Mitä mieltä olette kolmilapsisista perheistä?

["vieras"]

Jääkö kolmen lapsen perheissä aina yksi lapsi ilman huomiota ja vähemmälle? Mieheni sanoo, että niin on. Hän ei suostu tekemään kolmatta lasta.

 

[ei kolmatta pyörää]

Olen samaa mieltä kuin miehesi. Minä ja mies ollaan molemmat 3-lapsisten perheiden esikosia. Meillä on kaksi lasta, ne riittävät.

 

[himpatti]

Ööh.. Mulla on kolme lasta. Kyllä nuo omansa ottaa! Tietenkin on vaiheita, että joku tarttee enemmän huomiota, kaikkia ei voi samalla tavalla koko ajan huomioida. Nyt tietenkin nuorin saa eniten huomiota ja toisaalta vanhin alkaa lähestyä murkkuikää ja hän vaatii toisenlaista huomiota. Nyt voisi nähdä keskimmäisen olevan juuri tällä hetkellä hieman paitsiossa (ja on kyllä lapsista helpoinkin), mutta ei hän kyllä huomiotta jää hänkään. Ja, kuten sanoin, tilanteet muuttuu.
Paljon riippuu varmasti myös lasten ikäeroista.

 

["sasa"]

Täh?
Kyllä me kolme sisarrusta ollaan kaikki saatu huomiota. Ketään ei ole paapottu, ja jokainen saa apua ainakuin tarvitsee!
Kyllä tuo huomion antaminen on ihan vanhemmista kiinni..

 

[neljäs_tulossa]

En ole samaa mieltä. Minullakin kaksi sisarusta..

 

["vieras"]

Ei pidä paikkaansa. Mulla on pikkusisko ja pikkuveli ja kaikki ollaan kyllä osamme saatu

 

[as if]

No ei sen kummempaa mielipidettä kuin yksi-, kaksi-, neli-, viisi- tai kuusilapsisistakaan perheistä.
Jos niikseen on niin kyllä kaksilapsisessakin perheessä voi toinen jäädä ilman huomiota, hassu perustelu mieheltäsi.

 

["kolmen äiti"]

En ole samaa mieltä.
Olen itse kolmelapsisen sisaruskatraan keskimmäinen ja itsellänikin on kolme lasta.
Itse koen saaneeni tarpeeksi huomiota lapsena ja huomioin kyllä kaikkia lapsiani.
Kuopus (poika) kyllä tahtoo välillä jäädä vähän ulkopuoliseksi leikeissä (isommat kun on molemmat tyttöjä ja pienellä ikäerolla)

 

[Wandii]

Meillä tehty/tehdään lapset pareittain, joten tulee yhteensä neljä.
Nyt on kolme ja koska vanhemmat on sen verran vanhempia (9,7,1), niin nuorin toki jää joukosta välillä pois, mutta tekeillä on hänelle myös kaveri, joten sitten on neljä lasta.
Mulla itsellä on vain yksi sisarus pitkällä ikäerolla ja kyllä se lapsena, nuorena tuntui siltä, ettei ole sisarusta ollenkaan, kun ei ikäeron vuoksi ymmärretty toisiamme pätkän häivää. Tutustuttu on oikeastaan uudelleen vasta aikuisina.

Eli en ole samaa mieltä. Riippuu vanhemmista ja sisarusten väleistä, ikäerosta ja oikeastaan kaikesta muusta paljon enemmän kuin sisarusten määrästä.

 

[outo perustelu]

Onhan niitäkin lapsia, jotka on otettu huostaan, vaikka ovat ainokaisia. Että sikäli huono perustelu mieheltäsi. Se on sitten eri asia, pystyykö hän jakamaan huomionsa kolmelle.

 

[lapsi]

Se on loppujen lopuksi ihan sama onko yksi tai useampi lapsi. Kyllä se yksi lapsikin keksii ne syyt millon häntä ei huomioitu jne. Eli mä en usko tohon kolmen lapsen teoriaan.

Jos on reilu ja kuuntelee kaikkia lapsia niin ei tule mitään ongelmaa.

 

[3n äiti]

Mulla on kaksi siskoa ja itselläni on kolme lasta. Tottahan niistä jokainen voisi saada vähemmän huomiota kuin muut, mutta en itse lapsuudessani, eikä mun lapset nytkään, valita, että joku saisi vähemmän huomiota kuin muut. Eiköhän se oo vanhemmista kiinni, että osaa ja jaksaa antaa sitä huomiota kaikille tasapuolisesti...