Mitä mieltä mun suunnitelmasta? (riitaa miehen kanssa, menen yöksi hotelliin ym)

["Pami"]

Meillä on kaksi lasta, 8kk ja 2,5v. Olen tosi yksin lasten kanssa. Mies käy töissä, harrastaa paljon.

Eilen miehellä oli taas työpaikan iltameno. Mies sanoi tulevansa sieltä kotiin ennen puolta yötä. Oli kuitenkin lähtenyt asiakkaiden kanssa baariin ja tuli vasta 03 keippeillä. Laittoi mulle asiasta viestin kun olin soitellut perään (ei vastannut).

En oikein ole päässyt imetyksen takia käymään itse missään. Viimeksi olin 6kk sitten ulkona "myöhään", syömässä ja teatterissa. Miehelle tää mun kotijumitus on tietenkin sopinut hyvin.. Oma mokanikin että olen antanut asioiden mennä näin huonoon jamaan.

No, varasin nyt ensi yöksi kotikaupungistamme hotellihuoneen. Ajattelin että lähden sinne kun mies kotiutuu harrastusten parista. Enkä sano mitään mihin menen tai koska tulen. Puhelimen aion laittaa kiinni. Käyn varmaan syömässä kaupungilla ja menen nukkumaan.

Lapsellista, tiedän.

 

["vieras"]

Kyllä mä kertoisin, että otan nyt itselleni aikaa ja olen yön poissa kotoota.

Mä en pystyisi olemaan kertomatta, koska huoli miehelle kuitenkin tulisi jos ei edes yhteyttä saa.

 

["Mamma italiana"]

ensin miettisin ettà oliko kyse asiakkaiden viihdyttàmisestà. joskus saattaa todellakin olla kyse tyòjutuista vaikka ei hetiuskoisi....

 

[TULKINNANVARAINEN]

ei sopis mulle tuo suunnitelma. en osaisi tehdä mitään tollasella mökötysmatkalla. mä varmaan vaan yksinkertaisesti keskustelisin asiasta.

 

[ota rennosti]

Ihan oikein teet, mutta sano että olet pois koko yön.

 

["Mamma italiana"]

lapsesi voisivat muuten ihmetellà tai pelàstyà

 

["Pami"]

[QUOTE="Mamma italiana";22201148]ensin miettisin ettà oliko kyse asiakkaiden viihdyttàmisestà. joskus saattaa todellakin olla kyse tyòjutuista vaikka ei hetiuskoisi....[/QUOTE]

Kyllä kaiketi. Niitä menoja vain on melko usein. Eilenkin olivat katsomassa sitä lätkäpeliä areenalla. Ja syömässä tietysti sitä ennen.
Ei ihan kauheasti jaksa ymmärtää kun itse on 24/7 pienten kanssa kotona päivästä toiseen.

Lopetin imetyksen muutama viikko sitten.

En tiedä mien mies mahtaa reagoida. Huolestuuko? Suuttuuko? Välittääkö ollenkaan? Enkä tiedä miten täällä yö sujuu ilman mua.

 

[whatam]

meillä kun kumpikin saa mennä ja tulla, en oikein osaa kuvitella tuollasta..sanot sille et menet ja pidä hauskaa. älä ole möksis

 

["Pami"]

[QUOTE="Mamma italiana";22201159]lapsesi voisivat muuten ihmetellà tai pelàstyà[/QUOTE]

Kerroin jo esikoiselle että äitillä on asioita hoidettavana kun isi tulee kotiin. Että äiti tulee kyllä takaisin aamulla.

 

["Pami"]

meillä kun kumpikin saa mennä ja tulla, en oikein osaa kuvitella tuollasta..sanot sille et menet ja pidä hauskaa. älä ole möksis

Niin no mä en ole oikein voinut mennä mihinkään lähikuukausina.
Ja kun olen miehelle sanonut että harmittaa nää työajan päälle tulevat extrajutut, niin sitten se hermostuu että haluanko hänen menevän takaisin vanhaan työpaikkaansa (jossa ei tarvinut "edustaa" (hah hah) mutta palkkakin oli 1500e/kk pienempi).

Tääkin on niin säälittävää kun mulla ei nykyään ole edes kavereita joita voisin pyytää illalla parille : / saati kutsua itseni yökylään, vaan joudun menemään hotelliin.

 

["eli"]

Jos ajattelee niin kyse on ennenkaikkea sun tyytymättömyydestäsi omaan elämäänsi, ennenmin kuin miehen myöhään venyneestä illasta, eikö?

