parempi opetella kuin se että aina silitellään uneen. Meillä on luotaisesti kyky nukahtaa itse, ja luontaisia kykyjä tulee kannustaa.

Lapsen unille käynti rauhattomuus johtuu usein jostain muusta kuin siitä ettei kykenisi unelle rauhoittuun. Erityislapset erikseen. Pahimmassahan tuolla ruokitaa "mörköjä"....
 
En osaa argumentoida kehityksen kannalta suuntaan enkä toiseen, mutta itse olen kaikki kotihoidossa olevat lapset silitellyt uneen. Jossain 5-6v heidän toivomuksestaan jättänyt silittelyt väliin.

Silitän siksi, että itsekin tykkään kun minua silitetään: Se tuntuu mukavalta.
 
Olin vuosia sitten työharjoittelussa päiväkodissa, olikohan ne ryhmän lapset n.1-3v. Siellä oli yks villimpi tapaus, kenen ns.omahoitaja olin (vahdin siis pääasiassa tätä yhtä, ettei hyökkäile muiden päälle, tietty autoin yms. myös muita) ja tää oli selvästi tottunut kotonaan että silitellään uneen. Piti päiväuniaikaan olla mukana, lapsi piti miun kädestä kii ja silitti sillä päätään.
Omia silittelin hetken ennen nukahtamista, sillon siis kun olivat pieniä. Mutta en siis uneen asti.
 
Tehdään se mikä täytyy, että arki toimii. Kotona ja päiväkodissa. Turha toteuttaa mitään "en varppina silitä yli 6kk ikäistä" -periaatteita jos silittämisestä on jotain iloa ja ei harmia, mutta sitten pitää tarvittaessa muuttaa toimintatapaa jos silittelystä muodostuu ongelma (esim. lapsi heräilee tunnin välein kaipaamaan silitystä). Omiani en ole silitellyt kuin satunnaisesti, eivät ole siitä erityisemmin pitäneet. Mutta tassutellut (uneen asti), taputellut, laulanut, imettänyt ja ollut kainalona, mitä milloinkin. Pitää vaan katsoa ja kuunnella lasta, kyllä hänestä näkee jos se läsnäolo/silittely vain pitkittää nukahtamista tai lisää kierroksia. Tai ainakin meidän hankalasti nukahtavasta esikoisesta näki milloin on aika alkaa poistua ennen nukahtamista vrt. jäädä viereen (2,5-3v iässä). Ja pitää kuunnella myös aikuista, jos vanhempi uupuu nukutusmaratoneihin tai päiväkodissa ei aikuiset riitä. Mutta me tehdään tosi paljon sellaista turhaa "on opetettava heti kehdosta lähtien pärjäämään yksin ja selviytymään itse ettei totu huonoille tavoille", kyllä ne lapset oppii myöhemminkin uusia taitoja ;)
 

Yhteistyössä