V
vierailija
Vieras
lähti mitään sanomatta, mitään ilmoittamatta, ei yhtään viestiä, ei sähköpostia. Ei ole edes 9v lapselleen soittanut. Haukkuu mua selän takana sukulaisilleen mm. Narsistiksi. Jätti helmikuun vuokran maksamatta, tämä selvisi vasta kun tuli maksumuistutus, eipä viittinyt tästäkään kertoa (kun eräpäivä on kuukauden 2 päivä, niin kyllä se on aina maksettu ekan viikon aikana)..
Mies jätti mut yksin kahden erityislapsen kanssa , joiden kanssa yksin ollessa on kädet kyllä koko ajan täynnä. me joudutaan muuttaa , koska 3n asumistuki ei ole yhtä suuri kuin 4.
Kotona asuessa sain aina siivota miehenkin sotkut, pestä kaikkien pyykit 99% lakanat yms 100% sain avata viemärit, imuroida, tehdä pihatyöt/lumityöt, pestä lattiat, laittaa tiskit. Ainoa kotityö jonka teki 50/50 olo ruuan laitto.
Ainoa mitä teki useammin kuin minä niin kävi kaupassa.
Puhuin asian epäreiluudesta kymmeniä ja kymmeniä kertoja mies: anteeksi, kaikki muuttuu. -mikään ei muuttunut.
Ei vaikka itkin, ei vaikka pyysin, ei vaikka huusin.
-tarvitsin hellyyttä, siis halaus ja koskettamista (aktiivista kosketusta,asiaa ei siis aja kylki kyljessä tv katselu), en saanut sitä
-kaipasin suudelmia, sain pikku pusuja, eikä asia puhumalla muuksi muuttunut
-kaipasin olla himoittu ja haluttu että mun vartalo kelpaa, no miehen halut oli papparaisen luokkaa (huom 30v) yllättäen loukkasi paljon torjunta
-Kaipasin helliä sanoja, kaipasin kuulla olevani kaunis ja rakas (siis edes joskus), mies vaan väitti että on luullut sanoneensa
Kaipasin sitä että mies voisi kertoa mulle mikä on vialla, miksi tietyt asiat on hävinnyt. Miehen vastaus :en tiedä. En tiedä. Aina vaan en tiedä.
Mitään se ei tehnyt sen eteen että haluttomuus voisi ratketa.
Minä reagoin tähän kaikkeen lopulta olemalla äärettömän vihainen, se oli ainoa millä pystyin estää että en romahtanut.
En enää tukenut miestä , koska eihän mieskään tukenut minua. Jos itkin niin jatko vaan tv:n tuijottamista , jolloin suutuin koska se että ei välitä toisen pahasta mielestä tuntuu todella pahalta.
En enää halunnut haluta miestä, keskityin someen illat (eikä ollut helppoa), ja räyhäsin pikkuasioista koska olotila oli koko ajan ärtyinen (syykin selvisi sen lisäksi mitä mies "ei tehnyt", masennustestistä vakava masennus). Onneksi mun suku heräsi nyt avuksi kun jäin yksin.
Mutta todellako on näin että mies on täysin syytön , ja minä vasn hullu narsisti?
Mies jätti mut yksin kahden erityislapsen kanssa , joiden kanssa yksin ollessa on kädet kyllä koko ajan täynnä. me joudutaan muuttaa , koska 3n asumistuki ei ole yhtä suuri kuin 4.
Kotona asuessa sain aina siivota miehenkin sotkut, pestä kaikkien pyykit 99% lakanat yms 100% sain avata viemärit, imuroida, tehdä pihatyöt/lumityöt, pestä lattiat, laittaa tiskit. Ainoa kotityö jonka teki 50/50 olo ruuan laitto.
Ainoa mitä teki useammin kuin minä niin kävi kaupassa.
Puhuin asian epäreiluudesta kymmeniä ja kymmeniä kertoja mies: anteeksi, kaikki muuttuu. -mikään ei muuttunut.
Ei vaikka itkin, ei vaikka pyysin, ei vaikka huusin.
-tarvitsin hellyyttä, siis halaus ja koskettamista (aktiivista kosketusta,asiaa ei siis aja kylki kyljessä tv katselu), en saanut sitä
-kaipasin suudelmia, sain pikku pusuja, eikä asia puhumalla muuksi muuttunut
-kaipasin olla himoittu ja haluttu että mun vartalo kelpaa, no miehen halut oli papparaisen luokkaa (huom 30v) yllättäen loukkasi paljon torjunta
-Kaipasin helliä sanoja, kaipasin kuulla olevani kaunis ja rakas (siis edes joskus), mies vaan väitti että on luullut sanoneensa
Kaipasin sitä että mies voisi kertoa mulle mikä on vialla, miksi tietyt asiat on hävinnyt. Miehen vastaus :en tiedä. En tiedä. Aina vaan en tiedä.
Mitään se ei tehnyt sen eteen että haluttomuus voisi ratketa.
Minä reagoin tähän kaikkeen lopulta olemalla äärettömän vihainen, se oli ainoa millä pystyin estää että en romahtanut.
En enää tukenut miestä , koska eihän mieskään tukenut minua. Jos itkin niin jatko vaan tv:n tuijottamista , jolloin suutuin koska se että ei välitä toisen pahasta mielestä tuntuu todella pahalta.
En enää halunnut haluta miestä, keskityin someen illat (eikä ollut helppoa), ja räyhäsin pikkuasioista koska olotila oli koko ajan ärtyinen (syykin selvisi sen lisäksi mitä mies "ei tehnyt", masennustestistä vakava masennus). Onneksi mun suku heräsi nyt avuksi kun jäin yksin.
Mutta todellako on näin että mies on täysin syytön , ja minä vasn hullu narsisti?