Tuollaisella mökötysreissulla et saa mitään todellista hyötyä elämääsi...

Mun mielestä on yhdentekevää tuleeko mies klo 12 vai 3 kotiin, meillä ei kytätä ja aikuinen ihminen tulee silloin kun on sen aika. Mun kannalta tuo on ihan sama kun olen kuitenkin nukkumassa.

 

["dina"]

tota miksiköhän se imetys aina estää lähtemästä johonkin? sen nyt ymmärtää jos vauva ei yrityksistä huolimatta pulloa huoli, mut ei se kaikilla vauvoilla niin ole.

En tajua äitejä jotka marmattaa että mies harrastaa ja käy ravintelissa ja itse en pääse koskaan mihinkään ja byäääähhhh, jos on äijä talossa niin senkus ottaa ja lähtee, mies jääköön vuorollaan emännöimään ja ruokkimaan vauvaa.

 

["dina"]

sen verran pitä pystyä pitämään puoliaan suhteessa ja kodinhoidon ihanassa maailmassa että saa myös itelleen sitä aikaa, sen verran kuin tarvii. Joskus mies tarvii enemmän, joskus äiti tarvii enemmän, joskus molemmat saman verran. EI siitä tarvi ketään alkaa sakottaan että harrastuksissa tai ulkona käy, ja varsinkaan alkaa mököttään kun se ei miehen vika oo ettei muija käy missään. (olettaen ettei oo viikottaisesta ryyppäämisestä ja krapulapäivistä kyse, se ei lapsiperheen arkeen ihan istu).

Ja jos mies on niin tollo ettei suostu jäämään lasten kans kotiin niin sitten se joutaa mennä menojaan ihan niinku lystää, ottaa sitten lapsia hoitoon siten kuin lastenvalvoja määrää.

 

["miksi"]

Miksi pitäis mennä? teet vielä pari lasta putkeen! ja paistelet miehelle pullia kotona!!

 

[tripod]

[QUOTE="Pami";22201135]No, varasin nyt ensi yöksi kotikaupungistamme hotellihuoneen. Ajattelin että lähden sinne kun mies kotiutuu harrastusten parista. Enkä sano mitään mihin menen tai koska tulen. Puhelimen aion laittaa kiinni.[/QUOTE]

Jos et olet tehnyt vastaavia temppuja ennen niin mies soitta todennäköiseti hätänumeroon ja pääset lastensuojeluasiakkaaksi.. hieno suunnitelma

 

[Anatolia]

Lapsellista, kyllä, ja turhaakin taatusti. Ei teidän parisuhde tuollaisesta parane. Näpäyttely, koston kierre...ei se ole rakentavaa.

Minustakin tuntuu, että et ole itse tyytyväinen omaan elämääsi, ja miehesi työ & menot on vain se suunta minne turhautumisesi purat. Aloita harrastus, ota yhteyttä vanhoihin ystäviisi, älä jumitu kotiin vaan mene ihmisten ilmoille joko lasten kanssa tai mahdollisuuksien mukaan ilman . Onnellisuus lähtee omasta itsestä, sitä ei voi puolison varaan rakentaa.

 

["vieras"]

Onnellisuus lähtee omasta itsestä, sitä ei voi puolison varaan rakentaa.

Harvinaisen hyvin sanottu! Ei voi kuin peesata!

 

[Dina*]

Lapsellista, kyllä, ja turhaakin taatusti. Ei teidän parisuhde tuollaisesta parane. Näpäyttely, koston kierre...ei se ole rakentavaa.

Minustakin tuntuu, että et ole itse tyytyväinen omaan elämääsi, ja miehesi työ & menot on vain se suunta minne turhautumisesi purat. Aloita harrastus, ota yhteyttä vanhoihin ystäviisi, älä jumitu kotiin vaan mene ihmisten ilmoille joko lasten kanssa tai mahdollisuuksien mukaan ilman . Onnellisuus lähtee omasta itsestä, sitä ei voi puolison varaan rakentaa.

mullakin oli just näin silloin kun olin lapsen kans kotona. Aivan kuolettavan tylsää elämää ja mä oon aina ollut niin yltiösosiaalinen ja menevä etten kestäny sitä hiljaisuutta himassa päivästä toiseen. Ja kaikki tietysti piti purkaa siihen lähimpänä olevaan eli mieheen ja sen menoihin. Elämänlaatu parani totaalisesti kun aloitin opinnot ja sain elämään sellasta sisältöä mistä nautin. Toki mä en sano etten lapsesta nauttinu, mut ei vaan ollu meidän juttu olla kotona.

