mitä mieltä miehestä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masis

Vieras
En uskonut "ikinä" kirjoittavani tästä tänne.. Mutta nyt tuntuu siltä että on pakko saada kuulla muitten mielipiteitä myös.

Joo tosiaan, meillä ei miehen kanssa enää oikein suju.. kauan oon jo miettinyt eroa, mutta se tuntuu niin vaikeelta kun on myös 10kk tyttö.

- Mies ei tee mitään kotitöitä, ei siivoa, siis ikinä. Valittaa välillä et "miten tääl on taas näin sotkuista", mutta ei tee itse mitään sen eteen. sotkee kyllä. ei tee ruokaa, pese pyykkiä jne. Roskapussin vie jos lykkään sen käteen.

- Ei osoita hellyyttä (halaa tai tms)

- Seksiä kyllä vonkaa päivittäin ( ja melkein päivittäin sekstataankin)

- Ei ilmoittele menoistaan. Jos kysyn, hän kyllä vastaa.. kysyn milloin tulee takas, niin vastaus on et "en kai mä kauaa oo". Sit ku soitan 3 tunnin päästä, niin sanoo tulevansa pian, mut ei herraa näy ei kuulu. Näin käy monesti jos vaikka ollaan sovittu jotain.. Pahimmalta tuntuu se, ettei näe teoissaan mitään väärää! Ei ikinä pyydä anteeksi.

- On pettänyt muutamaanki otteeseen.

- joskus läimäytti, kun kuulin hänen yrittäneen suudella toista naista, ja menin siitä huutamaan hänelle. (minun ollessa samassa paikassa).
Kerran kuristanut myös..viinapäissään kun oli. Ei ole nyt pariin vuoteen ollut lainkaan väkivaltainen.

- Ei ole vauvan kanssa lainkaan.. Jos pyydän katsomaan sillä aikaa kun teen kotitöitä, esim ruokaa, niin laittaa ps3 päälle ja sanoo vahtivansa samalla.
Rakastaa kyllä tyttöä ylikaiken ( tai itselleen hän tuntuu kyllä olevan se n1.)
Vaipan vaihtanut varmaan viimeksi 3 viikkoa sitten?

listaa vois vielä jatkaa.. Tuli itsellekin jo aika outo olo kun sai kirjotettua nää.
Jotenkin vaan haluisin yrittää tytön vuoksi, ja meidän. Toivon et mies olis niinkun joskus ennen, mut sitä oon täs odotellu jo aaika pitkään.


 
Tänään mies sanoi menevänsä kauppaan ( neljän aikoihin..ja siitä rannalle)
Mut eipä näy ostoksia missään. Sen verran puhuin hänen kanssa, et hän oli ilmeisesti hukannu puhelimen mereen ja pyysin et olis kattonu tyttöä 2 tuntia niin olisin nähny pitkästä aikaa yhden ystävän. Mut ei miestä näy vieläkään.
 
Osittain mua ehkä pelottaa et jään yksin.. Siis etten löydä enää miestä. (raskauden jälkeen tissit on mitä on, maha ja reidet arpia täynnä jne.) Päällepäin ehkä ihan jees, mut nii..
 
Oon miehelle puhunutkin, et eikö hän ymmärrä tilannetta ennen kun mä olen tytön kanssa muuttanut pois? Ja tiedostaa kyllä tilanteen, mutta ei tee mtn. Joo, oon kyllä jo niin väsynyt olemaan se ainut osapuoli joka yrittää :/
 
Mies rupes oikeestaan käyttäytymään huonommin mua kohtaan kun vauva oli vielä piiiieni.
Synnärillä oli ihan mahtava tuki.. tuntuu et hän osaa olla ihana yms. Mutta et mä en ole sen arvoinen. En mä muuten ymmärrä.
 
