Tulee mieleen lapsuuden naapurissa asunut romaninainen, joka pyrki irti kulttuuristaan ja eli pienen poikansa kanssa kahden. No, ei se kulttuurista eroon pyrkiminen ihan onnistunut ja se pieni poika ei ihan saanut sitä kaikkea, joka pienelle lapselle kuuluu. Poika huusi _usein_ äitinsä nimeä ikkunan alla ja äidin nimi oli Lilla. Pihalla siis raikui päivästä toiseen LillaLillaLillaLillaLillaLilla.... En voi suhtautua positiivisesti tuohon nimeen, sorry.