Mitä mieltä olet 17-vuotiaasta, jonka paras kamu on oma äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja beginner
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

beginner

Vieras
Tyttö toitottaa jatkuvasti kaikille, kuinka äiti on hänelle rakkain ihminen maailmassa ja kuinka hän on onnellinen, kun paras kaveri sattuu olemaan oma äiti.

Äiti paistattelee onnesta ja on kaikessa (siis oikeasti kaikessa)mukana tytön elämässä. He ovat aina yhdessä.

Tytöllä on muita kavereita, mutta heillekin on tehty selväksi, että äiti on se bestis.

Mitä ajattelisit tilanteesta?
 
Kuulostaa hyvin pitkälti omalta äiti suhteeltani..Äiti on edelleen mun paras kaveri, ihminen jonka kanssa jaan kaiken ja tiiviisti kuljemme yhdessä aina kun mahdollista..

Siksi kysynkin et mitä sitten?
 
[QUOTE="vieras";25847643]Kuullostaa oudolta. Onko äidillä omia ystäviä? Miten tuollaisesta äidistä itsenäistytään?[/QUOTE]

Ei mitenkään. Se pysyy vierellä koko elämän.
 
Mun mielestä jokseenkin vääristynyttä. Ja myös surullista - on hienoa, että äidillä ja tyttärellä on läheiset välit, mutta äidin ei kuulu olla alaikäisen lapsensa ystävä, ja ylipäätään ystävät haetaan mun mielestä (tai ei tarvitse hakea, ne löytyy itsestään) perheen ulkopuolelta (tai jos perheen sisältä, niin samasta sukupolvesta, esim. sisko, serkku).
 
Itse kohtelin teininä kavereitani ja äitiäni eri tavoin. Äitiä vastaan saatoin kapinoida, kiukutella, käyttäytyä huonosti jne., koska luotin, että äiti rakastaa minua ehdoitta. Minun ei tarvitse miellyttää äitiä, olla joku muu kuin olen saadakseni hyväksyntää.

Kavereille en kiukutellut vaan teiniä esitin toisinaan jotain muuta kuin olin, en aina sanonut oikeaa mielipidettäni, pyrin myötäilemään muita ja olemaan mukava aina, jotta minulla olisi kavereita. En huutanut heille, kiukutellut jne.

Kauheaa, jos äitikin olisi ollut kaveri. Kelle olisin sitten kipuiluni kipuillut turvallisesti?
 
Kuulostaa huolestuttavalta. 17- vuotiaan paras kaveri ei voi olla omä äiti. Voihan se olla rakkain ihminen, mutta jos ei ton ikäisellä ole muuta parasta kaveria, se on huono juttu.
 
[QUOTE="vieras";25847744]Kuulostaa huolestuttavalta. 17- vuotiaan paras kaveri ei voi olla omä äiti. Voihan se olla rakkain ihminen, mutta jos ei ton ikäisellä ole muuta parasta kaveria, se on huono juttu.[/QUOTE]

Miksi se on huono juttu?
 
Kai tuossa vaikuttaa kokonaistilannekkin jonkun verran, mä olen muuttanut pois kotoa, äidin auktoriteetin ulkopuolelle jo 15 vuotiaana, hän oli ja on minun ystäväni, tukeni, neuvonantajani ja äitini, siitä lähtien kun saatiin välimme taas kuntoon.
 
Mun mielestä jokseenkin vääristynyttä. Ja myös surullista - on hienoa, että äidillä ja tyttärellä on läheiset välit, mutta äidin ei kuulu olla alaikäisen lapsensa ystävä, ja ylipäätään ystävät haetaan mun mielestä (tai ei tarvitse hakea, ne löytyy itsestään) perheen ulkopuolelta (tai jos perheen sisältä, niin samasta sukupolvesta, esim. sisko, serkku).

Ihmeellisiä sääntöjä, en ymmärrä mihin perustuu...
 
[QUOTE="...";25847794]Ihmeellisiä sääntöjä, en ymmärrä mihin perustuu...[/QUOTE]
Sääntöjä? Ei, vaan mielipide.

Ja perustuu mun mielestä ihan terveeseen järkeen & normaaliin elämään. Ei vanhemman kuulu olla alaikäisen lapsensa paras ystävä, vaan vanhempi, auktoriteetti.
 
Minä en ainakaan jaksaisi olla huolissani tai ajatella että asiassa on jotain epänormaalia,
Pääasia, että tytöllä ja äidillä on hyvä olla.
Jos tyttä on ns. "kunnollinen" ja äiti häntä opastaa ja on auktoriteetti ystävyydestä huolimatta en näe asiassa mitään ongelmaa. Olisi aivan eri asia, jos äiti ostaa tytölle viinaa ja röökiä ollakseen tytön bestis ja laiminlöisi kasvatusvastuunsa?

Minun mielestä jopa suloista, että teini uskaltaa myöntää rakkautensa ja kunnioituksensa äitiään kohtaan kaikkien kavereiden edessä...moni häpeää vanhempiaan tuossa iässä.
 
Minustakaan tuossa ei ole mitään outoa, omakin paras ystäväni on äitini, ollaan vaan niin samalla aaltopituudella ja läheisiä -voidaan puhua asioista joista en kenellekkään toiselle puhu jne.. ei se sitä tarkoita, etteikö olis muitakin kavereita ja ystäviä, vaan sitä, että äiti-tytär suhde on onnistunut!!
 
Oudolta kuulostaa. Minullakin oli (kuollut jo) ihana äiti, jonka kanssa viihdyin todella hyvin ja paljon teimme asioita yhdessä... mutta kyllä se paras kaveri oli ihan erikseen.
 
Minustakaan tuossa ei ole mitään outoa, omakin paras ystäväni on äitini, ollaan vaan niin samalla aaltopituudella ja läheisiä -voidaan puhua asioista joista en kenellekkään toiselle puhu jne.. ei se sitä tarkoita, etteikö olis muitakin kavereita ja ystäviä, vaan sitä, että äiti-tytär suhde on onnistunut!!
Oletko 17 v?

Minä ja äitini ollaan myös todella läheisiä ja samalla aaltopituudella. Mutta minä oon 35 v, en teini-ikäinen.
 
Niin ja sitä vielä, että millä logiikalla kuviossa ei voi olla auktoriteettia mukana, jos ollaan kavereita? Äiti on silti äiti, vaikka oltaisiin läheisiä ja kavereita...
 
On uskomattoman hienoa, että äiti on nuorelle erittäin rakas ja että nuori sen vielä avoimesti sanoo :) Mutta jos äiti on lapsellensa kaveri, niin kuka sitten on lapselle äiti?
 

Yhteistyössä