Amy on nätti nimi. Miehen sisko on Amy Marie (joo on englantilainen), joten en omalle lapselle vois antaa ko nimeä. Meillä myös aina ollut vääntöä nimistä, mutta silti 3 yhteiselle lapselle nimi onnistuttu löytämään.
Meillä kriiterrinä ollut se, että nimi lausutaan molemmissa maissa suurinpiirtein samalla tavalla. Aksentille ei voi mitään ja kun isä puhuu lapsille englantia, niin nimi lausutaan väkisin vähän eritavalla, mutta siis, että kun Suomessa asutaan, niin kaikki opettajat ja tarhatädit tietää heti nimen nähdessään miten lausutaan.
Meillä yhteiset lapset nimeltään Oliver, Patrick ja Sofia. Mun esikoinen on Emmi ja miehen sukulaiset lausuvat "emi", vaikka itse aina yrittää painottaa, että eMMi.Olenhan mäkin heille "ana". Mieheni on oppinut sanomaan nimeeni selkeästi kaksi N-kirjainta eli aNNa. Ja suomenkieltä puhuessä se tuleekin helpommin. Jos taas puhutaan englantia, helposti sanoo "ana".
Eimi näyttää musta ainakin jotenkin vieraalta ja sellaiselta, että väkisin on pitänyt lapselle keksiä erikoinen nimi, kun tavallinen nimi ei kelpaa. Mutta nää on mun fiilikset ja ihmiset saa antaa lapsilleen sellaisen nimen kun haluaa. Ja voi olla, että jos nimeä kuulisi ja varsinkin näkisi enemmän, alkaisi siitä muodostua sellainen ei-erikoinen nimi.