Tuntus et hän armeijan jälkeen muuttui itsekkääksi.. (oli armeijassa kunnes tyttö täytti n.4kk)
Tytön kanssa ollaan pärjätty kahdestaan mainiosti, totuin jo armeija-aikana olemaan kaksin.
En ole nukkunut yhtään kokonaista yötä sen jälkeen kun tyttö syntyi..jos mies on heränny vauvan huutoon ni on vaan laittanu tyynyn pään päälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuntus et hän armeijan jälkeen muuttui itsekkääksi.. (oli armeijassa kunnes tyttö täytti n.4kk)
Tytön kanssa ollaan pärjätty kahdestaan mainiosti, totuin jo armeija-aikana olemaan kaksin.
En ole nukkunut yhtään kokonaista yötä sen jälkeen kun tyttö syntyi..jos mies on heränny vauvan huutoon ni on vaan laittanu tyynyn pään päälle.

Miehesi ei ole vielä aikuistunu. Se kyllä kävi nyt selväksi.. :(
 
Tiedä sit missä mahtaa nyt hyöriä kun ei oo kotiin tullu. Ei yleensä oo arkisin näin myöhään..
Huomenna hänen pitäis herätä 6 töihin.. ja siitä tuli mieleen et vaikka hänel soi kello, niin mä joudun aina tökkimään hereille, kun ei itse viitti heti nousta.. rrh.
 
Ei vaikuta kyllä ihan järkevältä tuo teidän tilanne. Itse en varmaan jaksaisi tuollaista miestä katsella, kun ei edes sen sanomisiin voi luottaa. Mulla ei valitettavasti ole antaa mitään hyvää neuvoa miten miehen saisi ymmärtämään tilanteen. Itse olen omalle ukolleni yrittänyt puhua jo vuosi meidän tilanteesta (eri kuin teillä) eikä ole puhe kyllä yhtään häneen tehonnut. En tiedä miten voi miehet saisi ymmärtämään... ehkä ei millään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mn:
Ei vaikuta kyllä ihan järkevältä tuo teidän tilanne. Itse en varmaan jaksaisi tuollaista miestä katsella, kun ei edes sen sanomisiin voi luottaa. Mulla ei valitettavasti ole antaa mitään hyvää neuvoa miten miehen saisi ymmärtämään tilanteen. Itse olen omalle ukolleni yrittänyt puhua jo vuosi meidän tilanteesta (eri kuin teillä) eikä ole puhe kyllä yhtään häneen tehonnut. En tiedä miten voi miehet saisi ymmärtämään... ehkä ei millään.

niimpä, niimpä.. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tiedä sit missä mahtaa nyt hyöriä kun ei oo kotiin tullu. Ei yleensä oo arkisin näin myöhään..
Huomenna hänen pitäis herätä 6 töihin.. ja siitä tuli mieleen et vaikka hänel soi kello, niin mä joudun aina tökkimään hereille, kun ei itse viitti heti nousta.. rrh.

En kyllä jaksaisi tuollaista yhtään. Pienen lapsen kanssa varmasti tarvisit itsekin lepoa eikä sun todellakaan kuuluisi huolehtia, että mies herää töihin.

Ylipäätään en kyllä sietäisi tuollaista käytöstä ollenkaan, et mies sanoo menevänsä kauppaa iltapäivällä eikä vielä yölläkään ole tullut kotiin.
 
Jos ainut asia mitä pelkäät on se, ettet löydä enää miestä, niin lähde! :) Ihan varmasti löydät itsellesi uuden hyvän miehen, joka osaa arvostaa sua. Olet todella nuori vielä ja maailma on miehiä täynnä :)

Ymmärrän että kaksin pienen lapsen kanssa oleminenkin voisi pelottaa, mutta sanoit jo aiemmin että pärjäsitte hyvin silloin kun mies oli armeijassa, joten varmasti pärjäisitte ilman häntä tästä eteenpäinkin! Tsemppiä!
 

Yhteistyössä