 

[Saraldo]

Mitä jos lapsille sattuu tai tapahtuu jotain? Sä olet sitten autuaan tietämätön kaikesta, kun ei suhun saa yhteyttä. Sinuna sanoisin miehelle, että mä lähden nyt viettämään omaa aikaa, tulen aamulla kotiin, ei kannata soittaa ellei ole todella tärkeää asiaa.

 

[----]

Mä lähtisin sinne hotelliin, mutta kertoisin kyllä miehelle, että nyt lähdet omalle ajalle ja mies saa pitää putiikin pystyssä. Jatkossa keskustelisin miehen kanssa tästä oman elämän tarpeesta ja miehen osallistumisesta, ja jatkaisin omien reissujen tekemistä, silloin tällöin.

 

["Pami"]

Jos et olet tehnyt vastaavia temppuja ennen niin mies soitta todennäköiseti hätänumeroon ja pääset lastensuojeluasiakkaaksi.. hieno suunnitelma

Miksi se hätänumeroon soittaisi, jos sanon lähtiessäni heippa, tulen huomenna.

Totta, olen todella tyytymätön elämääni monessakin suhteessa. Vauva ei huolinut pulloa/korviketta imetysaikana. On se melko sitovaa jos monta kuukautta pystyy olemaan vain pari tuntia kerrallaan pois. Pari viikkoa lopettamisen jälkeen meni että suostui pullolle. Nyt pärjää ihan hyvin pullon kanssa.

Miten mä edes pääsisin mihinkään kun miehellä on aina omia menoja ja harrastuksia lähes joka illalle? >(

Alkuvuodesta menen takaisin töihin. Ei ole tää kotiäidin elämä mua varten.

 

["Pami"]

[QUOTE="dina";22201276]jos on äijä talossa niin senkus ottaa ja lähtee, mies jääköön vuorollaan emännöimään ja ruokkimaan vauvaa.[/QUOTE]

Niinhän mä nyt olen lähdössäkin

 

[tripod]

[QUOTE="Pami";22201370]Miksi se hätänumeroon soittaisi, jos sanon lähtiessäni heippa, tulen huomenna.[/QUOTE]

Koska aloituksessa kirjoitit että "Enkä sano mitään mihin menen tai koska tulen" jolloin melko varmasti huolestuisi tai olettaisi että sulle on tapahtunut jotain. Joten hyvä idea ilmoittaa lähdöstä.

 

[Anatolia]

mullakin oli just näin silloin kun olin lapsen kans kotona. Aivan kuolettavan tylsää elämää ja mä oon aina ollut niin yltiösosiaalinen ja menevä etten kestäny sitä hiljaisuutta himassa päivästä toiseen. Ja kaikki tietysti piti purkaa siihen lähimpänä olevaan eli mieheen ja sen menoihin. Elämänlaatu parani totaalisesti kun aloitin opinnot ja sain elämään sellasta sisältöä mistä nautin. Toki mä en sano etten lapsesta nauttinu, mut ei vaan ollu meidän juttu olla kotona.

Mä ravasin lasten kanssa kaikenmaailman perhekerhoissa ja sain sieltä uusia kavereita. Käytiin monta kertaa viikossa keskustassa ja tavattiin mun kavereita mm. kahviloissa. Kutsuttiin meille vieraita, ja käytiin paljon kylässä.

Jos en syystä tai toisesta tehnyt niin, vaan jouduttiin esim. sairastelujen takia olemaan kotosalla useampi päivä, niin mies raukkahan sai kaiken niskaansa: mä valitin etten ikinä pääse mihinkään, byääääh, seinät kaatuu päälle.

Rankinta kotivuosissa oli nimenomaan aikuisen seuran puute.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miksi kotiäidin olisi oltava kotona 24/7?

 

[fifiia]

Mitä jos lapsille sattuu tai tapahtuu jotain? Sä olet sitten autuaan tietämätön kaikesta, kun ei suhun saa yhteyttä. Sinuna sanoisin miehelle, että mä lähden nyt viettämään omaa aikaa, tulen aamulla kotiin, ei kannata soittaa ellei ole todella tärkeää asiaa.

Ja ennen kännykkä aikaa äideillä ei koskaan ollut omia menoja?
Mutta kyllä minäkin ilmoittaisin miehelle että tarvitsen nyt vähän "ajatusten tuulettamista", palaan huomenna, ei kannata olla huolissaan, kyllä sinä lastesi kanssa pärjäät.